Siirry pääsisältöön

Sopimus


Mikä olisi Kantasataman rakentamisen kurjin vaihtoehto? Sitä emme veronmaksajana tietenkään toivo. Jos muutaman vuoden kuluttua nuorekkaat pietarilaiset eivät tulekaan tosimittavalla joukolla ostajiksi, seuraa joukko konkursseja. Nimekkäälle kotkalaiselle lakitoimistolle jää toki iso
konkurssipesä hoitoon. Se onkin kaikkein kurjimmassa vaihtoehdossa ainoa kotkalainen menestys. Veronmaksajat voivat vain  manata huonoa onneaan.

Onko kurjin vaihtoehto todella mahdollinen, kotkalainen kysyy. Kaupunginjohtaja työsketelee paineen alla. Jotain täytyy tehdä. Rahaa on, Lindelöf vakuuttaa. Vaikka minkälaisia taseita ja tuloslaskelmia olisi tosiaan näytetty, ei se vielä merkitse, että nämä rahoittajat ovat sijoituspaikkansa valinneet. Jo kymmenkunta vuotta asiaa on vatvottu, eikö jo nyt olisi kotkalaisille julkistettava ne nimet, jotka aikovat vakavissaan Kantasatamaa rakentaa.

Koko hankkeen nokkamiehenä pidetään Comeron Sawyeriä. Onko vakuuttavaa, että mies on jossakin poissa, kun rahoittajien oikeita nimiä halutaan julkisuuteen? Onko ihme, että julkisuudessa vihjaukset rahanpesusta yleistyvät? Onko Sawyer ihan rehellinen? Maankäyttösopimusta on nyt vartioitava sotilaallisella tarkkuudella. Ei saa nukahtaa. Jos Sawyer on tosissaan, käyttääkö kaupungin korkein johto edelleen Cursoria edistämässä suureen loikkaan?

Suuri hanke vaatii täsmällisyyttä ja yhteiskunnallinen projekti mitä suurinta avoimuutta. Miehen vakuutus suunnitteluun käyttämästään kymmenestä miljoonasta eurosta herättää epäilyksiä. Mihin niin suuret rahat on käytetty? Rahaa sieppaavan käden lahjuksiin? Eikö avoimuus vapauttaisi nyt kaikkia Kotkan kaupunginosia hankkeen puolelle. Käsittääkseni sopimukset pysyvät niin kauan vain suunnitelmina, kuin kaikki tiedot ovat avoimesti allekirjoitettuina kaupungin lakihenkilön pöydällä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...