Siirry pääsisältöön

Torikauhu

Työttömän tuskan itse kokeneena voin vakuuttaa, että kipu on aito ja että se paranee hitaasti, tuskin koskaan. Minulle synnytti perheyhtiön tuhoutuminen torikauhun. Sitä podin konkurssin jälkeen noin kaksi vuotta. Siihen maailman aikaan niin suuren ja monipuolisen firman häviämistä pidettiin melkoisena johdon häpeänä, ikään kuin olisi otsaan tatuoitu synnin merkki. Mutta tuho tuli ja siitä alkoi monen ihmisen pitkäaikainen piina. En halunnut tavata ketään.

Eivät siinä auttaneet selitykset koko maailman öljykriisistä tai se että runsasta vuotta aikaisemmin pankki oli valinnut syliinsä, muille yrittäjille malliksi, kaksi yhtiötä. Toisen asuntojen vesikalusteita valmistajan ja toiseksi meidät mm. autoalalle pesutekniikkaa kehittävän. Molemmat oli katsottu toiminnaltaan sekä monipuolisiksi että vakavaraisiksi. Näitä ominaisuuksia nimenomaan alleviivattiin pankin kirjallisessa lausunnossa. Malliyrityksenä oletimme nyt olevamme suojassa.

Ymmärrän toki, että yrityksen kaikesta toiminnasta vastaa kärkimiehenä toimitusjohtaja. Konkurssista paljonkin kärsiviä varmasti on, mutta kokonaistoiminnasta vastaavan kohtalona kuitenkin on ottaa vastaan se suurin ryöppy. Lähes poikkeuksetta se myrskyää julkisuudessa kielteisenä. Kaikenlaisia arveluita ja mielipiteitä taatusti sinkoilee, useimmat niistä kuitenkin perustelemattomia. Kolme ja puolisataa kiroaa varmasti.

Sain tapahtuman oikeudenkäynnissä yli miljoonan korvaustuomion valtiolle, joka viennistämme 24 eri maahan oli saanut aikamoisen kasan valuuttaa tai kerännyt sen palkoista muhkean veromäärän. Tuomio sitoi minut pitkäaikaiseen "ystävyyteen" ulosottajien kanssa ilman että toiminnastani oli löytynyt mitään rikollista. Jokaisesta palkasta ja sittemmin myös eläkkeestä otettiin vuosikymmenien ajan raskaat lain määräämät osat.

Perheemme ja suku saivat käyttää kaiken kekseliäisyytensä selvitääkseen ongelmistaan, joita ei matkan varrella ollut vähän. Sukujemme vähäiset reservit tuhoutuivat, kesämökki myytiin, hyväpalkkioinen hallintoneuvoston jäsenyys samoin kuin arvopapereiden tarkastajan rooli suuressa vakuutusyhtiössä hävisivät, asunto joutui yhtiötä tähän asti rahoittaneen pankin omistukseen ja monista siviilin luottamustoimista jouduin vähitellen eroamaan.

Kauppaministeriö, joka vuosittain etsi tasavallan vientipalkintoon sopivia yrityksiä, hiljeni vähitellen tyrmistyneenä odotuksissaan. Kunnallispolitiikka, josta ei joutunut eroamaan, tuli tutuksi kahta tietä, kokoukset kasvattivat kunnallistietoa, mutta eniten henkisenä purkauksenani toimi taloudesta kirjoittelu. Ensin tutkivana toimittajana, sitten havainnoitsevana pakinoitsijana, lopuksi vain omista ajatuksistaan kertovana plogistina.

Kykenenkö enää olemaan onnellinen? Sitä nyt kysellään. Vastaukseni: kyllä kykenen. Elämäni olisi, ilman yritystoimintaani kohdannutta onnettomuutta, ilmeisesti turmeltunut vastuullisen johtajan ylenmääräiseen työntekoon tai sitten siihen muuhun. Nyt se on sallinut minun elää kutakuinkin normaalisti, koska ikää kertyy ja hautajaismenoja usein katselen vain saattajana. Torikauhuni olen jo aikaa sitten unohtanut.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valinta

Kaupunginjohtajan vaali on kaikille kansalaisille tärkeä. Viimeksi nimitys muutamasta tehokkaimmasta, osui nykyiseen, virkapäiviään pian lopettelevaan. Valintaryhmä neuvotteli kauan, mutta yksi monesta ehdosta kävi kaikkein kirkkaimmaksi: valitun piti olla sosiaalidemokraatti. Miten maailman myllerryksessä näillä eväillä sitten on pärjätty, sitä parhaillaan pohditaan eri puolueiden toimistoissa. Lähestyvät vaalit kun uhkaavat ja äänestäjiä aletaan taas pelätä. Tällä kerralla puolueuskollisuus ja -jäsenyys eivät ratkaisse.

Olemme sitä mitä olemme. Nyt katseemme on suunnattava tulevaisuuteen ja taaskin me tiputtelemme erilaisia punnuksia hakijoiden vaakakuppeihin. Me tiedämme koko maakuntamme tilan, mutta vain siltä alustalta meidän on pakko ponnistaa. Kouvola on jo valinnut omansa johtajaratkaisun, meillä parhaillaan pohditaan. Hakijoita ja halukkaita kyllä riittää. Tehköön valinnan ryhmä tai valtuusto, tärkeimmän alustan  koolla - silloin koko maakunta mukana. Sillä on oma merkityksen…

Projekti

Kaupungilla kiertelee mehevä huhu. Se pakotti taas istumaan koneen ääreen. Sanotaan että Lindelöf jättäisi kaupunginjohtajan tehtävät, mutta siirtyisi johtamaan koko Old Port -projektia! Huhu vaikuttaa siinä määrin uskottavalta, että lankesin ajattelemaan asiaa peräti demokratian kannalta. Enemmistö lienee nyt saanut kaiken, mitä nykyinen kaupunginjohtaja pystyy antamaan. Pikaisesti eläkkeelle potkaisevia löytyy kaikista merkittävistä puolueista.

Enemmistö eläkkeelle toivottavista ainakin vannoo demokratian nimeen. Mitä seuraisi, jos kansanvaltaa karkeasti rikottaisiin? Mikä puolue rohkenisi demokratiaa rikkomaan? Valtuustoa on käännytetty ennenkin. Asetetaan ensiksi pienehkö summa kuin poliittiseksi syötiksi. Kun se suunnitteluun tai muuhun on käytetty, jatkoa seuraa: jos tämä raha on jo mennyt, vain hullu jättää koko projektin toteuttamatta. Yksinkertaisella tavalla synnytetään puolueissa hajaannusta ja riitaa.

Huhu on huhu, niin kauan kuin sen todelliset yksityiskohdat tulevat jul…

Kotiäidit

Miten tilastoidaan lapsensa kasvattaneet, aikanaan  kunnianarvoiset kotiäidit? Oppositio ottaa kyllä huomioon kaikki pienipalkkaiset. Kotiäitejä niihin löytyy lisää. Aviomiehen maksama Varma-eläke takasi kyllä elämisen tason, mutta omaisuus pysyi yleensä miesten nimissä. Kotiäitien sosiaaliluokka pysyi kauan keinotekoisesti alhaisena. Opposition se otettava mukaan laskelmissa, leskeneläke ja peritty omaisuus ovat lain voimaisia. Varttuvien kasvatus on tehty jo aikaisemmin.

Taas tulemme siihen, että vierasmaalaisia meidän on pakko sietää. Jos emme niitä tänne laske, joutuuko koko alustamme holhouksen piiriin? Valtiokonttorilla on silloin ainoana se "iso pussi". Mikäli ison rahan haltija päättää, pakkotoimet selvittävät kyllä helposti pienet riitaisuudet. Alustan täytyy olla yhtenäinen ja halukas kaikille uusille ajatuksille. Mistä oppositio ottaa silloin  ne työntekijät, joka korvaavat pelkkien kotiäitien työt?

Aika oli silloin toinen, niin helposti sanotaan. En katehdi nykyi…