Siirry pääsisältöön

Valhe

Omana aktiiviaikanani yritin rivejä muokatesseni pysyä rehellisellä reitillä. Lukiessani tänä aamuna Kymen Sanomien kolumnistia totesin ajatelleeni, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kutakuinkin samalla tavalla: numeroihmisille on annettava vapaus, tehdä myös virheitä, sillä erehtymätöntä ei ole olemassakaan. Paitsi yksi, mutta se keikahtaa toivottavasti pian. Jätin Reimarit ja muut palstan tarjoajat, kun repaleiseksi revittyjen vaatimusteni seuraksi sain - pysyvän valheen.

Ne kaksi nuorta Mikkelissä opiskellutta kotkalaisnaista eivät varmaan enää tänään tekisi sellaisia johtopäätöksiä Kotkan Meripäien kannattavuudesta kuin silloin. Valhe perustui haastatteluihin, joita kukaan ei riittävästi tarkkaillut. Oliko lopputyö sitten niin kiireellinen vai huonosti tarkastettu, mutta todella iso valhe (kymiksi vale) syntyi. Samoihin aikoihin ryhtyi alan erikoisyritys tarjoamaan palveluitaan. Varmasti yritys oli perustettu rehellisesti ja maailmalta löytyvän mallin mukaan.

Käsitykseni mukaan rehehellisyydestä poikkeaminen aiheutti uskomus, että suuri enemmistö hyväksyy ulkoistetut  kävijähaastattelut. Kun haastattelijat ottivat  tietenkin valintansa tavallisena työnä, jota  sai vedättää ja jolta tosin toivottiin tietyn suuntainen tulos, repesi myös totuus. Asuntomessutkin muuttuivat hetkessä kannattaviksi. Moni muu tapahtuma sai virheellisen värin. Rehellisyyttä ei enää peräänkuulutettu. Puolue pääsi peliin mukaan. Se räjähdytti koko järjestelmän.

Kaikkia numeroihmisiä häiritsee, että olettamus ja todellisuus ovat päässeet sotkeutumaan.toisiinsa. Olettamuksen myyminen kaupunginjohdolle sai Merimuseo Vellamonkin syntymään. Samaan aikaan sattui juuri huono aika arkkitehtuuritoimistoille ja kun kaupunginjohtaja, aulis maksaja Kotkasta löytyi, valhe sai jatkua. Ei kaupunginvaltuusto olisi koskaan hyväksynyt hintaa, mutta puolue taivutti muutamat valtuutetut. Kymen Sanomien kolumni kyllä ihastutti, mutta historian kertaus oli tarpeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi. Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee. Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaat...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...

Leasing

Nykykieleen juurtunut leasing-sana on ilmeisesti peräisin sota-ajalta. Silloin nimittäin lainaaminen oli suurta ja talousarviot tuppasivat unohtumaan. Pääasiassa sitä käytettiin sotilastarvikkeiden siirtelyssä maasta toiseen. Paljon käytettyä sanaa on yritetty suomentaa vuokrausluotoksi, mutta se ei oikein ole kipinöinyt. Eräs epävirallinen selitys on, että sitä ei ole tarpeellistakaan niin syvällisesti ymmärtää. Vuokrausluotto sanoo kuitenkin mitä selvimmin, että kyse on luotosta - siis velasta. Vuokrausluottoa käytetään usein auton hankinnan yhteydessä, kenenkään kuvittelematta että omistaa vuokrauksen kohteen. Velkaa kyllä syntyy. Rakentamisessa tapaa tällaisen sopimuksen. Telineet ja suhteellisen pienet tuotteet ovat joskus kannattavampia vuokrata nopeaan käyttöön, kuin omistaa pitkäaikaisesti. Vuokrausluotto - tosin leasing-nimisenä - on vanhentuneesta lakitekstistä johtuen kuntien talouden nykykäytössä. Leasing onkin kuntatalouksissa saanut varsin keskeisen käytön. Laki ei ni...