Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

Miten nyt käy Kantasataman?

Usko siitä, että Kantasatamasta, kotkalaisin voimin, voidaan rakentaa joku turistirysä, alkaa murtua. Se on johtunut siitä, ettei kaupungilla ole taloudellista kykyä rakentaa sitä houkuttelevaa tarjontaa, minkä kasvava ja nimenomaan vaativa turismi suurten mittojen vetonaulaksi tarvitsee. On tapahtunut suuren luokan arviointivirhe. Ei ole osattu ennalta arvioida sitä tasoa, mitä kannattava turismi arvostaa ja toisaalta sitä, mihin Kotka parhaimmillaan kykenee. Kyllä ”isossa pussissa” rahaa riittää, kuului vallassaolijoiden jatkuva vastaus, kun jostakin vasemmiston ideasta tuli kyse. Ei mitään ennakkoon tutkimista, tarvitaan vain päätös. Silloin ei tajuttu, että suurteollisuuden hiipuminen ja väestön rakenteellinen muutos paikkakunnalta tuli asettamaan kaupungin taloudelle uusia painopisteitä ja sen myötä toisenlaisia vaatimuksia hallita muutosta. Ei tajuttu ainakaan sitä, että hupenevalla toimintakatteella ei enää voi turvallisesti käyttää sen suuruista velkarahoitusta, kuin josku

Kaavoitetaan, mutta mistä ihmiset?

Vain ylioptimisti uskoo, että kaupungissamme perheille jatkossa kaivataan yhtä suuria asuntoja niin kuin nykyisin. Syitä suurten asuntojen heikentyneeseen kysyntään löytyy: elintasomme laskee yleisesti heikentyneen taloustilanteen johdosta. Veropohja muuttuu hyvin ansainneiden sukupolvien väistyessä. Palveluiden keskittyminen johtaa väestön muuttoon keskustojen suuntaan. Korot nousevat. Jos eivät heti, niin kohta. Taloudellisesti huonoina aikoina avioerot vähenevät. Euro on kova konsultti tunteidenkin maailmassa. Sovitellaan, eikä heti kopsauteta kantapäitä vastakkain. Sen sijaan tunteet vaikuttavat enemmän yhteiskunnan yleisessä kehittymisessä. Tätä voidaan odottaa, kun miehiä yleisesti tunteikkaammat naiset ottavat käsiinsä yhä useammat virat, paremman koulutuksensa kautta. Tunne-elämän pehmeys ulottuu jo lainsäätämiseen. Myös mm. koulujen arkipäivässä se näkyy. Mitä enemmän yksilöt saavat valtaa elää niin kuin haluavat, yhteisöllisyys katoaa. Myssyt ruokailussa pysyvät pääs

Onko kaupunginhallitus tai -valtuusto vaivautunut miettimään?

Venäläisten turistien sanotaan jättävän tänne 200 euroa. Tosiasiallisesti turisti ostaa tavaroita tai palveluja keskimäärin sillä summalla. Onko kukaan vaivautunut laskemaan niitä kustannuksia, joita kauppiaalle, hotellille tai kylpylälle on siihen mennessä ehtinyt jo aiheutua, suunnittelusta, rakentamisesta, sähköstä, lämmöstä, palkoista sivukuluineen, tavaran hankinnasta, varastoinnista, kalustosta, kylmäkoneistosta, näytteillepanosta, mainonnasta, alv:sta ynnä ynnä muusta. Lisäksi koko turismia vastaanottavan ympäristön on joka suhteessa oltava hyvännäköinen, vieraanvarainen, kielitaitoinen, palvelualtis ja nykyaikainen. Miten tärkeä, rajalla veroista vielä hyvitystä saava, venäläinen turismi lopulta kunnan kassalle on? Tiestön kunnosta ei tässä yhteydessä kannata puhua. Tiedetään, että jo valmistautuminen ja uskominen turismiin synnyttävät työpaikkoja ja kunnalle verorahoja. Vastavuoroisesti kunnan on pakko kiinnittää verorahaa kunnalliseen tekniikkaan, tonttiin, hoitaa kunn