Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa.
Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. Kun sen väkiluku vuonna 1960 oli noin 2,5 miljoonaa, kaupunkialueilla asui runsaat viisikymmentä vuotta myöhemmin jo 10 miljoonaa asukasta. Puolet kiinalaisista kuuluu nyt keskiluokkaan, sadat miljoonat ovat päässeet eroon köyhyydestä.
Taloudesta puhuttaessa Kiina on ollut nopeimmin kasvavista maista jo 1980 luvulta lähtien. Koko maan bkt on henkeö kohden neljän vuosikymmenen ajan kohentunut. Sen taso vuonna 2016 nykyrahassamme mitattuna oli noin puolet Pohjolan maiden elämästä. Suurimmmaksi keskittymäksi on noussut pää- ja hallintokaupunki Peking. Vaikeuksiakin on. vesiä saastuttavat maataloustilat, niiden terveydellist haitat katsotaan suuremmiksi kuin jopa nykyisen teollisuuden. Maaseutuasunnot murenevat käsiin ja eivätkä niiden vuokratulot ole lainkaan liikkuneet ylöspäin. Valtio kun omistaa kaiken.Hallitus sanoo tuntevansa tilanteen ja lupaa parannusta asiaan.
Kiinan erikoislaatuisuutta ja nimenomaan kokoa korostaa mm. Shanghain luoteispuolella Xuyissä vuosittain pidettävät rapujuhlat. Noin 10.000 henkeä kokoonttuu silloin syämään seudunöötuotetta. Alueen järvissä kasvatetut äyriäiset, arviolta 100.000 tonnia tarjoillaan tuhasiin pöytiin. Siis aivan eri lailla kuin Pohjoismaisa, joissa usein perhekohtaiselle tarjoilulle riittää yksi pöytä! Mutta onpa maillakin eroa. Suurvalta on suurvalta ja kaikki sen tapahtumat sen mukaisia. Sitä kuvaa George Steimetz, joka valittiin laajaan hankkeeseen, jossa pureudutaan eri maiden elintarvikehuoltoon.
Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. Kun sen väkiluku vuonna 1960 oli noin 2,5 miljoonaa, kaupunkialueilla asui runsaat viisikymmentä vuotta myöhemmin jo 10 miljoonaa asukasta. Puolet kiinalaisista kuuluu nyt keskiluokkaan, sadat miljoonat ovat päässeet eroon köyhyydestä.
Taloudesta puhuttaessa Kiina on ollut nopeimmin kasvavista maista jo 1980 luvulta lähtien. Koko maan bkt on henkeö kohden neljän vuosikymmenen ajan kohentunut. Sen taso vuonna 2016 nykyrahassamme mitattuna oli noin puolet Pohjolan maiden elämästä. Suurimmmaksi keskittymäksi on noussut pää- ja hallintokaupunki Peking. Vaikeuksiakin on. vesiä saastuttavat maataloustilat, niiden terveydellist haitat katsotaan suuremmiksi kuin jopa nykyisen teollisuuden. Maaseutuasunnot murenevat käsiin ja eivätkä niiden vuokratulot ole lainkaan liikkuneet ylöspäin. Valtio kun omistaa kaiken.Hallitus sanoo tuntevansa tilanteen ja lupaa parannusta asiaan.
Kiinan erikoislaatuisuutta ja nimenomaan kokoa korostaa mm. Shanghain luoteispuolella Xuyissä vuosittain pidettävät rapujuhlat. Noin 10.000 henkeä kokoonttuu silloin syämään seudunöötuotetta. Alueen järvissä kasvatetut äyriäiset, arviolta 100.000 tonnia tarjoillaan tuhasiin pöytiin. Siis aivan eri lailla kuin Pohjoismaisa, joissa usein perhekohtaiselle tarjoilulle riittää yksi pöytä! Mutta onpa maillakin eroa. Suurvalta on suurvalta ja kaikki sen tapahtumat sen mukaisia. Sitä kuvaa George Steimetz, joka valittiin laajaan hankkeeseen, jossa pureudutaan eri maiden elintarvikehuoltoon.
Kommentit