Siirry pääsisältöön

Paljasjalkainen

Kuvannollinen näkemys samalla paikkakunnalla syntyneestä on yleisesti paljasjalkainen. Näin myös jokainen Kymissä aikanaan syntynyt on kotkalainen. Ensin muuttui maalaiskunta Karhulan kauppalaksi. Sitten katseli saarikaupunki suurten konepajojen Karhulaa halajavin katsein. Mustaihoisia jo aikaisessa vaiheessa kohdannut satamakaupunki tahtoi nimeensä lisää teollista leimaa. Se liitti, oman ministerinsä voimin, Karhulan Kotkaan (1977).

Onnistuiko naapurikuntien yhdistäminen, siitä riittää erimielisiä tulkintoja vielä pitkään. Nyt katsoo Kotka tarpeelliseksi jälleen hakea ulkonäköönsä todella isoa muutosta. Taaskin satama halutaan jättää taka-alalle. Korkealle kohoavaa kaupallisuutta halutaan nyt korostaa. Sitä on kaavailtu niin järeäksi, että arvellaan kaupungin tarvitsevan jopa uuden ulkoisen tunnuksen. Muutos tulisi järisyttämään nykyistä kaupungin rakennetta, niin liike-elämää, kulttuuria kuin hallintoa.

Kotkan kaupunginjohtaja on jäämässä eläkkeelle. Kaupunkilaiset ja hallintoväki seisovat nyt jo varpaillaan odottaen uuden valintaa. Sukupuolikysymys on ponnahtanut esille. Tilastollisesti on helppoa todistaa, että naiset ovat jo enemmistönä yliopistoissa ja että naisia pitäisi enemmän kokeilla johtajina. Mutta tuleeko heidän hakemuksiaan? Pörssiyhtiössäkin kehitys laahaa joittenkin mielestä perässä. Kokeillaanko Kotkassa, senkin aika näyttää.

Mitä valintaan kykenevä hallintoväki löytää ratkaisuksi taas muuttumaan haluavassa Kotkassa, jossa uusia tavoitteita on vaikka mihin mittaan. Suuunnistusvirheet ovat todella mahdollisia. Vastuu painaa erikoisella tavalla nimenomaan kaupunginvaltuustoa, joka sattuu olemaan uusi ja juuri työhönsä paneutumassa. Valintaryhmää taas kaivataan. Kuka siihen uskaltaa, kun edellistä on niin arvosteltu. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ratkaisuiksi tarvitaan nyt kultamunia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…