Siirry pääsisältöön

Valhe

Omana aktiiviaikanani yritin rivejä muokatesseni pysyä rehellisellä reitillä. Lukiessani tänä aamuna Kymen Sanomien kolumnistia totesin ajatelleeni, noin neljäkymmentä vuotta sitten, kutakuinkin samalla tavalla: numeroihmisille on annettava vapaus, tehdä myös virheitä, sillä erehtymätöntä ei ole olemassakaan. Paitsi yksi, mutta se keikahtaa toivottavasti pian. Jätin Reimarit ja muut palstan tarjoajat, kun repaleiseksi revittyjen vaatimusteni seuraksi sain - pysyvän valheen.

Ne kaksi nuorta Mikkelissä opiskellutta kotkalaisnaista eivät varmaan enää tänään tekisi sellaisia johtopäätöksiä Kotkan Meripäien kannattavuudesta kuin silloin. Valhe perustui haastatteluihin, joita kukaan ei riittävästi tarkkaillut. Oliko lopputyö sitten niin kiireellinen vai huonosti tarkastettu, mutta todella iso valhe (kymiksi vale) syntyi. Samoihin aikoihin ryhtyi alan erikoisyritys tarjoamaan palveluitaan. Varmasti yritys oli perustettu rehellisesti ja maailmalta löytyvän mallin mukaan.

Käsitykseni mukaan rehehellisyydestä poikkeaminen aiheutti uskomus, että suuri enemmistö hyväksyy ulkoistetut  kävijähaastattelut. Kun haastattelijat ottivat  tietenkin valintansa tavallisena työnä, jota  sai vedättää ja jolta tosin toivottiin tietyn suuntainen tulos, repesi myös totuus. Asuntomessutkin muuttuivat hetkessä kannattaviksi. Moni muu tapahtuma sai virheellisen värin. Rehellisyyttä ei enää peräänkuulutettu. Puolue pääsi peliin mukaan. Se räjähdytti koko järjestelmän.

Kaikkia numeroihmisiä häiritsee, että olettamus ja todellisuus ovat päässeet sotkeutumaan.toisiinsa. Olettamuksen myyminen kaupunginjohdolle sai Merimuseo Vellamonkin syntymään. Samaan aikaan sattui juuri huono aika arkkitehtuuritoimistoille ja kun kaupunginjohtaja, aulis maksaja Kotkasta löytyi, valhe sai jatkua. Ei kaupunginvaltuusto olisi koskaan hyväksynyt hintaa, mutta puolue taivutti muutamat valtuutetut. Kymen Sanomien kolumni kyllä ihastutti, mutta historian kertaus oli tarpeen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean