Katsastus

Taivumme herkästi ihailemaan EU:n veturia Saksaa. Totta on, että sopivasti tuettu hallinto on siellä saanut aikaan kehityksen, jota me omassa hallinnossa emme vielä ole saaneet syntymään. Eräs tällainen on koko liikenteen kaareen kuuluva moottoriajoneuvojen katsastus. Nöyrästi tietyin laissa määrätyin ajoin me istumme autossamme kiltisti vuoroamme odottamassa kalliisti rakennetussa, mutta ainakin puoliksi tyhjässä parkissa.

Ajatuskaan ei välähdä, että kaiken olisi saksalaiseen tapaan voinut harvemmin tehdä merkkikorjaamolla, jonne on jo aikoja sitten hankittu kaikki, sinänsä vaativassa toimessa tarvittavat laitteet. Miksi olemme tässäkin ajatuksessa taas jälkijunassa? Nykyaikainen ajoneuvo jättää syrjään jo joukon niin kutsuttuja vanhoja asiantuntijoita. Elektroniikka hallitsee kaikkea valmistusta,  siinä jopa etuvalaisimien kiiltävyyttä, mutta nykyisin vaatii myös vian elektronista tunnistamista.

Jos teknisen ymmärryksen puute pakottaa meidät yhteyteen kuitenkin merkkikorjaamon kanssa, olemme tehneet ainakin yhden turhan ja kalliin matkan, yleensä ulkomaalaisten omistamaan laitokseen. Merkkikorjaamot käsittelevät sitä vastoin moottoriajoneuvon niillä tunnistimilla, minkä ne ovat saaneet suoraan auton valmistajalta. Sitten ajatus suuntautuu rakennukseen, koko kiinteistöön, valaistukseen, lämmitykseen, putkistoon, lopulta palvelun palkkoihin, yleensä kaikkiin kuluihin.

Ammatteja tullaan vaihtamaan, niin tässäkin. Verotulot putoavat aluksi, mutta joustavampi palvelu korvaa senkin jatkossa suoraan ajoneuvon omistajalle. Miksi sitten ulkomaiset firmat valloittavat suomalaisia? Palvelun rahastus on aikanaan maassamme meidän kaikkien toimesta kehitetty niin korkeaksi, että kannattaa sijoittaa tänne pääomia. Mistä sitten apu vinoon suuntaukseen? Eiköhän tarkka tutkimus heti paljasta selvittäjälle, kenen viikset ovat olleet piimässä jo ihan liian pitkään.