Siirry pääsisältöön

Kivipohjaa odotellessa

Olemme eläneet 2000-luvun alkua elintasokuplassa. Meille jauhoivat silloin hyvää kaikki paperi- ja sellukoneet, meitä kateellisena katseli puoli maailmaa, yhtenä syynä valloittaen porskuttava Nokia. Olimme elintasossa melkein saavuttaneet Ruotsin. Olimme omasta mielestämme rikastuneet yhdeksi maailman mahtavista.. Eikä saavutetuista eduista meidän pitänyt koskaan tinkiä, sen opetti meille ay-liike. Kuinka moni meistä silloin osasi ennustaa sen miten vaikeaa on tulla elintason mäkeä alaspäin? Pitäisikö muun muassa Kotkan edelleen lainata ja jättää velkansa vain makaamaan tulevalle nuorisolleen?

Ainakin se olisi pitänyt kyetä ennustamaan, että oman elintasonsa kohottamiseen kaikilla maailman kansoilla on sama oikeus. Tämän me ainakin unohdimme.  Työt alkoivat kuitenkin valua niihin maihin, jotka pitkään olivat nauttineet olosta kehitysmaana ja saaneet kehitysapua. Ennen kuin aavistimmekaan, se osa maailmaa, joka omana aikanaan oli johtanut kehitystä, joutui saamaan ja ottamaan peräti vastakkaiseen suuntaan varoja, siis velkaa, ennen köyhinä pidetyiltä valtioilta. Oli entisen köyhän Kiinan vuoro alkaa näyttää rikkauden mahtiaan.

Ensimmäisenä selityksenä tähän alkoi tietysti vaikuttaa, että työ entisissä kehitysmaissa tehtiin paljon alempaan hintaan kuin hyvinvointivaltioissa. Itse olemme korostaneet koulutusta -  sen seurauksena julkisen hallinnon virat  ovat alkaneet olla kaikkein halutuimpia.  Kun siinä vaiheessa tapahtui USA:n pankkitaloudessa pari jättikuprua, niiden suuruus alkoi myllertää koko maailmaa. Nyt olisi kaikkien vihdoinkin pitänyt herätä. Mutta saavutettua elitasoa haluttiin poliittisista syistä säilyttää ja helpoimmin arveltiin sen olevan mahdollista velkaantumalla. Maksetaan sitten joskus, parempana aikana.

Nyt eletään vaikeaa velan taittamisen aikaa. Mitään helppoa keinoa sille ei ole edelleenkään näkyvissä. Eräänä syynä demokratioissa ovat nopeasti toistuvat vaalit. Se puolue, jonka äänestäjäpiireissä elää se osa kansaa, joka kipeimmin saa ottaa vastaan elintasotaistelun tulokset, haraa luonnollisimmin vastaan. Kaikkien pitäisi kuitenkin nyt miettiä, ovatko nk. saavutetut edut, kuten "pekkaset", päivähoidon moninaiset muodot, kulujet kahdesta työmatkaan käytetystä autosta, sote, kuntaliitokset ym, ym. sellaisia etuja, joista ainakin osaa pitäisi nyt puntaroida uudelleen. Jotain taidamme unohtaa jatkuvasti.

Mitä sitten tapahtuu jos ja kun yleinen korkotaso hinautuu lähelle 5 %, tai siitä yli? Kaupalle, maamme museolaitokselle, satamille? Kaikille. Jonnekin mainitulle keskikorkeudelle korko kuitenkin menee. Aiheuttaako se ihan uutta parkua? Millä keinoin rakennamme valtion ja kuntien tarvitsemat talousarviot silloin tasapainoon? Taloussatraapit puhuvat kauniisti velkaelvytyksestä, mutta samaan aikaan puhuu VTT:n johtaja Juhana Vartiainen, talousmies hänkin, omaa teoriaansa: "Pienimmällä kivulla häviää velka tekemällä enemmän töitä."! Mutta töitä on silloin tehtävä maailman hyväksymään hintaan. Miten tähän sopeutuu ay-liike ja toisaalla lähestyvät eduskuntavaalit? 
  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...