Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Projekti

Kaupungilla kiertelee mehevä huhu. Se pakotti taas istumaan koneen ääreen. Sanotaan että Lindelöf jättäisi kaupunginjohtajan tehtävät, mutta siirtyisi johtamaan koko Old Port -projektia! Huhu vaikuttaa siinä määrin uskottavalta, että lankesin ajattelemaan asiaa peräti demokratian kannalta. Enemmistö lienee nyt saanut kaiken, mitä nykyinen kaupunginjohtaja pystyy antamaan. Pikaisesti eläkkeelle potkaisevia löytyy kaikista merkittävistä puolueista. Enemmistö eläkkeelle toivottavista ainakin vannoo demokratian nimeen. Mitä seuraisi, jos kansanvaltaa karkeasti rikottaisiin? Mikä puolue rohkenisi demokratiaa rikkomaan? Valtuustoa on käännytetty ennenkin. Asetetaan ensiksi pienehkö summa kuin poliittiseksi syötiksi. Kun se suunnitteluun tai muuhun on käytetty, jatkoa seuraa: jos tämä raha on jo mennyt, vain hullu jättää koko projektin toteuttamatta. Yksinkertaisella tavalla synnytetään puolueissa hajaannusta ja riitaa. Huhu on huhu, niin kauan kuin sen todelliset yksityiskohdat tulevat j

Suunnitelma

Kunnioitan aina mielipiteitä. Se on näkynyt kaikista kirjoituksistani aikojen saatossa. Kunnioitan, mutta en välttämättä ole aina samaa mieltä. Kirkkaasti olen tietoinen siitä vallasta, joka ikäni karttuessa on vähentynyt olemattomiin. Mielipide ei edusta valtaa. Siksi mielipiteeseen on ikääntyneelläkin oikeus. Kampuksen ja outletin suunnittelu siis jatkukoon. Päätös on tehty kaikkien lakien mukaisesti. Vain vallalla on siis vaikutusta. Valta saa usein aikaan väristystä. Ainakin silloin, kun riskit ovat mukana pelissä. Nyt hyväksyttyyn suunnitelmaan sisältyy riskejä. Vallankäyttäjät kyllä tietävät ne. Vaikka suunnitelmaan aiotaan rahoittaa kuinka  matalalla profiililla, riskit ovat olemassa. Onhan niitä pakko ottaa, jos aikaisemmasta suunnasta halutaan kovasti poiketa. Nyt Kotka muuttaa suuntaa. Kaupallisuus tulee suuressa kuvassa muuttamaan yhteisön roolia. Ns. sähkörahojen tulee riittää niin moneen. Ovatko vallan käyttäjät ajatelleet niitä kaupungin kullttuurin muutoksia, joita v

Paljasjalkainen

Kuvannollinen näkemys samalla paikkakunnalla syntyneestä on yleisesti paljasjalkainen. Näin myös jokainen Kymissä aikanaan syntynyt on kotkalainen. Ensin muuttui maalaiskunta Karhulan kauppalaksi. Sitten katseli saarikaupunki suurten konepajojen Karhulaa halajavin katsein. Mustaihoisia jo aikaisessa vaiheessa kohdannut satamakaupunki tahtoi nimeensä lisää teollista leimaa. Se liitti, oman ministerinsä voimin, Karhulan Kotkaan (1977). Onnistuiko naapurikuntien yhdistäminen, siitä riittää erimielisiä tulkintoja vielä pitkään. Nyt katsoo Kotka tarpeelliseksi jälleen hakea ulkonäköönsä todella isoa muutosta. Taaskin satama halutaan jättää taka-alalle. Korkealle kohoavaa kaupallisuutta halutaan nyt korostaa. Sitä on kaavailtu niin järeäksi, että arvellaan kaupungin tarvitsevan jopa uuden ulkoisen tunnuksen. Muutos tulisi järisyttämään nykyistä kaupungin rakennetta, niin liike-elämää, kulttuuria kuin hallintoa. Kotkan kaupunginjohtaja on jäämässä eläkkeelle. Kaupunkilaiset ja hallintoväk

Myllerrys

HS:n aamunumero käsitteli yllättävästi tekstiikaupan myllerrystä, Seppälän ja Lindexin kehnot tulokset tärkeimpinä. Sateinen ilma ei liene mikään hyvä houkutus naisille hankkimaan esimerkiksi uutta mekkoa. Seppälän nousu mielessä vajoaminen, verottajan ratkaisemaan konkussiin, oli sen sijaan todellinen yllätys. Muokkaavatko sitten samat yksityiskohdat näissä molemmissa tapauksissa uutta myllerrystä laajuudeltaan koko tekstiilikaupassa? Nettikauppa on jo jonkin aikaa hemmotellut asiakkaita jatkuvasti kasvavalla menestyksellä. Suhteellisesti vähäiset väärinymmärrykset tai -käytökset eivät tahtia ole haitanneet. Verkkokaupan tarjoamat rikollisetkin menettelyt on ratkaistu eri tuomioistuimissa suhteellisen helposti. Verkkokauppa sinänsä ehti jo aiheuttaa aavistelua jostain tulevasta muutoksesta. Tuleeko muutos ja millaisena? Tekee mieli yhdistää yllämainitut tapahtumat toisiinsa. Vaatteiden kierrätys lienee yksi syy mielialan muuntumiseen. Lasten vaatteiden vaihdot ovat tarjottu ainaki

Vanhemmuus

Nuorin tyttäremme kolmesta, Kölnissä vakituisesti asuva, kävi saksalaisen aviomiehensä kanssa lomamatkalla Karhulassa. Hän oli kiitollinen niistä pienistä, mutta tärkeistä elämän yksityiskohdista, joita hän joskus oli oppinut perheeltään. Hän ei koskaan lähtenyt tennareissa metsään, kumisaappaissa aina. Oppi soutamaan, melomaan, kalastamaan. Osasi eroittaa sienistä kolme tärkeintä.Tiesi, että tuulella puuvenettä ei käytetty. Poimi marjoja. Hämmästyimme, jatkoa seurasi. Oppi uimaan. Hyppäsi laiturilta. Sukeltasi vain syvässä vedessä. Laittoi tulen saunan uuniin. Heittämään hikiveden kiville. Kalasti ongella. Veti nuottaa. Souti verkkoja. Leipoi pullaa. Teki voileipiä. Suojeli eläimiä. Rakasti luontoa. Maalasi seiniä. Teki pannulappuja. Suomusti ahvenia. Löysi langoista eri yhdistelmiä. Huiski hyttysiä. Katseli auringon laskua. Käpertyi oman peiton alle. Kuori veitsellä appelsiinin. Kaikki aivan tosiarkista, ripottelua. Luki läksyjä. Oppi ymmärtämään opettajia. Mittasi kahvin väkevyy

Sopimus

Mikä olisi Kantasataman rakentamisen kurjin vaihtoehto? Sitä emme veronmaksajana tietenkään toivo. Jos muutaman vuoden kuluttua nuorekkaat pietarilaiset eivät tulekaan tosimittavalla joukolla ostajiksi, seuraa joukko konkursseja. Nimekkäälle kotkalaiselle lakitoimistolle jää toki iso konkurssipesä hoitoon. Se onkin kaikkein kurjimmassa vaihtoehdossa ainoa kotkalainen menestys. Veronmaksajat voivat vain  manata huonoa onneaan. Onko kurjin vaihtoehto todella mahdollinen, kotkalainen kysyy. Kaupunginjohtaja työsketelee paineen alla. Jotain täytyy tehdä. Rahaa on, Lindelöf vakuuttaa. Vaikka minkälaisia taseita ja tuloslaskelmia olisi tosiaan näytetty, ei se vielä merkitse, että nämä rahoittajat ovat sijoituspaikkansa valinneet. Jo kymmenkunta vuotta asiaa on vatvottu, eikö jo nyt olisi kotkalaisille julkistettava ne nimet, jotka aikovat vakavissaan Kantasatamaa rakentaa. Koko hankkeen nokkamiehenä pidetään Comeron Sawyeriä. Onko vakuuttavaa, että mies on jossakin poissa, kun rahoitta

Logo

Aika usein joutuu vastavalittu mainosmies toimipaikassaan jonkinlaisen paniikin valtaan: mitä kaikkea tulikaan luvattua? Ensimmäisenä järkevänä ajatuksena, jotain näkyvää ulos ja äkkiä! Syntyy esite vanhoilla eväillä. Vähitellen kirkastuu, että ajan vaatimusta on pakko täyttää. Keskeinen arvo on logo, olkoonpa kyse sitten kaupungista tai yrityksestä, Minun nykyiset päätöksentekijät tulevat epäilyittä vaatimaan näkyvyyden kohentamista, uudella logolla, mainoskuvalla. Entisemä ammattihenkilönä tiedän, että heti on kyse rahasta, ymmärrän hintalapun. Kaikki eivät sitä tajua. Jos kyseeseen otetaan nimenomaan kaupunki, tarpeet ovat valtavat. Mainoksen koko kuvan täytyy puhutella kaikkia, olla läsnä monessa erilaisessa tapahtumissa, keskellä ihmisiä ja asioita. Se tulee viemään aikaa ja maksaa. Kaupunkia tehokaasti esittävän logon täytyy pursuta kehitystä, lähtökohtanaan tietenkin ne oikeat olosuhteet, joissa yhteisö kehityksen tuloksena katsoo olevansa. Yhteisömainontaan liittyy paljon e

Ihme

Kaikki ovat perustettaessa näyttäneet kannattavilta: kotkalaiset hotellit, suuret matkustajalaivat, merimuseo Vellamo, kalanäyttely Maretarium, toriparkki ja niin momet muut. Koska kaikki toimet ovat olleet, muokattujen, tilastojen mukaan kannattavia, tarvitaan vain suoranainen ihme alijäämän syntymiselle. Mutta tätä ihmettä on syntynyt kymmeniä miljoonia peräkkäin. Mistä  se alijäämä oikein on kotoisin? Noin kahdeksaan miljoonan vuosittaisen miinukseenon jo totuttu. Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan? Niin sanottu "iso

Valhe

Omana aktiiviaikanani yritin rivejä muokatesseni pysyä rehellisellä reitillä. Lukiessani tänä aamuna Kymen Sanomien kolumnistia totesin ajatelleeni, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kutakuinkin samalla tavalla: numeroihmisille on annettava vapaus, tehdä myös virheitä, sillä erehtymätöntä ei ole olemassakaan. Paitsi yksi, mutta se keikahtaa toivottavasti pian. Jätin Reimarit ja muut palstan tarjoajat, kun repaleiseksi revittyjen vaatimusteni seuraksi sain - pysyvän valheen. Ne kaksi nuorta Mikkelissä opiskellutta kotkalaisnaista eivät varmaan enää tänään tekisi sellaisia johtopäätöksiä Kotkan Meripäien kannattavuudesta kuin silloin. Valhe perustui haastatteluihin, joita kukaan ei riittävästi tarkkaillut. Oliko lopputyö sitten niin kiireellinen vai huonosti tarkastettu, mutta todella iso valhe (kymiksi vale) syntyi. Samoihin aikoihin ryhtyi alan erikoisyritys tarjoamaan palveluitaan. Varmasti yritys oli perustettu rehellisesti ja maailmalta löytyvän mallin mukaan. Käsitykseni mukaan

Naiskaupunginjohtaja..?

Yli kolmestasadasta vain 65 kuntaa johtaa nainen, mutta suurten  kaupunkien johtajissa nainen on edelleen harvinaisuus. Vain kahdeksan prosenttia valitaan, eniten pienten kuntien johtoon. Tutkimuksen mukaan jää liian usein, hyvin perusteltu hakemus lähettämättä, koska naiset  ovat kyvyistään epävarmoja. Joskus hakijaluetteloita simäillessä harmittaa, ettei molempia hyvin koulutettuja sukupuolia ole mukana. Miksi kaikki kykenevät ja koulutetut eivät hakeneet? Laaja-alaisesti pitäisi saada hakemuksia, jotta todella voitaisiin tehdä vertailuja parhaista hakijoista. Kaupunginjohtajan työ on kovaa ja vaatii itseluottamusta. Se toki tiedetään. Naisista niitä ominaisuksia kyllä löytyy.  Sen osoittavat mm. monet tieteelliset tutkimukset, joita yhteiskunnan johtamisesta, yhä tiheämmin julkaistaan. Koulutusta hakutilanteessa on korostettava. Naisia vähemmän koulutetut miehet tulevat silloin myös nykyistä tarkemmin puntariin? Korkeakoulutus ja yhteiskunnan suurten yksiköiden johtaminen kuiten

Kaupunginjohtaja

Ennen kuin teroitin sulkakynäni, mietin tiukasti, onko arkkivanhalla numeromiehellä oikeutta tai edes tarvetta puuttua niin tärkeään tulevaisuuden kysymykseen kuin kaupunginjohtajan valinta. Oikeutta toki on, mutta tarvetta kyllä vahvasti epäilin. Tämä entisellä saha-, sellu-, satama-,  ja eri alojen konepajateollisuudella nimeä hankkinut, arvoja ansainnut, keskisuuri kaupunki, tarvitsee joka tapauksessa näissä nykyisissä olosuhteissa menestyvän johtajan. Mutta numeroihmisen. Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla. Luovuutta me ensiksi haluamme. Nii