Siirry pääsisältöön

Myllerrys

HS:n aamunumero käsitteli yllättävästi tekstiikaupan myllerrystä, Seppälän ja Lindexin kehnot tulokset tärkeimpinä. Sateinen ilma ei liene mikään hyvä houkutus naisille hankkimaan esimerkiksi uutta mekkoa. Seppälän nousu mielessä vajoaminen, verottajan ratkaisemaan konkussiin, oli sen sijaan todellinen yllätys. Muokkaavatko sitten samat yksityiskohdat näissä molemmissa tapauksissa uutta myllerrystä laajuudeltaan koko tekstiilikaupassa?

Nettikauppa on jo jonkin aikaa hemmotellut asiakkaita jatkuvasti kasvavalla menestyksellä. Suhteellisesti vähäiset väärinymmärrykset tai -käytökset eivät tahtia ole haitanneet. Verkkokaupan tarjoamat rikollisetkin menettelyt on ratkaistu eri tuomioistuimissa suhteellisen helposti. Verkkokauppa sinänsä ehti jo aiheuttaa aavistelua jostain tulevasta muutoksesta.

Tuleeko muutos ja millaisena? Tekee mieli yhdistää yllämainitut tapahtumat toisiinsa. Vaatteiden kierrätys lienee yksi syy mielialan muuntumiseen. Lasten vaatteiden vaihdot ovat tarjottu ainakin suvun ja tuttavien keskuudessa tavallisina. Mutta vain hitaasti askel askeleelta sekin on päässyt yleistymään. Suomalainen ei ilmeisesti ole herkkä vaihtamaan tottumustaan. "Kirppareitten" yleistyminen kertoo kyllä jo muutoksesta. Varsinkin, kun yrityksiä syntyy enemmän kuin kuolee.

Ennen kuin koko kaupan uudesta myllerryksestä voidaan puhua, täytyy liikevaihdon mittakaavan olla jättimäisen suuri. Pienen maan vauhti voi olla vikkelä ja sijoittaa voidaan vaikka nopeuteen, mutta riskit silloin kasvavat. Vauhti vaatii siis myös varoja. Suurilla niitä ainakin on, niin olettaisin. Kookas Pietari on kyllä tässä lähellä ja uusi moottoritie aikanaan vihitään. Mitä kaikkea se vielä synnyttää? Onko kuihtuva kaupunkimme uuden muutoksen läpilyöntipaikka?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työnhakemus

Haluat siis jotakin, haluat säännöllistä palkkaa ja taloudellista turvallisuutta? Jos haet apumiehen paikkaa, mikä sekään ei ole huono ratkaisu, silloin tavallinen hakemuslomake on tarpeellinen. Mutta kun pitkälle koulutetut ihmiset hakevat työtä kovassa kilpailutilanteessa, silloin pitäisi käyttää mielikuvitusta, ei varautua vanhaan. Silloin pitää ymmärtää, että elämässä on valtavasti tilaa mielen leikille. Sinun tulee tarjota yhteistyötä ja väittää, että tuot mukanasi yritykseen sekä kasvua että kehitystä. Vain tasapainon voima saa mailman pysymään liikkeessä. Se merkitsee, että esimerkiksi tarjonta ja puute, kylmä ja kuuma, korkea ja syvä, pyrkivät jatkuvasti tasoittumaan ja siten asettumaan sopusointuun. Täytyy siis ajatella, rasittaa mielikuvitusta, missä yhteiskunnassa voisi olla sellainen piste, joka tulevaisuudessa etsii ratkaisua ja on siis monia rasittava polttava onglma. Eräs sellainen oli etukäteinen tietoisuus tulevasta taksiliikenteestä. Se on pysyvästi onnistunut ja sy...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...

Markus-setä

Työkalumestari Veijalainen oli  monenmuotoisesti ehtoisa mies. Hän seinänaapuri, asui vaimonsa Lempin ja adoptiopoikansa Felixin kanssa neljän perheen puutalossa ja hän oli kaiken lisäksi varakas. Työtaidollaan hän oli asemansa asuntoja jakavan konttoripäällikön silmissä valloittanut. Iso konepaja arvosti juuri asunnoilla työntekijöitään. Asunnoilla ensin ja sitten sen jälkeen palkoilla. Työkalumestari Veijalainen nautti molempia. Ei ollut sattuma, että hän omisti seutukunnan ensimmäisen radion. Siitä huolimatta me naapureina emme tunkeutuneet hänen perheensä joukkoon. Sen sijaan me lapset, viidestä kymmeneen ikäiset, varauduimme joka torstai varttia vaille viisi kamariin, monivärisen tapetilla päällystetyn, selvästi läpikuuluvan seinän viereen. Lapsirakas Veijalainen itse tiesi lasten odottavan seinän vieressä naapurin puolella ja viritti radion sen mukaisesti. Siinä odottaessa lapslta unohtuivat likaantuneet mekot, rikkoutuneet nauhasukat ja persuksista puhki kuluneet polviho...