Siirry pääsisältöön

Sukukirja

Lasten usein esittämä kysymys koskee suvun tapahtumia. Milloin se tai tämä on tapahtunut? Mielestäni oli kysytty liian harvoin. Jälkeläisille suvun tärkeät päivät eivät vaikuttaneet niin tarkkailun arvoisilta  . Huomautus, että kysykää niin kauan, kun tietoa on saatavissa. Se on jäänyt usein päivittäisen kiireen alle. Kauan asiaa mietittyäni päätin ratkaista tietojen saannin omalla tavallani. En kirjallisella, vaikka esimerkkejä riitti.

Halusin perustaa ns. sukukirjan. Ajatukseni oli kerätä siihen luettelonomaisesti kaikki ne tärkeimmät tapahtumat, mitkä suku on eletyn elämän aikana kohdannut. Tiesin ettei se ollut edes suvun rungonkaan kohdalla mitenkään pieni tehtävä. Varsinkaan kun tapahtumien tärkeys arvioitiin eri puolilla eri tavalla. Ensin tarkastelu edellytti materiaalin tutkimista. Sukuni ei ollut aikaisemmin tarkkaa selvitystyötä elämänsä varrelta tehnyt.

Tietoja varmaan keräytyisi paljon. Aavistukseni osui oikeaan. Tietoa oli ja nyt se täytyi asettaa sopivassa muodossa näkyviin. Kysyin: ketä varten oikeastaan olin sukukarttaa tekemässä? Omienko selailtavaksi vaiko yleisemmin? Se nimittäin määräisi sisällön laadun ja muodon. Olivatko syntymäajat vai syntymäpaikka tärkeät? Mistä tarkkailu alkaisi ajallisesti ja osaisinko nyt varmasti hallita kaiken? Tehtävän merkitys jälkipolville kasvoi päivä päivältä.

Laiskan ajatus: olisiko sittenkin parasta häivyttää koko ajatus taka-alalle? Ei!  Päätös aloittaa työ oli tehtävä. Valoin ensiksi perustuksen. Sukukirja syntyisi siitä, että ensin etsisin tiedot omasta isoisästäni ja isoäidistäni. Tiesin sukuni juurien varmasti tulevan Karjalasta, moni tarkennus jäikin sitten muistitiedon varaan. Oma isäni oli joskus kesämökillä, parin herkkyyttä lisäävän jälkeen, kertonut isänsä syntyneen Käsnäselässä Leskelän talossa muonamiehenä. Isoäitini tuli avioon lehmää Pitkärantaan taluttaen, Köyhä ja Karjalasta kotoisin hänkin.

Ajatus on nyt toteutettu, mutta varsinainen muoto ajattelutti. Nyt suvun tärkeimmät tapahtumat olivat vuosiluvuin varustetut, eivät siis päivämäärin. Vaikka en ollut pukenut tietoa minkään sukupuun muotoon, sivuja siitä huolimatta syntyi. Kuuluivatko siihen silloin ulkopuoliset liitteet? Osittain kuuluivat. Lautakuntapaikat ja kirjallisuus. Tärkein oli omien jälkeläisten saaminen tapahtumien piiriin. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä sain kuvattua, sitä tarkemmaksi tieto tapahtumista kävi.

Sukukirja seuraa nyt pääasiassa minun polkuani, vaimoni kukkaseppele syntyy mittavassa perheen huoltamisessa ja valtaosassa lasten kasvattamisessa. Sukukirjaa on nyt helppo laajentaa. Jos laittaa vielä eri tapahtumille päivämäärät, niin teos täydentyy. Jos vielä mukaan tulevat kuvat, vaikka värilliset, nykyisellä ja kehittyvällä tekniikalla siihen mahdollisuus. Perustyö on nyt kuitenkin tehty. Syntyykö suvulle jatkuvan kiireen oheen lisää pysyvää tapahtumien arvostusta - sen näyttää tulevaisuus.



    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…