Helle

Jotenkin tästä helteestä on toivuttava. Se tapahtuu hiljalleen, vähitellen. Aikaa siinä kuluu, ikä alkaa painaa. Mutta vaikuttakoon mikä hyvänsä, Lehtisen Oikan elämäntyö purjelentäjänä ja vanhan Olympia-koneen rakentajana ansaitsee korkeimman arvostuksen. Sitä tuskin haluaa kukaan pois ottaa, minä entisenä Suntionkadun asukkaana kaikkein vähiten. Se mitä Kymin lentokentällä on pitkään tehty, ansaitsee koko kaupungin alueelta kunnioituksen.

Muita huolestumisen aiheita kyllä löytyy. Mieleeni tulee silloin muun muassa muutos meriveden lämmössä. Se tuppaa nimittäin kohoamaan ja aina silloin meren kasvusto ottaa väärän suunnan. Leväkukinnot lisääntyvät ja samalla kaupungin lahdissa menettää uiminen nautintonsa. Vain sisätiloissa voidaan nauttia veden viilentävästä vaikutuksesta. Paljon puhutaan siitä, onko syyllinen löydettävissä. Kuinka kaukaa pitää hakea? Arktisten jäävuorien liian nopeasta halkeamisestako?

Luen juuri National Geographic-lehteä, jossa päätoimittaja Susan Goldberg, joka Thomas Lowejoyn suulla väittää lintujen elämän osoittavan, että maapallo menettää lisääntyvään kuumuuteen eläinlajeja merkittävän määrän. Tuo arvio on jo osoittautunut paikkansapitäväksi. Siirsin ajatukseni kotkalaisiin olosuhteisiin. Vaikuttavatko lisääntynvät levälauttakukinnot täällä esimerkiksi Suomenlahden kalakannan määrään? Asuntojen hintoihinkin? Muuhun talouteen?

Meillä ihmisillä on hallussamme tiede, tietoisuus ja vapaa tahto. Tulemmeko silloin täällä uskontona pidettyyn demokratiaan? Miten saisimme kaikki pohtimaan tulevaisuuttamme? Ei se taida onnistua. Meille huudetaan, mopot viritetään meluisiksi, monet lapset rääkyvät. Taloutemme kokee nousu- ja laskukausia. Ei voi jakaa, ellei ole jaettavaa. Sitä ei haluta uskoa. Politiikka se vain muokkautuu puolueissa ihmisten mielipiteiden mukaan. Riidellään. Voiko tätä kukaan kestää ja estää?