Siirry pääsisältöön

Kauhunkouraisu

Ihminen kokee erityyppisiä kauhutilanteita. Yksi saattaa ajatella, että oman yrityksen konkurssi voisi olla sellainen. Niin häpeällinen tapahtuma, että jatkona seuraa vaikka torikauhu. Toiselle kuolema näyttäytyy pelättävimpänä. Parantumaton sairaus saattaa ajatuksissa nostaa monelle eteen ylipääsemättömän seinän.  Löytyy siis hyvin erilaisia kauhuelämyksiä. Osa niistä toteutuu, osa kokee lievitetyn tai lievittyneen ratkaisun, osa kärsitään ja todetaan, että kauhunkin kanssa on mahdollista elää.

Osalle työttömyys on kauhun paikka. Hänen on mahdotonta käsittää, miten joku siitä huolimatta
johtaa omaan joukkoaan elintason korotus silmissään, kun tilastojen mukaan kaikille muille tarjotaan vain alaspäin johtavaa polkua. Jollekin kaikki vierasmaalaiset ovat vastemielisiä. Pakolaisuuden voi kyllä kokonaan kieltää, jos vain on tarpeeksi rohkea ja rajoittunut. Poliittiset puolueetkin ovat sitä yrittäneet, mutta onnistuminen siinä on vielä näkemättä.

Kunnalliselle johtajalle uran katkeaminen, juuri kun loistava tulevaisuus on toteutumassa. Se voi herättää aidon tunteen: kukaan ei ymmärrä. Hilseen poistoon on ennenkin käytetty giljotiinia. Juuri kun hän on pyytämässä omakseen tyttären kättä, onkin saanut kipeän potkun isän jalasta. Kansan moneksi jakautumiselle riittää ennustajia. Ajatuksen on pakko tämä livahduttaa kunnallispolitiikkaan. Kotkalla ei ole varaa tehdä epäonnistunutta kaupunginjohtajan valintaa.

Hallitustasolla opposition ja hallituksen välillä vallitsee kauhun tasapaino. Ammattiyhdistysliike eikä demarit puolueena, halua suurin surminkaan hallituksen nyt kaatuvan. Seuraavia eduskuntavaaleja varten on vielä edullisempaa huudella kaikenlaista puun takaa, kuin ottaa ongelmat omaan syliinsä. Tällä asetelmalla saa kannatusluvut ainakin joksikin aikaa näyttämään ansaituilta. Vihreät ja Vasenmistoliitto kokenevat galluptuloksissaan, että pehmeästä on jatkossa vaikea ponnistaa.  







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…