Siirry pääsisältöön

Logo

Aika usein joutuu vastavalittu mainosmies toimipaikassaan jonkinlaisen paniikin valtaan: mitä kaikkea tulikaan luvattua? Ensimmäisenä järkevänä ajatuksena, jotain näkyvää ulos ja äkkiä! Syntyy esite vanhoilla eväillä. Vähitellen kirkastuu, että ajan vaatimusta on pakko täyttää. Keskeinen arvo on logo, olkoonpa kyse sitten kaupungista tai yrityksestä, Minun nykyiset päätöksentekijät tulevat epäilyittä vaatimaan näkyvyyden kohentamista, uudella logolla, mainoskuvalla.

Entisemä ammattihenkilönä tiedän, että heti on kyse rahasta, ymmärrän hintalapun. Kaikki eivät sitä tajua. Jos kyseeseen otetaan nimenomaan kaupunki, tarpeet ovat valtavat. Mainoksen koko kuvan täytyy puhutella kaikkia, olla läsnä monessa erilaisessa tapahtumissa, keskellä ihmisiä ja asioita. Se tulee viemään aikaa ja maksaa. Kaupunkia tehokaasti esittävän logon täytyy pursuta kehitystä, lähtökohtanaan tietenkin ne oikeat olosuhteet, joissa yhteisö kehityksen tuloksena katsoo olevansa.

Yhteisömainontaan liittyy paljon eri asioita: kaiken silloin täytyy sopia yhteen. Keskeisenä logo, mutta adjutantteinaan kirjasinlaadut ja välit, värit, valokuvatyylit, muodot ja muut. Mikään ei synny sormia napsauttamalla. Kaikki yhteisöt haluavat erottua mahdollisimman paljon kilpailijoistaan. Kilpailua syntyy, jos ei lähikaupungeista niin ainakin maailmalta. Nettisivut voi ostaa muutamalla kympillä, moni pärjää sillä, mutta ei kaupunkiyhteisö. Se vaatii rahaa, rahaa ja taas rahaa...!

Mainonta kokonaisuudessaan on kuin käytetty vaate.. Jos yhteisölle on tärkeää ola ajan hermolla ja tyylikäs, vanhaa ryppyistä vaatetta ei voi loputtomasti käyttää. Mainonta vaatii aina käsityötä, tuoreita ideoita, syvällistä harkintaa ja kohteen johon halutaan vaikuttaa. Kaikki täytyy silloin olla kohdallaan yhteisön ulkoisessa esiintymisessä. Maailma on kuitenkin valtavan muotoiltu, designia on kaikkialla. Logon vaihto aika ajoin on tarpeen, sillä kaikki viestit muuttuvat nopeasykkeisemmiksi.

Muuttuuko allekirjoitetun sopimuksen jälkeen Kotka nyt kauppakaupungiksi merikaupungin sijasta?
Mikä olisi Kantasataman rakentamisen kurjin tulevaisuus? Sitä emme veronmaksajana tietenkään toivo. Jos muutaman vuoden kuluttua pietarilaiset asiakkaat ole tulekaan tosimittavalla joukolla asiakkaiksi, seuraa joukko konkursseja. Nimekkäälle kotkalaiselle lakitoimistolle jää toki suuri konkurssipesä hoitoon. Se on kaikkein kurjimmassa vaihtoehdossa ainoa kotkalainen menestys. Veronmaksajat voivat vain  manata huonoa onneaan.















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...