Siirry pääsisältöön

Kotka hylkäsi Kyminlinnan ja samalla mahdollisuutensa

Samaan aikaan, kun yhtä oman historiamme mahtavimmista linnoitusluomusta - kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelemaa Kyminlinnaa - järjestelmällisesti ruvettiin repimään irti julkisuudesta, media alkoi korostaa keskikaupungin sijaintia asutuksen äärilaidalla. Pitkään harmaana matkailun kaupunkina tunnettu Kotka rupesi luomaan kuvaa, jossa venäläisten turistien kantama kaupunkimme välkkyi vähintäänkin kirkkaana. 

Kaupunkia lähes sata vuotta hallinnut johto ratkesi nyt hurraamaan. Kehitettiin visioita koko maailman matkailumagneetiksi ja niiden tulevista kävijämääristä kirjoitettiin ihastelevia lukuja. Toisin kävi. Nyt ovat autoruuhkat, kaiken kaikkiaan 60 miljoonaa maksaneen Vellamon parkkipaikalla huvenneet ja jättimäinen vuositappio muhii ja kumuloituu vuosi vuodelta. Erillisillä pikkunäyttelyillä yritetään vuotoja tilkitä. Tappion suuruus hirvittää.

Mitä reilusti yli 100 miljoonalla eurolla uutta velkaa, minkä kaupungin hallinto uskomaansa "elävään kaupunkikeskustaan" upotti, on saatu aikaan? Sitä mittaa parhaiten seuraava ulkopuolinen matkailututkimus. Se tuskin vilkuttelee Kotkalle nyt sen parempaa sijoitusta kuin ennenkään. Suuria purjelaivoja on anottu ilman viimekertaisia sponsoreita. Satamasopimus Haminan kanssa ei nimittäin salli hinaus- ja muita sataman toimia yksin Kotkan eduksi.

Kotka hylkäsi Kyminlinnan mahdollisuudet. Koko alueen matkailukeskus olisi saanut sieltä paljon huokeammalla nykyaikaistetun kotinsa ja monenlaista muuta olisi ollut, niin oman väestön kuin turistienkin käsillä. Tunnustautumalla reilusti entiseksi venäläiseksi linnoitukseksi, olisi itänaapurit matkallaan Helsinkiin saatu pistäytymään kahvilla ennemmin Kyminlinnassa kuin kaukana Kantasatamassa. Kyminlinna tänään huokaa tyhjyyttään. Lappeenranassa juhlitaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean