Siirry pääsisältöön

Kaupunginjohtaja

Ennen kuin teroitin sulkakynäni, mietin tiukasti, onko arkkivanhalla numeromiehellä oikeutta tai edes tarvetta puuttua niin tärkeään tulevaisuuden kysymykseen kuin kaupunginjohtajan valinta. Oikeutta toki on, mutta tarvetta kyllä vahvasti epäilin. Tämä entisellä saha-, sellu-, satama-,  ja eri alojen konepajateollisuudella nimeä hankkinut, arvoja ansainnut, keskisuuri kaupunki, tarvitsee joka tapauksessa näissä nykyisissä olosuhteissa menestyvän johtajan. Mutta numeroihmisen.

Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla.

Luovuutta me ensiksi haluamme. Niin kuin silloin viime kerrallakin. Että täällä vallitsee perustuslaki, sellaisena kuin eduskunta sen  muokkaa ja sen kautta kansalaiset saavat tasavertaisen kohtelun. Bussit kulkevat ajallaan, hammaslääkärin saa kohtuullisella vaivalla, lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja kraanasta tulee puhdasta vettä. Noin esimerkkejä ilmasta tempaistakseni. Luotettavuus taas näkyy yhteisissä hallinnon toimissa. Luotettavuus on hakattava kiveen.

Sivistyksen ja kulttuurin eteneminen täytyy uuden kaupunginjohtajan kyetä takaamaan. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että yhteiskunta yleensä pysyy mahdollisimman ennustettavana. vaikka toisaalla myrskyää. Mikäli uudet ajatukset ja käytännöt saavuttavat enemmistön suosion, Kunnallisia säädöksiä ja normeja muutetaan. Näin kaupungin kulttuuri muuttuu. Muutos on ehkä hidas, mutta juuri niin on sivistyksen tapana muuttua. Luovuus ja luotettavuus yhdessä nipussa kuuluvat sivistykseen, mutta vain tietyssä suhteessa.





.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…