Siirry pääsisältöön

Kaupunginjohtaja

Ennen kuin teroitin sulkakynäni, mietin tiukasti, onko arkkivanhalla numeromiehellä oikeutta tai edes tarvetta puuttua niin tärkeään tulevaisuuden kysymykseen kuin kaupunginjohtajan valinta. Oikeutta toki on, mutta tarvetta kyllä vahvasti epäilin. Tämä entisellä saha-, sellu-, satama-,  ja eri alojen konepajateollisuudella nimeä hankkinut, arvoja ansainnut, keskisuuri kaupunki, tarvitsee joka tapauksessa näissä nykyisissä olosuhteissa menestyvän johtajan. Mutta numeroihmisen.

Sitä ennen poistin itsemurhaa koskevan luvun. Niin raskas aihe olisi kolkuttanut takaraivossani, pelkästään iloisten tapahtumien kotikaupunkin juurii tehdessä tulevan suuntansa valintaa. Se oli liian raskas aihe, nyt niin väärässä paikassa. Millaisen kaupunginjohtajan kaupunginvaltuusto siis näissä olosuhteissa valitsee? Ajatatus välähti mieleeni, kun luin päivän HS:n diginumerosta erään nuorehkon kaupunginjohtajan mietteitä. Samoja piirteitä hallinnossa kuin pääkaupungilla.

Luovuutta me ensiksi haluamme. Niin kuin silloin viime kerrallakin. Että täällä vallitsee perustuslaki, sellaisena kuin eduskunta sen  muokkaa ja sen kautta kansalaiset saavat tasavertaisen kohtelun. Bussit kulkevat ajallaan, hammaslääkärin saa kohtuullisella vaivalla, lapset saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja kraanasta tulee puhdasta vettä. Noin esimerkkejä ilmasta tempaistakseni. Luotettavuus taas näkyy yhteisissä hallinnon toimissa. Luotettavuus on hakattava kiveen.

Sivistyksen ja kulttuurin eteneminen täytyy uuden kaupunginjohtajan kyetä takaamaan. Viranomaisten tehtävä on varmistaa, että yhteiskunta yleensä pysyy mahdollisimman ennustettavana. vaikka toisaalla myrskyää. Mikäli uudet ajatukset ja käytännöt saavuttavat enemmistön suosion, Kunnallisia säädöksiä ja normeja muutetaan. Näin kaupungin kulttuuri muuttuu. Muutos on ehkä hidas, mutta juuri niin on sivistyksen tapana muuttua. Luovuus ja luotettavuus yhdessä nipussa kuuluvat sivistykseen, mutta vain tietyssä suhteessa.





.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...