Ennen kuin teroitin sulkakynäni, mietin tiukasti, onko arkkivanhalla numeromiehellä oikeutta tai edes tarvetta puuttua niin tärkeään tulevaisuuden kysymykseen kuin kaupunginjohtajan valinta. Oikeutta toki on, mutta tarvetta kyllä vahvasti epäilin. Tämä entisellä saha-, sellu-, satama-, ja eri alojen konepajateollisuudella nimeä hankkinut, arvoja ansainnut, keskisuuri kaupunki, tarvitsee joka tapauksessa näissä nykyisissä olosuhteissa menestyvän johtajan. Mutta numeroihmisen.
Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla.
Luovuutta me ensiksi haluamme. Niin kuin silloin viime kerrallakin. Että täällä vallitsee perustuslaki, sellaisena kuin eduskunta sen muokkaa ja sen kautta kansalaiset saavat tasavertaisen kohtelun. Bussit kulkevat ajallaan, hammaslääkärin saa kohtuullisella vaivalla, lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja kraanasta tulee puhdasta vettä. Noin esimerkkejä ilmasta tempaistakseni. Luotettavuus taas näkyy yhteisissä hallinnon toimissa. Luotettavuus on hakattava kiveen.
Sivistyksen ja kulttuurin eteneminen täytyy uuden kaupunginjohtajan kyetä takaamaan. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että yhteiskunta yleensä pysyy mahdollisimman ennustettavana. vaikka toisaalla myrskyää. Mikäli uudet ajatukset ja käytännöt saavuttavat enemmistön suosion, Kunnallisia säädöksiä ja normeja muutetaan. Näin kaupungin kulttuuri muuttuu. Muutos on ehkä hidas, mutta juuri niin on sivistyksen tapana muuttua. Luovuus ja luotettavuus yhdessä nipussa kuuluvat sivistykseen, mutta vain tietyssä suhteessa.
.
Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla.
Luovuutta me ensiksi haluamme. Niin kuin silloin viime kerrallakin. Että täällä vallitsee perustuslaki, sellaisena kuin eduskunta sen muokkaa ja sen kautta kansalaiset saavat tasavertaisen kohtelun. Bussit kulkevat ajallaan, hammaslääkärin saa kohtuullisella vaivalla, lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja kraanasta tulee puhdasta vettä. Noin esimerkkejä ilmasta tempaistakseni. Luotettavuus taas näkyy yhteisissä hallinnon toimissa. Luotettavuus on hakattava kiveen.
Sivistyksen ja kulttuurin eteneminen täytyy uuden kaupunginjohtajan kyetä takaamaan. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että yhteiskunta yleensä pysyy mahdollisimman ennustettavana. vaikka toisaalla myrskyää. Mikäli uudet ajatukset ja käytännöt saavuttavat enemmistön suosion, Kunnallisia säädöksiä ja normeja muutetaan. Näin kaupungin kulttuuri muuttuu. Muutos on ehkä hidas, mutta juuri niin on sivistyksen tapana muuttua. Luovuus ja luotettavuus yhdessä nipussa kuuluvat sivistykseen, mutta vain tietyssä suhteessa.
.
Kommentit