Siirry pääsisältöön

Valhe

Omana aktiiviaikanani yritin rivejä muokatesseni pysyä rehellisellä reitillä. Lukiessani tänä aamuna Kymen Sanomien kolumnistia totesin ajatelleeni, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kutakuinkin samalla tavalla: numeroihmisille on annettava vapaus, tehdä myös virheitä, sillä erehtymätöntä ei ole olemassakaan. Paitsi yksi, mutta se keikahtaa toivottavasti pian. Jätin Reimarit ja muut palstan tarjoajat, kun repaleiseksi revittyjen vaatimusteni seuraksi sain - pysyvän valheen.

Ne kaksi nuorta Mikkelissä opiskellutta kotkalaisnaista eivät varmaan enää tänään tekisi sellaisia johtopäätöksiä Kotkan Meripäien kannattavuudesta kuin silloin. Valhe perustui haastatteluihin, joita kukaan ei riittävästi tarkkaillut. Oliko lopputyö sitten niin kiireellinen vai huonosti tarkastettu, mutta todella iso valhe (kymiksi vale) syntyi. Samoihin aikoihin ryhtyi alan erikoisyritys tarjoamaan palveluitaan. Varmasti yritys oli perustettu rehellisesti ja maailmalta löytyvän mallin mukaan.

Käsitykseni mukaan rehehellisyydestä poikkeaminen aiheutti uskomus, että suuri enemmistö hyväksyy ulkoistetut  kävijähaastattelut. Kun haastattelijat ottivat  tietenkin valintansa tavallisena työnä, jota  sai vedättää ja jolta tosin toivottiin tietyn suuntainen tulos, repesi myös totuus. Asuntomessutkin muuttuivat hetkessä kannattaviksi. Moni muu tapahtuma sai virheellisen värin. Rehellisyyttä ei enää peräänkuulutettu. Puolue pääsi peliin mukaan. Se räjähdytti koko järjestelmän.

Kaikkia numeroihmisiä häiritsee, että olettamus ja todellisuus ovat päässeet sotkeutumaan.toisiinsa. Olettamuksen myyminen kaupunginjohdolle sai Merimuseo Vellamonkin syntymään. Samaan aikaan sattui juuri huono aika arkkitehtuuritoimistoille ja kun kaupunginjohtaja, aulis maksaja Kotkasta löytyi, valhe sai jatkua. Ei kaupunginvaltuusto olisi koskaan hyväksynyt hintaa, mutta puolue taivutti muutamat valtuutetut. Kymen Sanomien kolumni kyllä ihastutti, mutta historian kertaus oli tarpeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Valheellista

Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki puhuisivat vain totta? Voidaanko tilanne kokea todellisena ilman koetta - ei? Siis mennään kokeiluun. Aamulla heti unien loputtua ei kuviteltaisi kaikkea jäsenten kolotusta todellisuutena, vaan tyydyttäisiin valkeaan valheeseen. Toisin sanoen sievistellään eli valehdellaan. Avoin toteamus aviopuolisolle päivän aluksi on unohtaa vanhentuneet piirteet. Miten näytät pirteältä? Valhettako eikä niin valkoista. Näin eteenpäin.

Elämmekö - pelkästään - valkoisen valheen maailmassa? Eivät poliitikot ole ainoita, jotka valehtelevat. Mekin teemme sitä, kun kaikki tekevät! Toiset valkoisen, toiset hieman siitä poikkeavana. Emmekö enää kunnioita suoraan sanojia, kuten Hertta Kuusista, kommunistia? Kai niitä, omassa totuudessaan pitäytyviä, rehvastelee molemmissa vastapuolissa? Rehellistä totuutta siis ei ole olemassakaan? Kaikki valehtelevat. Alan lähestyä tavoitetta.

Kinastelu ei katso aikaa, se jatkuu aina. Porukka, johon kuuluu löytyy sen mukaan, miten sopiva…