Suomalaisia kummastuttaa itänaapurimme viimeaikainen käyttäytyminen. Kaikille pitäisi olla selvää, myös Venäjälle, ettei naapurivaltioiden rajoja enää voi kynän vedoilla muuttaa. Totta kai pienessä valtiossa tunnetaan lähihistoriasta johtuen levottomuutta, Varsinkin, kun vielä lentokoneiden rajaloukkaukset sattuvat samaan aikaan. Puolustuslaitoksemme valmius on syystä kansalaistensa erikoistarkkailussa.
Mikä saa valtion, jossa demokratia ymmärretään täysin eri tavalla kuin läntisissä maissa, muita uhkaamaan? Hyväksyn vain yhden mielipiteen ja pidän sitä luonnollisimpana: Venäjä ja Putin ovat levottomia omasta taloudestaan. Maa on luonnorikkauksiaan säästämättä elänyt vain päävientituotteittensa varassa, öljystä ja kaasusta. Monipuolisempi tuotanto ei ole samana aikana päässyt läheskään samassa mitassa käyntiin. Korruptio syö suunnattomia varoja.
Venäjällä on kuviteltu pysyvästi pärjäiltävän edullisella öljyllä ja sen jalosteilla. Mutta helpot hedelmät on jo poimittu. Siinä maassa ovat talousihmiset jo pitkään varoitelleet, että öljyä ja maakaasua jo nyt rasittavat, ja yhä lisäävät, pumppaamisen kustannukset. Arktinen ilma ja jäätynyt maa eivät helpolla luovuta luonnorikkauksien pitkiin vientiputkiin. Niukkenevat ja kallistuvat luonnonvarat tulevat jatkossa määräämään maailmanpolitiikkaa.
Samaan hengenvetoon voi vain viitata, että tulevaisuuden sodankuvaan kuuluu paljon muita elementtejä kuin aseilla paukutteleminen. Sotatalous määrää lopulta aseistuksen määrän ja laadun. Tätä tosiasiaa korostaa muun muassa modernin kybersodan tuntemukseen erikoistunut sotatieteen tohtori Limnell omissa esityksisään. Omana ongelmana tieto, että pääosa öljystämme tulee perinteisesti Venäjältä. Pääesikunnan suunnittelussa tämä on varmasti jo otettu huomioon.
Suunnittelussa korostuvat varmaan myös Itämeren kapeus kulkureittinä ja öljyteollisuutemme muukin kriisialttius. Puolustusvoimiemme rooliin ei kuulu ainoastaan taistelijoiden huolto, vaan koko kansakuntamme pysyminen hengissä. Monin yksityiskohtiin on siis varauduttava. Samalla mahdollisille hyökkääjille on sopivin välein muistutettava, että ei siiliä koskaan kannata panna taskuun. Siili osaa pistää kipeästi; sen piikeillä voidaan vastustaja jopa tappaa.
Venäjällä on kuviteltu pysyvästi pärjäiltävän edullisella öljyllä ja sen jalosteilla. Mutta helpot hedelmät on jo poimittu. Siinä maassa ovat talousihmiset jo pitkään varoitelleet, että öljyä ja maakaasua jo nyt rasittavat, ja yhä lisäävät, pumppaamisen kustannukset. Arktinen ilma ja jäätynyt maa eivät helpolla luovuta luonnorikkauksien pitkiin vientiputkiin. Niukkenevat ja kallistuvat luonnonvarat tulevat jatkossa määräämään maailmanpolitiikkaa.
Samaan hengenvetoon voi vain viitata, että tulevaisuuden sodankuvaan kuuluu paljon muita elementtejä kuin aseilla paukutteleminen. Sotatalous määrää lopulta aseistuksen määrän ja laadun. Tätä tosiasiaa korostaa muun muassa modernin kybersodan tuntemukseen erikoistunut sotatieteen tohtori Limnell omissa esityksisään. Omana ongelmana tieto, että pääosa öljystämme tulee perinteisesti Venäjältä. Pääesikunnan suunnittelussa tämä on varmasti jo otettu huomioon.
Suunnittelussa korostuvat varmaan myös Itämeren kapeus kulkureittinä ja öljyteollisuutemme muukin kriisialttius. Puolustusvoimiemme rooliin ei kuulu ainoastaan taistelijoiden huolto, vaan koko kansakuntamme pysyminen hengissä. Monin yksityiskohtiin on siis varauduttava. Samalla mahdollisille hyökkääjille on sopivin välein muistutettava, että ei siiliä koskaan kannata panna taskuun. Siili osaa pistää kipeästi; sen piikeillä voidaan vastustaja jopa tappaa.
Koko Euroopassa raskaat panssarit ja muut vastaavat sota-aseet ovat olleet uhkaavan öljypulan takia vähennyslistalla. Tähän asti ylipainotettu maataistelu on edelleen tärkeä sodan elementti, mutta sodan voimainkoetus näyttää liukuvan yhä enemmän maasta ilmaan ja ilmasta kohteeseen, täsmällisesti osuvien ohjusten väliseksi taisteluksi. Sodankuva muuttuu koko ajan ja tuskin sen koko olemusta on mahdollista kaikessa laajuudessaan edes yhden tavallisen ihmisen tajuta. Kybersota viimeisenä uutuutena mitätöi vanhan näkemyksen armeijan uudessa johtajakoulutuksessa.
Kommentit