Siirry pääsisältöön

Valhe

Omana aktiiviaikanani yritin rivejä muokatesseni pysyä rehellisellä reitillä. Lukiessani tänä aamuna Kymen Sanomien kolumnistia totesin ajatelleeni, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kutakuinkin samalla tavalla: numeroihmisille on annettava vapaus, tehdä myös virheitä, sillä erehtymätöntä ei ole olemassakaan. Paitsi yksi, mutta se keikahtaa toivottavasti pian. Jätin Reimarit ja muut palstan tarjoajat, kun repaleiseksi revittyjen vaatimusteni seuraksi sain - pysyvän valheen.

Ne kaksi nuorta Mikkelissä opiskellutta kotkalaisnaista eivät varmaan enää tänään tekisi sellaisia johtopäätöksiä Kotkan Meripäien kannattavuudesta kuin silloin. Valhe perustui haastatteluihin, joita kukaan ei riittävästi tarkkaillut. Oliko lopputyö sitten niin kiireellinen vai huonosti tarkastettu, mutta todella iso valhe (kymiksi vale) syntyi. Samoihin aikoihin ryhtyi alan erikoisyritys tarjoamaan palveluitaan. Varmasti yritys oli perustettu rehellisesti ja maailmalta löytyvän mallin mukaan.

Käsitykseni mukaan rehehellisyydestä poikkeaminen aiheutti uskomus, että suuri enemmistö hyväksyy ulkoistetut  kävijähaastattelut. Kun haastattelijat ottivat  tietenkin valintansa tavallisena työnä, jota  sai vedättää ja jolta tosin toivottiin tietyn suuntainen tulos, repesi myös totuus. Asuntomessutkin muuttuivat hetkessä kannattaviksi. Moni muu tapahtuma sai virheellisen värin. Rehellisyyttä ei enää peräänkuulutettu. Puolue pääsi peliin mukaan. Se räjähdytti koko järjestelmän.

Kaikkia numeroihmisiä häiritsee, että olettamus ja todellisuus ovat päässeet sotkeutumaan.toisiinsa. Olettamuksen myyminen kaupunginjohdolle sai Merimuseo Vellamonkin syntymään. Samaan aikaan sattui juuri huono aika arkkitehtuuritoimistoille ja kun kaupunginjohtaja, aulis maksaja Kotkasta löytyi, valhe sai jatkua. Ei kaupunginvaltuusto olisi koskaan hyväksynyt hintaa, mutta puolue taivutti muutamat valtuutetut. Kymen Sanomien kolumni kyllä ihastutti, mutta historian kertaus oli tarpeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…