Siirry pääsisältöön

Ihme

Kaikki ovat perustettaessa näyttäneet kannattavilta: kotkalaiset hotellit, suuret matkustajalaivat, merimuseo Vellamo, kalanäyttely Maretarium, toriparkki ja niin momet muut. Koska kaikki toimet ovat olleet, muokattujen, tilastojen mukaan kannattavia, tarvitaan vain suoranainen ihme alijäämän syntymiselle. Mutta tätä ihmettä on syntynyt kymmeniä miljoonia peräkkäin. Mistä  se alijäämä oikein on kotoisin? Noin kahdeksaan miljoonan vuosittaisen miinukseenon jo totuttu.

Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan?

Niin sanottu "iso pussi" on kuitenkin pysynyt puolityhjänä. Kaikkeen sen voimatkaan eivät ole yltäneet, vaikka kansalaisten tahtoa tuskin puuttunut. On ollut pakko siirtyä myymään aikaisemin kerättyä kaupungin omaisuutta. Luovuttu osingoista ja toivo on taas herännyt, olemme sittenkin oikealla tiellä? Kaupungin määrysvalta on, lyhyttä jaksoa lukuunottamatta, ollut vasemmiston hallussa. Kyse onkin siis vallasta, oikeastaan vanhan vallan jatkumisesta. Onko se toiminut oikein?

Demokratiasta me maksamme hintaa. Kutistuva sosiaalidemokraattinen puolue pitää kiinni kynsin ja hampain omasta vallastaan. Oppositio toimii  juuri näin, ja niin sen pitääkin. Tarvisemme uudistuneet katseet ja ymmärryksen, kun me arvioimme veturinkuljettajain mielipideilmaisua, eri ammatillisten ryhmien torikokouksia, puolueiden hajoamisia, sanoista loukkaantumisia. Ei oppositiotä tavitse pelätä tai halveksia. Demokratiasta me maksamme sille kuuluvan hintansa ja historiaa emme voi muuttaa.








.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…