Siirry pääsisältöön

Katkeruus...

Tehtaan pihalla seisoi ryhdikkäästi kolme lipputankoa. Vasemmanpuoleisessa liehuivat tutut Suomen värit; oikealla punavalkoinen, missä raidat kulkivat pitkin päin, Puolan kansantasavallan lippu. Näiden molempien valtakunnanlippujen välissä nähtiin valkopohjainen baneeri. Sen keskellä paistoi punaisena hehkuva ympyrä. Hehkua rajoittivat sen päällä ja alla mustat palkit. Kuvio, jonka aihetta moni muu yritys sittemmin lainasi. Se toi mieleen hehkuvan raudan alasimen ja vasaran välissä.

Tehtaan seinissä kohosivat valkoiset mineriittilevyt, nurkissa tummanharmaa pystypelti. Kirkkaat, oranssinväriset aurinkosuojat ikkunoiden yläpuolella sävyttivät muuten valkoisenharmaata seinää. Tehtaan ympäriltä puuttui tyypillinen panssariverkkoaita ja muualla virallinen portti vartijoineen. Tehtaan oli tarkoitus kutsua ihan kaikkia luokseen. Pihalla levisi laaja pysäköinialue, jonka arkisin täyttivät kirjavat autorivit. Tehtaan alue rajoittui koskemattoman tuntuiseen metsään.

Valtakuntien liput osoittivat, että tänään oli vierailupäivä. Paikkakunnalta kotoisin oleva puolustusministeri puolisoineen piti hyödyllisenä kutsua ulkomaisen suurlähettilään vaimoineen tutustumaan tehtaaseen,joka edusti täysin uutta teollisuutta ja poikkesi kiihdyttävällä tavalla kaikesta perinteisestä. Tehtaan tuotanto kohosi kuin toisuutta osoittava sormi puunjalostusteollisuudesta. Sillä ei ollut myös mitään havaittavaa kiinnekohtaa paikalliseen raskaaseen konepajateollisuuteen.

Valtioneuvoston kansliasta oli kysytty virallisesti pari viikkoa sitten sopiko ajankohta vierailulle. Tehtaalle sopi tietysti. Sen miltei jokaviikkoiseen elämänmenoon kuului niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin vieraiden vastaanotto. Viimeksimainittujen kunniaksi oli vedetty valtakuntien liput liehumaan, unohtamatta tietenkään tehtaan omistuksen omia heimovärejä, punaista ja mustaa. Lehdistö näytti aikalailla kiinnostuneelta. Toimittajat supisivat hiljaa keskenään...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…