Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Vastuuton

Sotilasalueen päällikkönä koulutukseni tärkeimmäksi kärjeksi vakiintui Kotkassa ja Pyhtäällä joukkojen perustaminen. Nykyistä järjestelmää pidettiin kyllä hyvänä, mutta sen piti alati myös nopeutua. Luvattoman maahantunkeutujan yllätystä haluttiin välttää. Koko sotilasesikunnan kehitystyö, kantahenkilöstö ja reserviläiset, lisäsi suunnitelmissaan liikekannallepanon nopeutta. Minun tehtäväkseni tuli koulutukseni edistyessä, perustaa ja huoltaa erilaisia osastoja, aina sisseistä muihin jalkaväen toimintoihin saakka.  Perustamisen raporttiin sisältyi ammattitietoa vaatinut varusteiden täydentäminen joko hankintamääräyksin siviilikaupoista tai erilaisin sopimuksin teollisuudelta. Perustettava joukko pyrittiin ensimmäiseksi suojaamaan ilmatorjunnalla. Tällä kertaa perustettavana oli viestikomppania, paikkana uusi A:n peruskoulu. Turvaa tarjosivat kaksi sodanaikaista it. -konekivääriä miehistöineen, mutta poikkeuksellisesti kaikkein ensimmäisenä torjuntavarusteensa sai tässä harjoitukses

Pakkorako

Sairaanhoito on pakko järjestää,  sitä ei ole mahdollista väistää. Carea on kunnoltaan niin lopuillaan, että hoitotyö alkaa kohta rakoilla. Hoitajista se ei ole kiinni, kiinteistön kulumisesta on kyse. Joku ratkaisu siis on pakko tehdä, ja pian. Vyyhti on monimutkainen, rahasta kuitenkin kaikki riippuu, sitä ei ole. Sen ministeri Rehula tietää, maakunnan päättäjät tietävät, media ja some kuvittelevat tietävänsä. Sumppua sotkevat lisäksi vaalit. Jokainen puolue haluaa edustajansa ratkaisun paikoille. Pakkorako häämöttää. Ne, joilla on todellista kahisevaa sormissaan, heillä on käsissään ratkaisun avaimet. Nyt kenties kannattaisi olla uhkarohkea. Elämäntie tuo, haluttiin tai ei, uutta yhteistyötä idän naapurin kanssa. Kaikkein uusimmat tiedot ulkopolitiikan kentällä vihjaavat samaan suuntaan USA:n uuden johdon aikeista. Mikäli vihje osoittautuu todeksi, olemme taas kiinni voimistuvan yhteistyön ajassa. Se asettaa oman asemamme uuteen asentoon. Kouvolan Pakkanen ei ole niinkään vä

Jos...

Jos suurvallat alkavat puhua pienten pään yli,  se merkitsee tietysti monen mutkan vetämistä suoraksi. Turhia mutkia on syytä kuitenkin välttää, koska sotilaallinen toimi vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin silloin, kun  tehty suunnitelma toteutetaan yllättäen. Niin pätee vielä tänäänkin. Jos siis suuret haluavat unohtaa pienet, pienten täytyy silloin tulla suureksi! Onko se mahdollista? Sitä sietää pohtia, varsinkin, kun se on ainoa keino turvata tähän asti saavutettu. Joskus 1500-luvulla Pohjola yhdistyi. Silloin syntyi ns. Kalmarin Union, jolloin Ruotsi-Suomi, Norja ja Tanska yhdistyivät kuin yhdeksi, enemmän tai vähemmän toisiaan tukevaksi kansakunnaksi. Nykyisin se olisi PU. Motiivit nykytilanteeseen verrattuna olivat tietysti erilaiset, mutta yhdistyminen loi tilanteen, johon myös ulkomaailman oli pakko suhtautua. Tilanne muistuttaa nykyistä. Pohjolan täytyy tänäänkin olla niin suuri, ettei kenenkään mieleen juolahda lähteä valloitusretkelle. Siihen on tänään erilaiset mahdollisu

Päätöksiä

Lähestyvät kuntavaalit nostavat esiin taas kerran tilastot, joita päättäjät eivät ole kuluneiden vuosien aikana arvostaneet tai ovat edes neuvottomina katselleet. Muun muassa tällä välinpitämättömyydellä he ovat saaneet aikaan kuntansa talousarvioihin sellaisen alijäämän, jota on ilman valtiovallan apua mahdotonta oikaista. On jännittävää silmäillä, miten tällä kertaa kaupunki onnistuu operaatioissaan ja miten kauan niihin valtiovallan pinnaa riittää. Tarkoitan silloin kysymystä, onko kaupungin hallinto tärkeämpi kuin arvio sen tulevaisuudesta. Katson silloin, että hallinto kaapii historiaa ja syntyvä liikenne luo tulevaisuutta. Molempia tietenkin tarvitaan, mutta kummalle puolelle painoarvo asettuu, se on tulevaisuuden kannalta tärkeintä. Ollaan siis pohtimassa, ketä varten kaupungin toiminta kaikkinensa on olemassa. Mitä siis tulevaisuudessa painotetaan? Käräjäoikeutta ollaan paraikaa järjestelemässä. Onko silloin oikein, että kaupunki rakentaa koko oikeuslaitostaan saarelle, jon

Katsastus

Taivumme herkästi ihailemaan EU:n veturia Saksaa. Totta on, että sopivasti tuettu hallinto on siellä saanut aikaan kehityksen, jota me omassa hallinnossa emme vielä ole saaneet syntymään. Eräs tällainen on koko liikenteen kaareen kuuluva moottoriajoneuvojen katsastus. Nöyrästi tietyin laissa määrätyin ajoin me istumme autossamme kiltisti vuoroamme odottamassa kalliisti rakennetussa, mutta ainakin puoliksi tyhjässä parkissa. Ajatuskaan ei välähdä, että kaiken olisi saksalaiseen tapaan voinut harvemmin tehdä merkkikorjaamolla, jonne on jo aikoja sitten hankittu kaikki, sinänsä vaativassa toimessa tarvittavat laitteet. Miksi olemme tässäkin ajatuksessa taas jälkijunassa? Nykyaikainen ajoneuvo jättää syrjään jo joukon niin kutsuttuja vanhoja asiantuntijoita. Elektroniikka hallitsee kaikkea valmistusta,  siinä jopa etuvalaisimien kiiltävyyttä, mutta nykyisin vaatii myös vian elektronista tunnistamista. Jos teknisen ymmärryksen puute pakottaa meidät yhteyteen kuitenkin merkkikorjaamon ka

Sähkönsininen

Tuskin kukaan välttyy havainnolta, että sininen väri tulee hallitsevaksi seuraavina kuukausina. Syynä siihen on sähkö. Vaikka ei käyttäisi tietokonetta, jokainen kunnostaan huolehtija törmää jo lääkäreitten varauksissa yleistyvään sähköiseen järjestelmään. Pankit toisensa jälkeen olettavat, että asiakkaat siirtelevät tileillä niin pieniä kuin suuria summia sähköllä. Osa pankeista haluaa, että kukaan ei ojenna torilla yrittäjälle enää seteleitä. Asianomaista alaa hoitava ministeri puhuu innolla uudesta polttoaineesta, ensin mainiten hybridiautot, sitten pelkällä sähköllä kulkevat. Koko liikenteen kaari kokee siis tulevina vuosina valtavan muutoksen. Se siirtyy askel askeleelta pois käyttötavasta, jonka katsotaan tuhoavan luontoa. Jo tämä mullistaa työtä, ammatteja, koulutusta ja tietenkin ay-liikettä? Ei ole kyse aivan pienestä muutoksesta, puolueissa, demokratiassa, arvoissa. Eikä se pääty edes tähän. Suomi täyttää pian itsenäisenä 100 vuotta. Sininen väri hehkuu silloin kauneimmil

Elämäntie

Kuntajohtajien mielipiteet vahvistavat niitä odotuksia, joita kansalaisilla on pitkään ollut uudesta väylästä Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Kuntajohtajien mielipiteissä näkyvät luonnollisimmin vain omaan kuntaan kohdistuvat odotukset, ei niinkään tieyhteyteen kokonaisuudessaan. Valtiovallan vastuulle ja näkemykselle jäävät sitten muun muassa kuntien tulevat suunnitelmat. Kuten sairaanhoito keskussairaaloissa ja -  myös potilaiden kansainvälisyys. Kahden erikoissairaanhoitoa tarjoavan laitoksen rakentaminen köyhtyneeseen Kymenlaaksoon vaikuttaa kustannuksiltaan mahdottomalta. Tie kyllä valmistuu aikanaan, suunnitelmia voidaan siis vaikka näennäisesti tehdä. Niitä voidaan myös muuttaa. Lopullisen ratkaisun tulevat kuitenkin tekemään ne pääomien haltijat, joilla todellisuudessa on kahisevaa käytössään. He viime kädessä määräävät keskussairaalat ja niiden paikat. Eniten näissä ratkaisuissa tulee jännittämään erikoissairaanhoidon sijoittuminen. Jos Kotkan nykyisen keskussairaala

Huoli

Ollakseen edes jollain tavoin luotettava USA:n presidentti, Trumpin on nyt nopeasti saatava asioita pyörimään. Kampanjan puheissa luvattiin paljon, jotain on siis lähes heti tapahduttava. Ensin on saatava järjestykseen koko USA:n hallinto. Noin 4000:ää uutta, johtavaa virkamiestä ei noin vain valita. Riitoja on odotettavissa eri hallinnon haaroissa. Ajatukset ovat niin perin juurin hajallaan ja ministereiksi valittavat tulevat varmasti esittämään omia, kenties kauankin pohdittuja varauksiaan. Numero yksi kiireellisyysjärjestyksessä, ja käytännössä kenties helpoimpana (!), on rauha Syyriaan. Siihen presidentti Putinkin lienee hanakimmin tarttumassa. Krimin niemimaalle Trump saanee aikaan ratkaisun keskustelemalla. Suurta Venäjän sotasatamaa jo nyt kannatteleva niemimaa, lienee helppo jäädyttää tulevaisuuden ongelmaksi. Varsinkin, jos osasta Amerikan ja Euroopan asettamista talouspakotteista luovutaan. Siinä sisällössä on jo alkuun hallinnon väellä ristikkäistä mietittävää. Sitten

Sukukirja

Lasten usein esittämä kysymys koskee suvun tapahtumia. Milloin se tai tämä on tapahtunut? Mielestäni oli kysytty liian harvoin. Jälkeläisille suvun tärkeät päivät eivät vaikuttaneet niin tarkkailun arvoisilta  . Huomautus, että kysykää niin kauan, kun tietoa on saatavissa. Se on jäänyt usein päivittäisen kiireen alle. Kauan asiaa mietittyäni päätin ratkaista tietojen saannin omalla tavallani. En kirjallisella, vaikka esimerkkejä riitti. Halusin perustaa ns. sukukirjan. Ajatukseni oli kerätä siihen luettelonomaisesti kaikki ne tärkeimmät tapahtumat, mitkä suku on eletyn elämän aikana kohdannut. Tiesin ettei se ollut edes suvun rungonkaan kohdalla mitenkään pieni tehtävä. Varsinkaan kun tapahtumien tärkeys arvioitiin eri puolilla eri tavalla. Ensin tarkastelu edellytti materiaalin tutkimista. Sukuni ei ollut aikaisemmin tarkkaa selvitystyötä elämänsä varrelta tehnyt. Tietoja varmaan keräytyisi paljon. Aavistukseni osui oikeaan. Tietoa oli ja nyt se täytyi asettaa sopivassa muodossa n

Katkeruus...

Tehtaan pihalla seisoi ryhdikkäästi kolme lipputankoa. Vasemmanpuoleisessa liehuivat tutut Suomen värit; oikealla punavalkoinen, missä raidat kulkivat pitkin päin, Puolan kansantasavallan lippu. Näiden molempien valtakunnanlippujen välissä nähtiin valkopohjainen baneeri. Sen keskellä paistoi punaisena hehkuva ympyrä. Hehkua rajoittivat sen päällä ja alla mustat palkit. Kuvio, jonka aihetta moni muu yritys sittemmin lainasi. Se toi mieleen hehkuvan raudan alasimen ja vasaran välissä. Tehtaan seinissä kohosivat valkoiset mineriittilevyt, nurkissa tummanharmaa pystypelti. Kirkkaat, oranssinväriset aurinkosuojat ikkunoiden yläpuolella sävyttivät muuten valkoisenharmaata seinää. Tehtaan ympäriltä puuttui tyypillinen panssariverkkoaita ja muualla virallinen portti vartijoineen. Tehtaan oli tarkoitus kutsua ihan kaikkia luokseen. Pihalla levisi laaja pysäköinialue, jonka arkisin täyttivät kirjavat autorivit. Tehtaan alue rajoittui koskemattoman tuntuiseen metsään. Valtakuntien liput osoit

Torikauhu

Työttömän tuskan itse kokeneena voin vakuuttaa, että kipu on aito ja että se paranee hitaasti, tuskin koskaan. Minulle synnytti perheyhtiön tuhoutuminen torikauhun. Sitä podin konkurssin jälkeen noin kaksi vuotta. Siihen maailman aikaan niin suuren ja monipuolisen firman häviämistä pidettiin melkoisena johdon häpeänä, ikään kuin olisi otsaan tatuoitu synnin merkki. Mutta tuho tuli ja siitä alkoi monen ihmisen pitkäaikainen piina. En halunnut tavata ketään. Eivät siinä auttaneet selitykset koko maailman öljykriisistä tai se että runsasta vuotta aikaisemmin pankki oli valinnut syliinsä, muille yrittäjille malliksi, kaksi yhtiötä. Toisen asuntojen vesikalusteita valmistajan ja toiseksi meidät mm. autoalalle pesutekniikkaa kehittävän. Molemmat oli katsottu toiminnaltaan sekä monipuolisiksi että vakavaraisiksi. Näitä ominaisuuksia nimenomaan alleviivattiin pankin kirjallisessa lausunnossa. Malliyrityksenä oletimme nyt olevamme suojassa. Ymmärrän toki, että yrityksen kaikesta toiminnasta

Kriisikunta

Ottaen mukaan kaikki tappion pysyvät lähteet oikeanmääräisinä, Kotkan kaupunki ansaitsee jo nyt nimityksen kriisikunta. Se edellyttää siis kaikkien velkaerien näkyvän oikeaoppisessa päivänvalossa. Eikä tämä vielä riitä. Kriisikunnalta vaaditaan lisäksi rehellinen näkemys siitä, onko tulevaisuus nykyisyyttä armahtavampi. Luotan, että kaikki suunnitelmat, joita nyt tehdään, joutuvat joka tapauksessa ennen toteutustaan kaupunginhallituksen ja -valtuuston syvälliseen harkintaan, . Kaupungin hallinto laskee tietenkin, mitä tappiota merkitsee oma maapohja kaupungin osuutena perustettaville yrityksille. Luovuttaminen merkitsee saanniksi epävarmoja osakkeita ja toiminnasta mahdollisesti kirjattavaa tappiota. Maapohjan vuokraaminen yrittäjälle tuntuu varmemmlta. Ankkuria tuskin kukaan ryhtyy omaan piikkiinsä kunnostamaan. Taiteen ja talouden liittoa  sopii aina epäillä. Muodostuuko sitten tuleva suunnitelma, mihin kaupunkia vastuulliseksi halutaan, pitkässä juoksussa kannattavaksi, se real

Markus-setä

Työkalumestari Veijalainen oli  monenmuotoisesti ehtoisa mies. Hän seinänaapuri, asui vaimonsa Lempin ja adoptiopoikansa Felixin kanssa neljän perheen puutalossa ja hän oli kaiken lisäksi varakas. Työtaidollaan hän oli asemansa asuntoja jakavan konttoripäällikön silmissä valloittanut. Iso konepaja arvosti juuri asunnoilla työntekijöitään. Asunnoilla ensin ja sitten sen jälkeen palkoilla. Työkalumestari Veijalainen nautti molempia. Ei ollut sattuma, että hän omisti seutukunnan ensimmäisen radion. Siitä huolimatta me naapureina emme tunkeutuneet hänen perheensä joukkoon. Sen sijaan me lapset, viidestä kymmeneen ikäiset, varauduimme joka torstai varttia vaille viisi kamariin, monivärisen tapetilla päällystetyn, selvästi läpikuuluvan seinän viereen. Lapsirakas Veijalainen itse tiesi lasten odottavan seinän vieressä naapurin puolella ja viritti radion sen mukaisesti. Siinä odottaessa lapslta unohtuivat likaantuneet mekot, rikkoutuneet nauhasukat ja persuksista puhki kuluneet polvihousut

Tumppimies

Asunnon muutto aiheutti sen, että tulin ensimmäisen kerran tarkkailleeksi, miten kaupunki herää. Oli lauantaiaamu. Kuka tai mitkä olisivat ensimmäiset kulkijat tai työnsä aloittavat, se kiinnosri päällimmäisenä. Paikkakunnan lehti oli jo ennen heräämistäni toiminut kiitosta ansaitsevalla tavalla. Postiluukku oli aikaiseen jo kolahtanut. Ketkä aloittaisivat kaupungin heräämisen, se herätti uteliaisuuteni ja oli tarkkailuni kohde. Uutta ja jännittävää! Ensimmäisenä ilmestyi näköpiiriini tumppimies. Sellaiselle nimelle ristin tämän katujen ensimmäisen kulkijan. Mies ajoi pakettiautoa, jonka kyljessä oli kirjavia mainoksia. Aluksi mies ilmestyi pankin edustalle. Työ oli selvästi roskien keräystä., tupakan tumpit suurimpana katua likaamassa. Pankin pääoven edusta jalkakäytävineen puhdistettiin huolellisesti ja varmaan sopimuksen mukaisesti. Auto seisoi sen aikaa alueen jalkakäytävällä, puhdistusaseina harja ja peltinen säiliökihveli. Todennäköisesti pankki oli tehnyt katujen siistijän k

Kantasatama

Tänään tekee mieli muistella Joseph Alois Schumpeteria, itävaltalaista, kaiken taloudellisen kehityksen tärkeintä profeettaa. Ajatus pyrkii hajoittumaan. Yhtäälle vetää taloutemme pakkoratkaisu Toisalta tuntuu samanaikaisesti painavan päälle kunnan tuleva kehitys. Harsonomaisesti kriisikunnista erillään pyristellyt Kotka odottaa edelleen tarjouksia, joista nimenomaan Schumpeteriä ajatellen ei pitäisi kieltäytyä. Odottaa ja odottaa. Viimeisestä lauseesta avautuu kuitenkin päättäjiemme eteen ongelma: kaupungin talous ja sen kehittäminen - raha. Kustantavatko kaiken - suunnitelman laatijat? Mikä on Kotkan velvollisuus osallistua rahallisesti hankkeeseen? Mikä on maapohjan omistajan velvoite?  Saadaanko tappioita taseeseen? Ei sovi kieltää, etteikö jonkun päättäjän mielessä käynyt ongelmia helpottava aprillipäivä. Eihän kahta huijausuutista voisi kuulua samaan päivään. Kaduilta hiekan lakaisu ja se toinen. Mutta vakavasti otettuna: Kotkan välttyminen velvotteilta on mahdoton. Milloin v

Raha

Yksi yhteiskunnan räikeimpiä korruptiota on käsitelty FIFA:ssa, kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä. Kymmeniä miljoonia on johtoportaassa kasattu omaan lompakkoon, vuosikausia. Kysymyksessä ovat summat, jotka eivät ainoastaan herätä kateutta. Ne tuomitaan. Ne eivät ole tätä maailmaa. Johtoportaassa liikkuneet miljoonat ovat saaneet seurauksia: joukkueet maailman huipulla ovat maksaneet satumaisia summia kyvykkäille pelaajille. Kun tällaisen kyvyn kuukauden palkka nousee tasolle, jolla tavallinen ihminen tulisi toimeen perheineen läpi elämän, opiskeluineen kaikkineen. Kysymys järjestelmän järkevyydestä on aiheellinen. Mihin kaikkeen erilainen rahankäyttö eri urheilulajeissa lopulta johtaa? Jakaako se kansaa? Niihin jotka maksavat ja niihin, jotka siitä nauttivat? Mikä on todellisten, henkisten arvojen mitta? Mikä on kaiken merkitys? Ulottuuko se myös maanpuolustukseen? Täytyykö ajatella niin, että ne jotka tekevät kovin työtä tullakseen taitaviksi, ovat hyväksytysti ansainneet tul

Kauhunkouraisu

Ihminen kokee erityyppisiä kauhutilanteita. Yksi saattaa ajatella, että oman yrityksen konkurssi voisi olla sellainen. Niin häpeällinen tapahtuma, että jatkona seuraa vaikka torikauhu. Toiselle kuolema näyttäytyy pelättävimpänä. Parantumaton sairaus saattaa ajatuksissa nostaa monelle eteen ylipääsemättömän seinän.  Löytyy siis hyvin erilaisia kauhuelämyksiä. Osa niistä toteutuu, osa kokee lievitetyn tai lievittyneen ratkaisun, osa kärsitään ja todetaan, että kauhunkin kanssa on mahdollista elää. Osalle työttömyys on kauhun paikka. Hänen on mahdotonta käsittää, miten joku siitä huolimatta johtaa omaan joukkoaan elintason korotus silmissään, kun tilastojen mukaan kaikille muille tarjotaan vain alaspäin johtavaa polkua. Jollekin kaikki vierasmaalaiset ovat vastemielisiä. Pakolaisuuden voi kyllä kokonaan kieltää, jos vain on tarpeeksi rohkea ja rajoittunut. Poliittiset puolueetkin ovat sitä yrittäneet, mutta onnistuminen siinä on vielä näkemättä. Kunnalliselle johtajalle uran katkeami

Työnhakemus

Haluat siis jotakin, haluat säännöllistä palkkaa ja taloudellista turvallisuutta? Jos haet apumiehen paikkaa, mikä sekään ei ole huono ratkaisu, silloin tavallinen hakemuslomake on tarpeellinen. Mutta kun pitkälle koulutetut ihmiset hakevat työtä kovassa kilpailutilanteessa, silloin pitäisi käyttää mielikuvitusta, ei varautua vanhaan. Silloin pitää ymmärtää, että elämässä on valtavasti tilaa mielen leikille. Sinun tulee tarjota yhteistyötä ja väittää, että tuot mukanasi yritykseen sekä kasvua että kehitystä. Vain tasapainon voima saa mailman pysymään liikkeessä. Se merkitsee, että esimerkiksi tarjonta ja puute, kylmä ja kuuma, korkea ja syvä, pyrkivät jatkuvasti tasoittumaan ja siten asettumaan sopusointuun. Täytyy siis ajatella, rasittaa mielikuvitusta, missä yhteiskunnassa voisi olla sellainen piste, joka tulevaisuudessa etsii ratkaisua ja on siis monia rasittava polttava onglma. Eräs sellainen oli etukäteinen tietoisuus tulevasta taksiliikenteestä. Se on pysyvästi onnistunut ja sy

Korulauseita

Vanha kansantapa oli järjestää kuolleen kunniaksi pidot, joissa tarjoilu oli runsas, mikäli  kuolleen omaiset varoiltaan siihen kykenivät. Syömisen katsottiin saattavan poistuneen arvokkuudella tuonpuoleiseen. Varattommilla tarjoilu oli tietenkin vaatimattomampaa. Soppa ja kahvi riittivät, jos oli sitäkään. Jonkinlainen tarjoilu pyrittiin kuitenkin järjestämään. Kuollutta muistelivat toiset itkunsekaisin murhemielin, toiset taas ottivat tapahtuman luonnon järjestämänä, mutta henkisesti ahdistavana pakkona. Sivistystason kohotessa alkoi vainajan muistelu tulla yhä monisanaisempana esiin. Suvun vanhin saattoi esimerkiksi muistella tapahtumia poistuneen elämän varrelta. Kuolleen sanallinen kunnioitus kohosi merkittävään asemaan. Teollisuuspaikkakunnilla nähtiin erikoisen näyttävänä, jos työnantajan edustaja saapui mukaan muistelupaikkaan ja toi miellyttäviä työyhteisön muistoja mukaan puheeseen. Ammattiylpeys tuotiin tuohon aikaan esiin korostetulla tavalla. Maailman muuttuessa hautaj

Ääripäät

Kulttuureihin synnytään, niihin kasvetaan ja niissä sosiaalistutaan. Ajatus tulee mieleen, kun vertaa eri puolilla maata asuvien "heimojen" käyttäytymistä ja luonnetta. Läntisessä Suomessa, Tukholman vaikutusalueella, eritoten Pohjanmaalla, yleinen suoritusmotiivi on kehittynyt ajan mittaan poikkeuksellisen vahvaksi. Alueen alkuelinkeinot, samoin kuin kaiketi tasainen maasto, ovat ovat kulttuuriin vaikuttaneet, Ne ovat luoneet aktiivisen halun yrittää tunteikkaasti ja sitkeästi monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Sukujen keskinäisestä kateudestakin on kuoriutunut toiminnan liikkeellepanevaa voimaa. Toisessa ääripäässä Kaakkois-Suomessa, Pietarin vaikutusalueella, patruunat aikanaan huolehtivat palkanmaksun ohella muistakin yhteiskunnallisista tarpeista. Tehtaat ikään kuin pitivät sylissään oman työväestön. Se johti ajan oloon joukkovoiman syntyyn, koska vain vastavoimassa nähtiin demokratian siemenet. Työläispaikkakunnilla ihmiset tyytyivät elintasonsa hitaaseen, mutta jatku

Leasing

Nykykieleen juurtunut leasing-sana on ilmeisesti peräisin sota-ajalta. Silloin nimittäin lainaaminen oli suurta ja talousarviot tuppasivat unohtumaan. Pääasiassa sitä käytettiin sotilastarvikkeiden siirtelyssä maasta toiseen. Paljon käytettyä sanaa on yritetty suomentaa vuokrausluotoksi, mutta se ei oikein ole kipinöinyt. Eräs epävirallinen selitys on, että sitä ei ole tarpeellistakaan niin syvällisesti ymmärtää. Vuokrausluotto sanoo kuitenkin mitä selvimmin, että kyse on luotosta - siis velasta. Vuokrausluottoa käytetään usein auton hankinnan yhteydessä, kenenkään kuvittelematta että omistaa vuokrauksen kohteen. Velkaa kyllä syntyy. Rakentamisessa tapaa tällaisen sopimuksen. Telineet ja suhteellisen pienet tuotteet ovat joskus kannattavampia vuokrata nopeaan käyttöön, kuin omistaa pitkäaikaisesti. Vuokrausluotto - tosin leasing-nimisenä - on vanhentuneesta lakitekstistä johtuen kuntien talouden nykykäytössä. Leasing onkin kuntatalouksissa saanut varsin keskeisen käytön. Laki ei ni

Perälauta

Demokratiassa on paljon heikkouksia, mutta parempaa yhteiskuntajärjestystä vielä ei ole keksitty. Tänään demokratiaa raapaisevat kipeästi eduskuntagallupit, jotka pelottavat erikoisesti keskenään samoista äänestäjistä kilpailevia puolueita. Eduskuntavaalit tai muut valinnat ovat aina edessä ja silloin "oikein" äänestäneet halutaan saada pysymään oikeisssa karsinoissa. Jossain perälauta on ehtinyt jo raottua. Osa äänestäjistä on kadonnut jonnekin, osa lakannut kokonaan äänestämästä. Eri puoluetoimistoissa on harottu hiuksia ja väännettu kaikenlaisia korulauseita karkulaisten takaisin houkuttelemseksi. Välikysymykset ja käyttäytyminen eduskuntasalissa ovat kuvastaneet hermostumista. Kimmo Kiljunen on taas pistänyt lusikkansa soppaan. Ikääntyvän väestön liikehtiminen ja palkkaindeksin käyttö eläketuloon ovat antaneet myös aihetta puolueiden johdon kipristelyyn. Jos haluaa nyt ennustaa, Kimmo Kiljunen ja kansalaisadressi tullaan - käteisen rahan puuttuessa - matematiikan avul

Yrittäjä

Iän muovaamat vaot otsalla etsin, ja löysinkin sieluni syvänteistä ihmistyyppejä, joiden askel vaikuttaa aina, ja eturivissä, kuumalla rytmillä. Löysin silloin yrittäjät. Yrittäjiksi alkavat vain ne, joita ajaa halu tehdä entistä enemmän ja parempaa, poiketen niistä, jotka näkevät kaiken muun itselleen ylhäisempänä. Ihmistyyppejä löytyy muitakin, itse omasta mielestään luonnon lahjakkuuksia, ylhäältä alas katsovia, mutta samalla valoa säkissä kantaen. Tosikansalaisia ja tosi-isänmaallisia vain ne, joita ajaa tahto tehdä, kaikki uudella ja paremmalla tavalla. Aikaan saava, menestyvä yrittäjä, on aina  oikeassa ajassa. Tutkistelin myös kaikkein ominta sisintäni, havaitsin aikanaan oman yrittäjyyteni jälkeensä jättämiä, syviä uria ja punertavien arpien peittämiä, nyt jo kuivia haavoja. Hartaasti kumarran, pitkälle harmaantuneen pääni, tämän päivän yrittäjille, väsymättömille ihmisille, joiden harteille taas kerran asetetaan kansakunnan pelastajan viittaa.

Urheilulaji

Kansalla on käytössään jokseenkin muuttumaton rahamäärä, jolla se haluaa pitää eri urheilulajit ja muun viihteen hengissä ja kehittää niitä kansainvälisesti. Jos esimerkiksi Nuuksion vaelluspolku haluaa kassaan, uusitulla suunnittelullaan, hankkia lisää 1 miljoonan, se on jostain muualta revittävä. Kansan vapaassa käytössä oleva rahamäärä on - nollasumma peliä. Rahalla siis saa viihdettä. Kärjessä kulkee lätkä, kaikkein kallein harjoitukseltaan kuin varusteiltaankin. Sen merkityksestä ei ole epäselvyttä, vasta saavutettu junnujen MM siitä on tuoreena takuuna. Hyvin yksimielisesti kansa on valmis lajia tukemaan, ja siis pelaamaan varoillaan, vaikka urheilulaji ei olekaan maailman eniten levinneitä. Mäkihyppy, ennen niin viihteellinen tv-urheilulaji, on päinvastoin kärsinyt käsittämättömän romahduksen. Pitkälti menneisyyteen  ei tarvitse katsoa, kun suomalainen löytyi jostakin kärkisijoilta ja suomalaiset valmentajat käskivät koko maailmaa. Nyt kaikki on pyllähtänyt nurin ja selityks

Tulevaisuus

Kaikkein keskeisintä kaupunkisuunnittelussa on tasainen, mutta samalla päämäärätietoinen vauhdinjako. Tuskin mitenkään voidaan perustella, että kaavoituksessa ja muussa suunnittelussa syöksytään milloin minkin idean perässä ja sitten taas joudutaan jarruttamaan. Tässä suhteessa hyvää kaupunkisuunnittelua voidaan verrata niin sanotusti "pehmeään" autonajoon. Ihmisiä, tavaraa ja palveluita pitää saada oikeaan aikaan oikeaan paikkaan operatiivisesti ja kansainvälisesti kilpailukykyiseen hintaan. Jatkuvasti ja nopeasti muuttuvien liikennetarpeitten tutkiminen kuuluu eräänä lopputulokseen vaikuttavimpana tämänhetkisessä maailmassa. Varoja liikennetarpeitten uusiin ratkaisuihin täytyy aina olla. Onko meillä? Kaupungin rahoittamalta kehitysyhtiöltä odotetaan nyt sellaista tutkimusta, joka antaa tarpeeksi suuren kuvan 2030-2050 virroista koko mullistuvan maakuntamme kaukaisessa tulevaisuudessa. Kehitysyhtiö ei siis saa jatkuvasti käyttää vain sivullisia konsultteja koko seutuun s

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näytillä.  K