Siirry pääsisältöön

Ihme

Kaikki ovat perustettaessa näyttäneet kannattavilta: kotkalaiset hotellit, suuret matkustajalaivat, merimuseo Vellamo, kalanäyttely Maretarium, toriparkki ja niin momet muut. Koska kaikki toimet ovat olleet, muokattujen, tilastojen mukaan kannattavia, tarvitaan vain suoranainen ihme alijäämän syntymiselle. Mutta tätä ihmettä on syntynyt kymmeniä miljoonia peräkkäin. Mistä  se alijäämä oikein on kotoisin? Noin kahdeksaan miljoonan vuosittaisen miinukseenon jo totuttu.

Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan?

Niin sanottu "iso pussi" on kuitenkin pysynyt puolityhjänä. Kaikkeen sen voimatkaan eivät ole yltäneet, vaikka kansalaisten tahtoa tuskin puuttunut. On ollut pakko siirtyä myymään aikaisemin kerättyä kaupungin omaisuutta. Luovuttu osingoista ja toivo on taas herännyt, olemme sittenkin oikealla tiellä? Kaupungin määrysvalta on, lyhyttä jaksoa lukuunottamatta, ollut vasemmiston hallussa. Kyse onkin siis vallasta, oikeastaan vanhan vallan jatkumisesta. Onko se toiminut oikein?

Demokratiasta me maksamme hintaa. Kutistuva sosiaalidemokraattinen puolue pitää kiinni kynsin ja hampain omasta vallastaan. Oppositio toimii  juuri näin, ja niin sen pitääkin. Tarvisemme uudistuneet katseet ja ymmärryksen, kun me arvioimme veturinkuljettajain mielipideilmaisua, eri ammatillisten ryhmien torikokouksia, puolueiden hajoamisia, sanoista loukkaantumisia. Ei oppositiotä tavitse pelätä tai halveksia. Demokratiasta me maksamme sille kuuluvan hintansa ja historiaa emme voi muuttaa.








.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…