Siirry pääsisältöön

Vanhemmuus

Nuorin tyttäremme kolmesta, Kölnissä vakituisesti asuva, kävi saksalaisen aviomiehensä kanssa lomamatkalla Karhulassa. Hän oli kiitollinen niistä pienistä, mutta tärkeistä elämän yksityiskohdista, joita hän joskus oli oppinut perheeltään. Hän ei koskaan lähtenyt tennareissa metsään, kumisaappaissa aina. Oppi soutamaan, melomaan, kalastamaan. Osasi eroittaa sienistä kolme tärkeintä.Tiesi, että tuulella puuvenettä ei käytetty. Poimi marjoja. Hämmästyimme, jatkoa seurasi.

Oppi uimaan. Hyppäsi laiturilta. Sukeltasi vain syvässä vedessä. Laittoi tulen saunan uuniin. Heittämään hikiveden kiville. Kalasti ongella. Veti nuottaa. Souti verkkoja. Leipoi pullaa. Teki voileipiä. Suojeli eläimiä. Rakasti luontoa. Maalasi seiniä. Teki pannulappuja. Suomusti ahvenia. Löysi langoista eri yhdistelmiä. Huiski hyttysiä. Katseli auringon laskua. Käpertyi oman peiton alle. Kuori veitsellä appelsiinin. Kaikki aivan tosiarkista, ripottelua.

Luki läksyjä. Oppi ymmärtämään opettajia. Mittasi kahvin väkevyyttä. Sekoitti teehen oikean maitomäärään. Ymmärsi kiellon, veitsen terä voi viiltää. Tajusi pukeutumisen pakkasella. Koki koulukaverit ystävinä, enimmäkseen. Opetteli koirarodut. Arvosti työtä. Toimi siivoojana vapaa-aikana. Irtosi perheestä. Sai oman opiskeluasunnon. Koki päänsärkyä. Teki ensimmäiset havainnot alkoholista. Suoritti yliopistotutkinnon.

Kaikki arkisia, yksinkertaisia, elämässä tarvittavia taitoja. Saanut niitä tässä ja nyt. Kukaan ei neuvoessa ajatellut koko elämän pituutta. Taidot vain saatiin perheen opastuksella. Ne annettiin, koska neuvot olivat sillä hetkellä tarpeen. Vanhemmat opettivat, sisaret ja veli opastivat. Neuvot yleensä oikeita. Ei kyetty parempiin. Kaikki arkisia asioita. Elämässä välttämättömiä. Kiitos perhe. Jatkan elämääni maailmalla niillä monen monilla, tuhansilla opetuksilla, jotka olen kotoani saanut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…