Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa.
Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen.
Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi olla reilusti yli 600 000:ssa. Uusimman julkisen museotilaston mukaan maksaneiden kävijöiden määrä on vain alle 30 000 henkilöä. Tässä kohden venäläisen rakkaus nimenomaan kotkalaiseen kulttuuriin tulee julmimmalla tavalla ilmi.
Uusia avauksia kulttuuriin ei Kotkasta valitettavasti löydy. Kantasataman kulttuurin edistäjäksi tarjottu Ankkuri, hiljaa havisevat puistot, halpatuotteita markkinoivat marketit eivät täällä rahaa käyttäville venäläisille riitä. Provinssin Kotkaa väheksytään. Ns. hyvistä turiseteista kilpailevat ainakin Pariisi, Lontoo, Barcelona, Rooma, New York, Las Vegas, Etelä-Amerikka, Australia, koko laaja Afrikka ja muu maailma.
Kommentit