Siirry pääsisältöön

Paljasjalkainen

Kuvannollinen näkemys samalla paikkakunnalla syntyneestä on yleisesti paljasjalkainen. Näin myös jokainen Kymissä aikanaan syntynyt on kotkalainen. Ensin muuttui maalaiskunta Karhulan kauppalaksi. Sitten katseli saarikaupunki suurten konepajojen Karhulaa halajavin katsein. Mustaihoisia jo aikaisessa vaiheessa kohdannut satamakaupunki tahtoi nimeensä lisää teollista leimaa. Se liitti, oman ministerinsä voimin, Karhulan Kotkaan (1977).

Onnistuiko naapurikuntien yhdistäminen, siitä riittää erimielisiä tulkintoja vielä pitkään. Nyt katsoo Kotka tarpeelliseksi jälleen hakea ulkonäköönsä todella isoa muutosta. Taaskin satama halutaan jättää taka-alalle. Korkealle kohoavaa kaupallisuutta halutaan nyt korostaa. Sitä on kaavailtu niin järeäksi, että arvellaan kaupungin tarvitsevan jopa uuden ulkoisen tunnuksen. Muutos tulisi järisyttämään nykyistä kaupungin rakennetta, niin liike-elämää, kulttuuria kuin hallintoa.

Kotkan kaupunginjohtaja on jäämässä eläkkeelle. Kaupunkilaiset ja hallintoväki seisovat nyt jo varpaillaan odottaen uuden valintaa. Sukupuolikysymys on ponnahtanut esille. Tilastollisesti on helppoa todistaa, että naiset ovat jo enemmistönä yliopistoissa ja että naisia pitäisi enemmän kokeilla johtajina. Mutta tuleeko heidän hakemuksiaan? Pörssiyhtiössäkin kehitys laahaa joittenkin mielestä perässä. Kokeillaanko Kotkassa, senkin aika näyttää.

Mitä valintaan kykenevä hallintoväki löytää ratkaisuksi taas muuttumaan haluavassa Kotkassa, jossa uusia tavoitteita on vaikka mihin mittaan. Suuunnistusvirheet ovat todella mahdollisia. Vastuu painaa erikoisella tavalla nimenomaan kaupunginvaltuustoa, joka sattuu olemaan uusi ja juuri työhönsä paneutumassa. Valintaryhmää taas kaivataan. Kuka siihen uskaltaa, kun edellistä on niin arvosteltu. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ratkaisuiksi tarvitaan nyt kultamunia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…