Siirry pääsisältöön

Onko kaupunginhallitus tai -valtuusto vaivautunut miettimään?

Venäläisten turistien sanotaan jättävän tänne 200 euroa. Tosiasiallisesti turisti ostaa tavaroita tai palveluja keskimäärin sillä summalla. Onko kukaan vaivautunut laskemaan niitä kustannuksia, joita kauppiaalle, hotellille tai kylpylälle on siihen mennessä ehtinyt jo aiheutua, suunnittelusta, rakentamisesta, sähköstä, lämmöstä, palkoista sivukuluineen, tavaran hankinnasta, varastoinnista, kalustosta, kylmäkoneistosta, näytteillepanosta, mainonnasta, alv:sta ynnä ynnä muusta.

Lisäksi koko turismia vastaanottavan ympäristön on joka suhteessa oltava hyvännäköinen, vieraanvarainen, kielitaitoinen, palvelualtis ja nykyaikainen. Miten tärkeä, rajalla veroista vielä hyvitystä saava, venäläinen turismi lopulta kunnan kassalle on? Tiestön kunnosta ei tässä yhteydessä kannata puhua.

Tiedetään, että jo valmistautuminen ja uskominen turismiin synnyttävät työpaikkoja ja kunnalle verorahoja. Vastavuoroisesti kunnan on pakko kiinnittää verorahaa kunnalliseen tekniikkaan, tonttiin, hoitaa kunnallista mainontaa, houkuttella turisteja paikalle erilaisilla pyydyksillä, pitää henkilöstössään ammattiväkeä, kehitysorganisaatioita. On investoitava paikoitusalueisiin ja antaa tukea monella tavoin koko turismille.

Mitä tämän ketjun lopputulos kunnan kassan kannalta tulee olemaan? Kuka kykenee valtuustoissa tähän matematiikkaan" Ollaanko tekemisissä uskon vai uhkapelin kanssa? Tietääkö Kotkan oma kustannuslaskenta enemmän kuin kaikki muut? Oletan, että päätöksiä täällä ovat tehneet muut kuin yritystoimintaa ymmärtävät.

Voiko kaikki olla vain uskon varassa? Kuinka paljon uskon ympärille mahtuu epäuskoa ja väärää todistelua? Toisten mielestä paljon, toisten - ei sellaisesta kannata välittää. Liiketaloudelliselta kannalta väestön tulisi esittää kysymys aikaisemmalle kaunginhallitukselle ja konsernijohdolle. Onko tällaista strategiaa tässä laajuudessa koskaan tutkittu, päätetty tai vain päästetty hiiviskelemään sisään?

Onko tarpeeksi syvällisesti mietitty ja nimenomaan laskettu, mitä kunnan hallussa olevalla, yhteisellä rahalla ja toimilla on saatu aikaan? Onko turismista tullut niin ajoissa tuottoa, ettei peruspalveluiden ole tarvinnut kuuluttaa hätäänsä puuttuvasta rahasta. Olisiko kunnalle häpeä joutua valtion tiukkaan valvontaan? On selvä, että tällaiseen tilanteeseen jouduttaessa kunta aina menettää itsenäisyytensä. 

Jos näin kuitenkin käy, häpeää kaupunginhallitukselle ja koko kuntaorganisaatiolle ei pystytä kiistämään. Kenen maine eniten kärsii? Tietysti visionäärien, jotka kuntaa täälle tielle ovat johtaneet. Siinä eivät silloin enää auta myöhästyneet markkinointitoimet. Silloin on vain oltava yhtä niiden "mustatakkisten" valtionkonttorin miesten kanssa, joiden on pakko väestön elämää turvata ja hoitaa. Meidän osaksemme jää se kaikki - maksaa.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...