Siirry pääsisältöön

Sopimus


Mikä olisi Kantasataman rakentamisen kurjin vaihtoehto? Sitä emme veronmaksajana tietenkään toivo. Jos muutaman vuoden kuluttua nuorekkaat pietarilaiset eivät tulekaan tosimittavalla joukolla ostajiksi, seuraa joukko konkursseja. Nimekkäälle kotkalaiselle lakitoimistolle jää toki iso
konkurssipesä hoitoon. Se onkin kaikkein kurjimmassa vaihtoehdossa ainoa kotkalainen menestys. Veronmaksajat voivat vain  manata huonoa onneaan.

Onko kurjin vaihtoehto todella mahdollinen, kotkalainen kysyy. Kaupunginjohtaja työsketelee paineen alla. Jotain täytyy tehdä. Rahaa on, Lindelöf vakuuttaa. Vaikka minkälaisia taseita ja tuloslaskelmia olisi tosiaan näytetty, ei se vielä merkitse, että nämä rahoittajat ovat sijoituspaikkansa valinneet. Jo kymmenkunta vuotta asiaa on vatvottu, eikö jo nyt olisi kotkalaisille julkistettava ne nimet, jotka aikovat vakavissaan Kantasatamaa rakentaa.

Koko hankkeen nokkamiehenä pidetään Comeron Sawyeriä. Onko vakuuttavaa, että mies on jossakin poissa, kun rahoittajien oikeita nimiä halutaan julkisuuteen? Onko ihme, että julkisuudessa vihjaukset rahanpesusta yleistyvät? Onko Sawyer ihan rehellinen? Maankäyttösopimusta on nyt vartioitava sotilaallisella tarkkuudella. Ei saa nukahtaa. Jos Sawyer on tosissaan, käyttääkö kaupungin korkein johto edelleen Cursoria edistämässä suureen loikkaan?

Suuri hanke vaatii täsmällisyyttä ja yhteiskunnallinen projekti mitä suurinta avoimuutta. Miehen vakuutus suunnitteluun käyttämästään kymmenestä miljoonasta eurosta herättää epäilyksiä. Mihin niin suuret rahat on käytetty? Rahaa sieppaavan käden lahjuksiin? Eikö avoimuus vapauttaisi nyt kaikkia Kotkan kaupunginosia hankkeen puolelle. Käsittääkseni sopimukset pysyvät niin kauan vain suunnitelmina, kuin kaikki tiedot ovat avoimesti allekirjoitettuina kaupungin lakihenkilön pöydällä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist