Siirry pääsisältöön

Kaupunginjohtaja

Ennen kuin teroitin sulkakynäni, mietin tiukasti, onko arkkivanhalla numeromiehellä oikeutta tai edes tarvetta puuttua niin tärkeään tulevaisuuden kysymykseen kuin kaupunginjohtajan valinta. Oikeutta toki on, mutta tarvetta kyllä vahvasti epäilin. Tämä entisellä saha-, sellu-, satama-,  ja eri alojen konepajateollisuudella nimeä hankkinut, arvoja ansainnut, keskisuuri kaupunki, tarvitsee joka tapauksessa näissä nykyisissä olosuhteissa menestyvän johtajan. Mutta numeroihmisen.

Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla.

Luovuutta me ensiksi haluamme. Niin kuin silloin viime kerrallakin. Että täällä vallitsee perustuslaki, sellaisena kuin eduskunta sen  muokkaa ja sen kautta kansalaiset saavat tasavertaisen kohtelun. Bussit kulkevat ajallaan, hammaslääkärin saa kohtuullisella vaivalla, lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja kraanasta tulee puhdasta vettä. Noin esimerkkejä ilmasta tempaistakseni. Luotettavuus taas näkyy yhteisissä hallinnon toimissa. Luotettavuus on hakattava kiveen.

Sivistyksen ja kulttuurin eteneminen täytyy uuden kaupunginjohtajan kyetä takaamaan. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että yhteiskunta yleensä pysyy mahdollisimman ennustettavana. vaikka toisaalla myrskyää. Mikäli uudet ajatukset ja käytännöt saavuttavat enemmistön suosion, Kunnallisia säädöksiä ja normeja muutetaan. Näin kaupungin kulttuuri muuttuu. Muutos on ehkä hidas, mutta juuri niin on sivistyksen tapana muuttua. Luovuus ja luotettavuus yhdessä nipussa kuuluvat sivistykseen, mutta vain tietyssä suhteessa.





.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean