Siirry pääsisältöön

Paljasjalkainen

Kuvannollinen näkemys samalla paikkakunnalla syntyneestä on yleisesti paljasjalkainen. Näin myös jokainen Kymissä aikanaan syntynyt on kotkalainen. Ensin muuttui maalaiskunta Karhulan kauppalaksi. Sitten katseli saarikaupunki suurten konepajojen Karhulaa halajavin katsein. Mustaihoisia jo aikaisessa vaiheessa kohdannut satamakaupunki tahtoi nimeensä lisää teollista leimaa. Se liitti, oman ministerinsä voimin, Karhulan Kotkaan (1977).

Onnistuiko naapurikuntien yhdistäminen, siitä riittää erimielisiä tulkintoja vielä pitkään. Nyt katsoo Kotka tarpeelliseksi jälleen hakea ulkonäköönsä todella isoa muutosta. Taaskin satama halutaan jättää taka-alalle. Korkealle kohoavaa kaupallisuutta halutaan nyt korostaa. Sitä on kaavailtu niin järeäksi, että arvellaan kaupungin tarvitsevan jopa uuden ulkoisen tunnuksen. Muutos tulisi järisyttämään nykyistä kaupungin rakennetta, niin liike-elämää, kulttuuria kuin hallintoa.

Kotkan kaupunginjohtaja on jäämässä eläkkeelle. Kaupunkilaiset ja hallintoväki seisovat nyt jo varpaillaan odottaen uuden valintaa. Sukupuolikysymys on ponnahtanut esille. Tilastollisesti on helppoa todistaa, että naiset ovat jo enemmistönä yliopistoissa ja että naisia pitäisi enemmän kokeilla johtajina. Mutta tuleeko heidän hakemuksiaan? Pörssiyhtiössäkin kehitys laahaa joittenkin mielestä perässä. Kokeillaanko Kotkassa, senkin aika näyttää.

Mitä valintaan kykenevä hallintoväki löytää ratkaisuksi taas muuttumaan haluavassa Kotkassa, jossa uusia tavoitteita on vaikka mihin mittaan. Suuunnistusvirheet ovat todella mahdollisia. Vastuu painaa erikoisella tavalla nimenomaan kaupunginvaltuustoa, joka sattuu olemaan uusi ja juuri työhönsä paneutumassa. Valintaryhmää taas kaivataan. Kuka siihen uskaltaa, kun edellistä on niin arvosteltu. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ratkaisuiksi tarvitaan nyt kultamunia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean