Siirry pääsisältöön

Kivipohjaa odotellessa

Olemme eläneet 2000-luvun alkua elintasokuplassa. Meille jauhoivat silloin hyvää kaikki paperi- ja sellukoneet, meitä kateellisena katseli puoli maailmaa, yhtenä syynä valloittaen porskuttava Nokia. Olimme elintasossa melkein saavuttaneet Ruotsin. Olimme omasta mielestämme rikastuneet yhdeksi maailman mahtavista.. Eikä saavutetuista eduista meidän pitänyt koskaan tinkiä, sen opetti meille ay-liike. Kuinka moni meistä silloin osasi ennustaa sen miten vaikeaa on tulla elintason mäkeä alaspäin? Pitäisikö muun muassa Kotkan edelleen lainata ja jättää velkansa vain makaamaan tulevalle nuorisolleen?

Ainakin se olisi pitänyt kyetä ennustamaan, että oman elintasonsa kohottamiseen kaikilla maailman kansoilla on sama oikeus. Tämän me ainakin unohdimme.  Työt alkoivat kuitenkin valua niihin maihin, jotka pitkään olivat nauttineet olosta kehitysmaana ja saaneet kehitysapua. Ennen kuin aavistimmekaan, se osa maailmaa, joka omana aikanaan oli johtanut kehitystä, joutui saamaan ja ottamaan peräti vastakkaiseen suuntaan varoja, siis velkaa, ennen köyhinä pidetyiltä valtioilta. Oli entisen köyhän Kiinan vuoro alkaa näyttää rikkauden mahtiaan.

Ensimmäisenä selityksenä tähän alkoi tietysti vaikuttaa, että työ entisissä kehitysmaissa tehtiin paljon alempaan hintaan kuin hyvinvointivaltioissa. Itse olemme korostaneet koulutusta -  sen seurauksena julkisen hallinnon virat  ovat alkaneet olla kaikkein halutuimpia.  Kun siinä vaiheessa tapahtui USA:n pankkitaloudessa pari jättikuprua, niiden suuruus alkoi myllertää koko maailmaa. Nyt olisi kaikkien vihdoinkin pitänyt herätä. Mutta saavutettua elitasoa haluttiin poliittisista syistä säilyttää ja helpoimmin arveltiin sen olevan mahdollista velkaantumalla. Maksetaan sitten joskus, parempana aikana.

Nyt eletään vaikeaa velan taittamisen aikaa. Mitään helppoa keinoa sille ei ole edelleenkään näkyvissä. Eräänä syynä demokratioissa ovat nopeasti toistuvat vaalit. Se puolue, jonka äänestäjäpiireissä elää se osa kansaa, joka kipeimmin saa ottaa vastaan elintasotaistelun tulokset, haraa luonnollisimmin vastaan. Kaikkien pitäisi kuitenkin nyt miettiä, ovatko nk. saavutetut edut, kuten "pekkaset", päivähoidon moninaiset muodot, kulujet kahdesta työmatkaan käytetystä autosta, sote, kuntaliitokset ym, ym. sellaisia etuja, joista ainakin osaa pitäisi nyt puntaroida uudelleen. Jotain taidamme unohtaa jatkuvasti.

Mitä sitten tapahtuu jos ja kun yleinen korkotaso hinautuu lähelle 5 %, tai siitä yli? Kaupalle, maamme museolaitokselle, satamille? Kaikille. Jonnekin mainitulle keskikorkeudelle korko kuitenkin menee. Aiheuttaako se ihan uutta parkua? Millä keinoin rakennamme valtion ja kuntien tarvitsemat talousarviot silloin tasapainoon? Taloussatraapit puhuvat kauniisti velkaelvytyksestä, mutta samaan aikaan puhuu VTT:n johtaja Juhana Vartiainen, talousmies hänkin, omaa teoriaansa: "Pienimmällä kivulla häviää velka tekemällä enemmän töitä."! Mutta töitä on silloin tehtävä maailman hyväksymään hintaan. Miten tähän sopeutuu ay-liike ja toisaalla lähestyvät eduskuntavaalit? 
  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Projekti

Kaupungilla kiertelee mehevä huhu. Se pakotti taas istumaan koneen ääreen. Sanotaan että Lindelöf jättäisi kaupunginjohtajan tehtävät, mutta siirtyisi johtamaan koko Old Port -projektia! Huhu vaikuttaa siinä määrin uskottavalta, että lankesin ajattelemaan asiaa peräti demokratian kannalta. Enemmistö lienee nyt saanut kaiken, mitä nykyinen kaupunginjohtaja pystyy antamaan. Pikaisesti eläkkeelle potkaisevia löytyy kaikista merkittävistä puolueista.

Enemmistö eläkkeelle toivottavista ainakin vannoo demokratian nimeen. Mitä seuraisi, jos kansanvaltaa karkeasti rikottaisiin? Mikä puolue rohkenisi demokratiaa rikkomaan? Valtuustoa on käännytetty ennenkin. Asetetaan ensiksi pienehkö summa kuin poliittiseksi syötiksi. Kun se suunnitteluun tai muuhun on käytetty, jatkoa seuraa: jos tämä raha on jo mennyt, vain hullu jättää koko projektin toteuttamatta. Yksinkertaisella tavalla synnytetään puolueissa hajaannusta ja riitaa.

Huhu on huhu, niin kauan kuin sen todelliset yksityiskohdat tulevat jul…

Valinta

Kaupunginjohtajan vaali on kaikille kansalaisille tärkeä. Viimeksi nimitys muutamasta tehokkaimmasta, osui nykyiseen, virkapäiviään pian lopettelevaan. Valintaryhmä neuvotteli kauan, mutta yksi monesta ehdosta kävi kaikkein kirkkaimmaksi: valitun piti olla sosiaalidemokraatti. Miten maailman myllerryksessä näillä eväillä sitten on pärjätty, sitä parhaillaan pohditaan eri puolueiden toimistoissa. Lähestyvät vaalit kun uhkaavat ja äänestäjiä aletaan taas pelätä. Tällä kerralla puolueuskollisuus ja -jäsenyys eivät ratkaisse.

Olemme sitä mitä olemme. Nyt katseemme on suunnattava tulevaisuuteen ja taaskin me tiputtelemme erilaisia punnuksia hakijoiden vaakakuppeihin. Me tiedämme koko maakuntamme tilan, mutta vain siltä alustalta meidän on pakko ponnistaa. Kouvola on jo valinnut omansa johtajaratkaisun, meillä parhaillaan pohditaan. Hakijoita ja halukkaita kyllä riittää. Tehköön valinnan ryhmä tai valtuusto, tärkeimmän alustan  koolla - silloin koko maakunta mukana. Sillä on oma merkityksen…

Naiskaupunginjohtaja..?

Yli kolmestasadasta vain 65 kuntaa johtaa nainen, mutta suurten  kaupunkien johtajissa nainen on edelleen harvinaisuus. Vain kahdeksan prosenttia valitaan, eniten pienten kuntien johtoon. Tutkimuksen mukaan jää liian usein, hyvin perusteltu hakemus lähettämättä, koska naiset  ovat kyvyistään epävarmoja. Joskus hakijaluetteloita simäillessä harmittaa, ettei molempia hyvin koulutettuja sukupuolia ole mukana. Miksi kaikki kykenevät ja koulutetut eivät hakeneet?

Laaja-alaisesti pitäisi saada hakemuksia, jotta todella voitaisiin tehdä vertailuja parhaista hakijoista. Kaupunginjohtajan työ on kovaa ja vaatii itseluottamusta. Se toki tiedetään. Naisista niitä ominaisuksia kyllä löytyy.  Sen osoittavat mm. monet tieteelliset tutkimukset, joita yhteiskunnan johtamisesta, yhä tiheämmin julkaistaan. Koulutusta hakutilanteessa on korostettava. Naisia vähemmän koulutetut miehet tulevat silloin myös nykyistä tarkemmin puntariin?

Korkeakoulutus ja yhteiskunnan suurten yksiköiden johtaminen kuitenkin…