Siirry pääsisältöön

Pakko alentaa elintasoa

Kaupunginjohtaja täytyy vaihtaa. Siihen voi pakottaa esimerkiksi valtio. Kaupunginjohtaja joutuu näin, yhtenä niiden kahdessadan muun kaupungin- ja kunnanjohtajan joukossa, jättämään  nykyisen asemansa ja virkansa. Jos ja kun valtiovallan kaikki keskittämiset toteutuvat. Ei hän tyhjän päälle putoa, niin kuin on käynyt monelle muulle. Kehityksestä ja keskityksestä syntyy tietysti kova meteli. Ei kenenkään ole helppo pudota korkealta.

Kotkalla ei täällä hetkellä ole pitävää kokonaistavoitetta. Ei myöskään siihen yhteyteen julkistettuja keinoja, joilla ennustettu tavoite saavutetaan. Luotonantaja kyllä vaatii tavoitetta ja tulosta. Erilaisia yksityiskohtia yritetään kyllä hiivittää valtuustolle. Sellainen on esimerkiksi Carean velanotto maksuvastuun peittämiseksi. Saako KOKS laskuttaa lain edellyttämällä tavalla, vai lykätäänkö poliitikoille vastuu potilaiden hoitotavasta? 

Myös suunnitelma Hamina-Kotkan koulukiinteistöyhtiöstä sisältää mahdollisuuksia kikkailla ja samalla toteuttaa lakia. Koko suunnitelma ilmeisesti pyritään toteuttamaan elinkaarirahoituksella. Nirhaistaan tulevaisuudesta. Valtuuston on myös tiedettävä, millä arvoilla koulukiinteistöt siirtyvät yhteiselle kiinteistöyhtiölle. Korotetut arvot eivät hyödytä lopulta ketään, mutta ne kyllä ne mittaavat nykyhallinnon moraalin.

Meillä perinteinen työ on valunut kustannussyistä toiseen maanosaan. Elintason lasku on pakko tehdä silloin, kun jakovaraa ei ole. Niin on käymässä valtiollekin. Vielä toistaiseksi Kotka esittää, kasvonsa säilyttääkseen, vääriä tietoja taloutensa tasapainotuksesta tulevaisuudessa. Nyt ei kannata salata mitään, vaan on pyyhkäistävä pöytä rutosti puhtaaksi. Valkama-suunnitelma on lopullinen niitti Vellamo-väittelylle ja pitkä kohmelo väistämätön.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist