Siirry pääsisältöön

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana vanhemman Heikin nousua koko Suomen johtavaksi lentopalloilijaksi. PoPossa vaikutti siihen aikaan myös Jomppe Karhunen, joka myöhemmin siirtyi myyntipäälliköksi, muistaaseni Tikkurilan Värin palvelukseen. Jompelta tuli joka tapauksessa ehdotus ostaa lentopallo urheiluseuralta.

Se siirrettiin tosimitättömällä kaupalla ja yhteisellä päätöksellä karhulalaiselle konepaja- ja teollisuuspalvelueyhtiölle, joka suurena työnantajana oli nousemassa maan valioitten joukkoon. Rateko Oy:ssä yhtyivät kahden veljesarjan kohtalot toisiinsa. Montoset muistivat Rantamo-nimen jo heidän lapsuusaikanaan. Vaatteisiin ja kenkiin kiinnitettiin siihen aikaan nimi, josta selvisi pääasialllinen käyttäjä. Varsinkin kenkiä jouduttiin vaihtamaan. Lasten talviolosuhteiin käyviä asusteita muuteltiin. Lentopallo-joukkueeseen hankittiin sittemmemin lisää vahvistuksia. Muun muassa Raimo Koskinen saatiin muuttamaan Karhulaan.

Risto Palosen liityttyä vielä joukkueeseen alkoi PoPo:sta alkuunsaanut ryhmä nousta koko valtakunnan tietoisiuuteen. Aluksi oli vaikeuksia. Vaikka joukkue oli osittain nimekäs. Se ei osannut vielä kehittyä taktisesti. Vasta valtakunnan päävalmentajaksi ylenneen Heikki Montosen ja maajoukkueeseen jatkuvasti kuuluvan Rami Koskisen avulla karhulalainen joukkue kohosi Suomen kärkeen. Eri maiden suurlähettiläät ja Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto, kävivät täällä. Kansainvälisiä otteluita riitti. Kaikenvärisiä mitaleita sateli Karhulaan. Koko seuran kohtalo päättyi pian maailmanmaineeseen kohonneen konepajankin joutuessa ulkopuolisten paineiden johdosta konkurssiin.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...