Siirry pääsisältöön

Siili pistää kipeästi

Suomalaisia kummastuttaa itänaapurimme viimeaikainen käyttäytyminen. Kaikille pitäisi olla selvää, myös Venäjälle, ettei naapurivaltioiden rajoja enää voi kynän vedoilla muuttaa. Totta kai pienessä valtiossa tunnetaan lähihistoriasta johtuen levottomuutta, Varsinkin, kun vielä lentokoneiden rajaloukkaukset sattuvat samaan aikaan. Puolustuslaitoksemme valmius on syystä kansalaistensa erikoistarkkailussa.

Mikä saa valtion, jossa demokratia ymmärretään täysin eri tavalla kuin läntisissä maissa, muita uhkaamaan? Hyväksyn vain yhden mielipiteen ja pidän sitä luonnollisimpana: Venäjä ja Putin ovat levottomia omasta taloudestaan. Maa on luonnorikkauksiaan säästämättä elänyt vain päävientituotteittensa varassa, öljystä ja kaasusta. Monipuolisempi tuotanto ei ole samana aikana päässyt läheskään samassa mitassa käyntiin. Korruptio syö suunnattomia varoja.

Venäjällä on kuviteltu pysyvästi pärjäiltävän edullisella öljyllä ja sen jalosteilla. Mutta helpot hedelmät on jo poimittu. Siinä maassa ovat talousihmiset jo pitkään varoitelleet, että öljyä ja maakaasua jo nyt rasittavat, ja yhä lisäävät, pumppaamisen kustannukset. Arktinen ilma ja jäätynyt maa eivät helpolla luovuta luonnorikkauksien pitkiin vientiputkiin. Niukkenevat ja kallistuvat luonnonvarat tulevat jatkossa määräämään maailmanpolitiikkaa.

Samaan hengenvetoon voi vain viitata, että tulevaisuuden sodankuvaan kuuluu paljon muita elementtejä kuin aseilla paukutteleminen. Sotatalous määrää lopulta aseistuksen määrän ja laadun. Tätä tosiasiaa korostaa muun muassa modernin kybersodan tuntemukseen erikoistunut sotatieteen tohtori Limnell omissa esityksisään. Omana ongelmana tieto, että pääosa öljystämme tulee perinteisesti Venäjältä. Pääesikunnan suunnittelussa tämä on varmasti jo otettu huomioon.

Suunnittelussa korostuvat varmaan myös Itämeren kapeus kulkureittinä ja  öljyteollisuutemme muukin kriisialttius. Puolustusvoimiemme rooliin ei kuulu ainoastaan taistelijoiden huolto, vaan koko kansakuntamme pysyminen hengissä. Monin yksityiskohtiin on siis varauduttava. Samalla mahdollisille hyökkääjille on sopivin välein muistutettava, että ei siiliä koskaan kannata panna taskuun. Siili osaa pistää kipeästi; sen piikeillä voidaan vastustaja jopa tappaa.

Koko Euroopassa raskaat panssarit ja muut vastaavat sota-aseet ovat olleet uhkaavan öljypulan takia vähennyslistalla. Tähän asti ylipainotettu maataistelu on edelleen tärkeä sodan elementti, mutta sodan voimainkoetus näyttää liukuvan yhä enemmän maasta ilmaan ja ilmasta kohteeseen, täsmällisesti osuvien ohjusten väliseksi taisteluksi. Sodankuva muuttuu koko ajan ja tuskin sen koko olemusta on mahdollista kaikessa laajuudessaan edes yhden tavallisen ihmisen tajuta. Kybersota viimeisenä uutuutena mitätöi vanhan näkemyksen armeijan uudessa johtajakoulutuksessa.    




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…