Siirry pääsisältöön

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se strategian heikko kohta? Sosiaalidekraattiset apulaisjohtajat lähtevät. Kuka opintovapaalle, kuka muuten, syyt nyt tiedetään. Eikö uusi kaupunginjohtaja miellytä? No, lähtevän tilalle valitaan aina uusi. Toivotetaan vain hyvää matkaa, vaikka uutta oppia saamaan! Toivottavasti paikkojen kysyjiä riittää. On ainakin tähän asti piisannut. Nuoret pyrkivät ylöspäin. Heistä sitten valitaan, sillä tulevaisuushan on heidän. Me vanhukset olemme poislähteviä.

Ranskan presidentti kävi täällä. Nimenomaan Suomelle vierailu oli tärkeä, vaikka käynti oli kovin muodollinen. Suomenkieltäkin oli opeteltu. Kun yhdessä Pohjoismaassa vierailtiin, kuningaskunnassa, käydään sitten samalla matkalla toisessakin, tasavallassa. Presidentti Niinistö oli valmis kehittämään EU:n puolustusta. Pistäytymisellä Pohjois-Afrikassa saadaan suuria aikaan maanosamme puolustuksessa. Toivottavasti presidenttimme on oikeassa. Saako Mancron nyt johtajaviitan Angela Merkeliltä, se tullaan piankin näkemään. Ainakin Chemniz on nyt rauhoittumaassa ja se merkitsee Merkelille jatkuvaa valtaa. Hävittäjäkauppojakin sivuttiin, kaikki niitä haluavat. Ovat ne niin suuria tekijöitä suurellekin valtiolle.

Ruotsi tulee taas. Ei entinen emomaamme urheilussa täydellä voimallaan, mutta voittaa kyllä, vaikka valmentajamme kuinka uhoaisivat. Tasaisuus on jatkossakin valttia. Sillä juuri kasvatetaan uutta urheilupolvea. Olemme edelleen sitä mieltä, että huoltovarmuuden takia, ruotsalainen teollisuus kyllä kykenee, Pohjolan yhteisellä osavalmistuksella tuettuna, maanosapuolustuksen kyllä hoitamaan. Mutta se pitää aina muistaa, ettei niin suurta organisaatiota kuin puolustusvoimat on, yht'äkkiä saada pystyyn. Kaikkeen pitää varautua. Vaikkei meitä maanosana kukaan olisi uhkaamassa. Tiukkoina pitää siis olla: poliisivoimat kalleudestaan huolimatta pitää. Pohjola pysyköön suurena!











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist