Siirry pääsisältöön

Ihme

Kaikki ovat perustettaessa näyttäneet kannattavilta: kotkalaiset hotellit, suuret matkustajalaivat, merimuseo Vellamo, kalanäyttely Maretarium, toriparkki ja niin momet muut. Koska kaikki toimet ovat olleet, muokattujen, tilastojen mukaan kannattavia, tarvitaan vain suoranainen ihme alijäämän syntymiselle. Mutta tätä ihmettä on syntynyt kymmeniä miljoonia peräkkäin. Mistä  se alijäämä oikein on kotoisin? Noin kahdeksaan miljoonan vuosittaisen miinukseenon jo totuttu.

Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan?

Niin sanottu "iso pussi" on kuitenkin pysynyt puolityhjänä. Kaikkeen sen voimatkaan eivät ole yltäneet, vaikka kansalaisten tahtoa tuskin puuttunut. On ollut pakko siirtyä myymään aikaisemin kerättyä kaupungin omaisuutta. Luovuttu osingoista ja toivo on taas herännyt, olemme sittenkin oikealla tiellä? Kaupungin määrysvalta on, lyhyttä jaksoa lukuunottamatta, ollut vasemmiston hallussa. Kyse onkin siis vallasta, oikeastaan vanhan vallan jatkumisesta. Onko se toiminut oikein?

Demokratiasta me maksamme hintaa. Kutistuva sosiaalidemokraattinen puolue pitää kiinni kynsin ja hampain omasta vallastaan. Oppositio toimii  juuri näin, ja niin sen pitääkin. Tarvisemme uudistuneet katseet ja ymmärryksen, kun me arvioimme veturinkuljettajain mielipideilmaisua, eri ammatillisten ryhmien torikokouksia, puolueiden hajoamisia, sanoista loukkaantumisia. Ei oppositiotä tavitse pelätä tai halveksia. Demokratiasta me maksamme sille kuuluvan hintansa ja historiaa emme voi muuttaa.








.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean