Siirry pääsisältöön

Soitto on suruista tehty

Paikallisen sanomalehden lukeminen - Kotka jatkaa karsimista - oli surullista. Vaikka niin sanottu kehitys oli kyllä ennalta tiedossa, lukujen ikään kuin virallistuminen oli lukijalle vaikea paikka. Kotkassa on tehty konsulttien kehoituksesta niin monta tyhmää päätöstä, ettei sanomalehden tiedoanto enää tyrmistyttänyt. Vain se, että jokainen velkaeuro tulee tulevien sukupolvien maksettavaksi, se suretti. Vasta ensi vuonna näkyvät nimittäin valtakunnan jo sovitut kehyspäätökset. Mitä sitten tapahtuu?

Talousarvion perusteet vuodeksi 2015 on nyt laitettu pureksittaviksi paperille. Niihin tuskin sisältyi se korjausvelka, joka meillä vain sumuisesti hallussa. Siellä jossain se on, tulkoon silloin kun tulee. Tarkoitan tässä myös kaupungin koko huoltoa rasittavaa viemäri/vesijohto- putkivelkaa, joka ennalta aavistamattomasti vaanii talouttamme. Käsittääkseni sitä myrkky-ilmiötäkään, joka nyt Keskuskoulun remontissa pulpahti esiin, ei ole alun perin tutkittu riittävästi. Täytyy kai se myrkky ainakin kapseloida, ja sekin maksaa.

Niin kauan kuin kansalaiselta kielletään edes osa virallisesta tiedosta, demokratiasta tässä kaupungissa on turha puhua. Viimeinen uutinen kertoo, että Kotka odottaa merkittävien toimijoiden päätöksiä paikkakunnalle sijoittumisesta. Niiden antamaa tuottoa talousarvioon sisältynee 3,5 miljoonaa euroa. Otetaanko täällä lainkaan huomioon laskelmia kadonneesta ostovoimasta, josta kauppiaskunta on parhaillaan tekemässä krittisiä arvioita? Minne se ostovoima oikein katoaa, kun venäläisiäkin pitäisi tulla? Avoimuutta ja demokratiaa tämä kaupunki kaipaa.

Laskentataito Kotkassa näyttää heikosta menestyksestä huolimatta kehittyneen. Palvelutaso tästä syystä alenee, kun on pakko kutistua. Jotkut investoinnit vähenevät ja henkilöstösuunnitelmakin tiukkenee. Velanottoa pyritään jarruttamaan. Nämä kaikki lienevät samalla oletuksia taloustilanteemme tulevasta kehityksestä. Siitä huolimatta siellä täällä paistaa kuitenkin harhatoive, ettei kunnallinen hallintomme vielä kokonaan joutuisi valtiovallan käsiin. Se toive tuskin toteutuu. Valtiokonttori puhuu vielä tuomionsa ja silloin nauhakaupungista tulee totinen tosi.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…