Siirry pääsisältöön

Sopimus


Mikä olisi Kantasataman rakentamisen kurjin vaihtoehto? Sitä emme veronmaksajana tietenkään toivo. Jos muutaman vuoden kuluttua nuorekkaat pietarilaiset eivät tulekaan tosimittavalla joukolla ostajiksi, seuraa joukko konkursseja. Nimekkäälle kotkalaiselle lakitoimistolle jää toki iso
konkurssipesä hoitoon. Se onkin kaikkein kurjimmassa vaihtoehdossa ainoa kotkalainen menestys. Veronmaksajat voivat vain  manata huonoa onneaan.

Onko kurjin vaihtoehto todella mahdollinen, kotkalainen kysyy. Kaupunginjohtaja työsketelee paineen alla. Jotain täytyy tehdä. Rahaa on, Lindelöf vakuuttaa. Vaikka minkälaisia taseita ja tuloslaskelmia olisi tosiaan näytetty, ei se vielä merkitse, että nämä rahoittajat ovat sijoituspaikkansa valinneet. Jo kymmenkunta vuotta asiaa on vatvottu, eikö jo nyt olisi kotkalaisille julkistettava ne nimet, jotka aikovat vakavissaan Kantasatamaa rakentaa.

Koko hankkeen nokkamiehenä pidetään Comeron Sawyeriä. Onko vakuuttavaa, että mies on jossakin poissa, kun rahoittajien oikeita nimiä halutaan julkisuuteen? Onko ihme, että julkisuudessa vihjaukset rahanpesusta yleistyvät? Onko Sawyer ihan rehellinen? Maankäyttösopimusta on nyt vartioitava sotilaallisella tarkkuudella. Ei saa nukahtaa. Jos Sawyer on tosissaan, käyttääkö kaupungin korkein johto edelleen Cursoria edistämässä suureen loikkaan?

Suuri hanke vaatii täsmällisyyttä ja yhteiskunnallinen projekti mitä suurinta avoimuutta. Miehen vakuutus suunnitteluun käyttämästään kymmenestä miljoonasta eurosta herättää epäilyksiä. Mihin niin suuret rahat on käytetty? Rahaa sieppaavan käden lahjuksiin? Eikö avoimuus vapauttaisi nyt kaikkia Kotkan kaupunginosia hankkeen puolelle. Käsittääkseni sopimukset pysyvät niin kauan vain suunnitelmina, kuin kaikki tiedot ovat avoimesti allekirjoitettuina kaupungin lakihenkilön pöydällä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…