Olemme eläneet 2000-luvun alkua elintasokuplassa. Meille jauhoivat silloin hyvää kaikki paperi- ja sellukoneet, meitä kateellisena katseli puoli maailmaa, yhtenä syynä valloittaen porskuttava Nokia. Olimme elintasossa melkein saavuttaneet Ruotsin. Olimme omasta mielestämme rikastuneet yhdeksi maailman mahtavista.. Eikä saavutetuista eduista meidän pitänyt koskaan tinkiä, sen opetti meille ay-liike. Kuinka moni meistä silloin osasi ennustaa sen miten vaikeaa on tulla elintason mäkeä alaspäin? Pitäisikö muun muassa Kotkan edelleen lainata ja jättää velkansa vain makaamaan tulevalle nuorisolleen? Ainakin se olisi pitänyt kyetä ennustamaan, että oman elintasonsa kohottamiseen kaikilla maailman kansoilla on sama oikeus. Tämän me ainakin unohdimme. Työt alkoivat kuitenkin valua niihin maihin, jotka pitkään olivat nauttineet olosta kehitysmaana ja saaneet kehitysapua. Ennen kuin aavistimmekaan, se osa maailmaa, joka omana aikanaan oli johtanut kehitystä, joutui saamaan ja ottamaan perät
Nämä blogit pyrkivät tuomaan keskusteluun kuntatalouden kuumimpia asioita, joita jokainen lukija voi katsella ihan ikiomasta näkökulmastaan.