Kaikki ovat perustettaessa näyttäneet kannattavilta: kotkalaiset hotellit, suuret matkustajalaivat, merimuseo Vellamo, kalanäyttely Maretarium, toriparkki ja niin momet muut. Koska kaikki toimet ovat olleet, muokattujen, tilastojen mukaan kannattavia, tarvitaan vain suoranainen ihme alijäämän syntymiselle. Mutta tätä ihmettä on syntynyt kymmeniä miljoonia peräkkäin. Mistä se alijäämä oikein on kotoisin? Noin kahdeksaan miljoonan vuosittaisen miinukseenon jo totuttu.
Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan?
Niin sanottu "iso pussi" on kuitenkin pysynyt puolityhjänä. Kaikkeen sen voimatkaan eivät ole yltäneet, vaikka kansalaisten tahtoa tuskin puuttunut. On ollut pakko siirtyä myymään aikaisemin kerättyä kaupungin omaisuutta. Luovuttu osingoista ja toivo on taas herännyt, olemme sittenkin oikealla tiellä? Kaupungin määrysvalta on, lyhyttä jaksoa lukuunottamatta, ollut vasemmiston hallussa. Kyse onkin siis vallasta, oikeastaan vanhan vallan jatkumisesta. Onko se toiminut oikein?
Demokratiasta me maksamme hintaa. Kutistuva sosiaalidemokraattinen puolue pitää kiinni kynsin ja hampain omasta vallastaan. Oppositio toimii juuri näin, ja niin sen pitääkin. Tarvisemme uudistuneet katseet ja ymmärryksen, kun me arvioimme veturinkuljettajain mielipideilmaisua, eri ammatillisten ryhmien torikokouksia, puolueiden hajoamisia, sanoista loukkaantumisia. Ei oppositiotä tavitse pelätä tai halveksia. Demokratiasta me maksamme sille kuuluvan hintansa ja historiaa emme voi muuttaa.
.
Sellainen ihme kertautuu kun velat tulevat joskus maksuun. Kannattaisiko nyt tutkia, mistä ihme on syntynyt. Vilkaisu tuloslakelmaan osoittaa, että siitä on jo kauan, kun savupiippujen teollisuus eli muutostaan. Toimiala toisensa sen jälkeen on kupsahdellut. On syntynyt tilaa uusille elinkeinoille. Mutta rahoitus on valinnut oman suuntansa. Se on perustanut uusia, velanottokykyisiä yhtiöitä, joille kaikkien kuntien yhteinen rahoituslaitos on ollut tosisuosiollinen. Onko mikään siis mennyt vikaan?
Niin sanottu "iso pussi" on kuitenkin pysynyt puolityhjänä. Kaikkeen sen voimatkaan eivät ole yltäneet, vaikka kansalaisten tahtoa tuskin puuttunut. On ollut pakko siirtyä myymään aikaisemin kerättyä kaupungin omaisuutta. Luovuttu osingoista ja toivo on taas herännyt, olemme sittenkin oikealla tiellä? Kaupungin määrysvalta on, lyhyttä jaksoa lukuunottamatta, ollut vasemmiston hallussa. Kyse onkin siis vallasta, oikeastaan vanhan vallan jatkumisesta. Onko se toiminut oikein?
Demokratiasta me maksamme hintaa. Kutistuva sosiaalidemokraattinen puolue pitää kiinni kynsin ja hampain omasta vallastaan. Oppositio toimii juuri näin, ja niin sen pitääkin. Tarvisemme uudistuneet katseet ja ymmärryksen, kun me arvioimme veturinkuljettajain mielipideilmaisua, eri ammatillisten ryhmien torikokouksia, puolueiden hajoamisia, sanoista loukkaantumisia. Ei oppositiotä tavitse pelätä tai halveksia. Demokratiasta me maksamme sille kuuluvan hintansa ja historiaa emme voi muuttaa.
.
Kommentit