Siirry pääsisältöön

Sukukirja

Lasten usein esittämä kysymys koskee suvun tapahtumia. Milloin se tai tämä on tapahtunut? Mielestäni oli kysytty liian harvoin. Jälkeläisille suvun tärkeät päivät eivät vaikuttaneet niin tarkkailun arvoisilta  . Huomautus, että kysykää niin kauan, kun tietoa on saatavissa. Se on jäänyt usein päivittäisen kiireen alle. Kauan asiaa mietittyäni päätin ratkaista tietojen saannin omalla tavallani. En kirjallisella, vaikka esimerkkejä riitti.

Halusin perustaa ns. sukukirjan. Ajatukseni oli kerätä siihen luettelonomaisesti kaikki ne tärkeimmät tapahtumat, mitkä suku on eletyn elämän aikana kohdannut. Tiesin ettei se ollut edes suvun rungonkaan kohdalla mitenkään pieni tehtävä. Varsinkaan kun tapahtumien tärkeys arvioitiin eri puolilla eri tavalla. Ensin tarkastelu edellytti materiaalin tutkimista. Sukuni ei ollut aikaisemmin tarkkaa selvitystyötä elämänsä varrelta tehnyt.

Tietoja varmaan keräytyisi paljon. Aavistukseni osui oikeaan. Tietoa oli ja nyt se täytyi asettaa sopivassa muodossa näkyviin. Kysyin: ketä varten oikeastaan olin sukukarttaa tekemässä? Omienko selailtavaksi vaiko yleisemmin? Se nimittäin määräisi sisällön laadun ja muodon. Olivatko syntymäajat vai syntymäpaikka tärkeät? Mistä tarkkailu alkaisi ajallisesti ja osaisinko nyt varmasti hallita kaiken? Tehtävän merkitys jälkipolville kasvoi päivä päivältä.

Laiskan ajatus: olisiko sittenkin parasta häivyttää koko ajatus taka-alalle? Ei!  Päätös aloittaa työ oli tehtävä. Valoin ensiksi perustuksen. Sukukirja syntyisi siitä, että ensin etsisin tiedot omasta isoisästäni ja isoäidistäni. Tiesin sukuni juurien varmasti tulevan Karjalasta, moni tarkennus jäikin sitten muistitiedon varaan. Oma isäni oli joskus kesämökillä, parin herkkyyttä lisäävän jälkeen, kertonut isänsä syntyneen Käsnäselässä Leskelän talossa muonamiehenä. Isoäitini tuli avioon lehmää Pitkärantaan taluttaen, Köyhä ja Karjalasta kotoisin hänkin.

Ajatus on nyt toteutettu, mutta varsinainen muoto ajattelutti. Nyt suvun tärkeimmät tapahtumat olivat vuosiluvuin varustetut, eivät siis päivämäärin. Vaikka en ollut pukenut tietoa minkään sukupuun muotoon, sivuja siitä huolimatta syntyi. Kuuluivatko siihen silloin ulkopuoliset liitteet? Osittain kuuluivat. Lautakuntapaikat ja kirjallisuus. Tärkein oli omien jälkeläisten saaminen tapahtumien piiriin. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä sain kuvattua, sitä tarkemmaksi tieto tapahtumista kävi.

Sukukirja seuraa nyt pääasiassa minun polkuani, vaimoni kukkaseppele syntyy mittavassa perheen huoltamisessa ja valtaosassa lasten kasvattamisessa. Sukukirjaa on nyt helppo laajentaa. Jos laittaa vielä eri tapahtumille päivämäärät, niin teos täydentyy. Jos vielä mukaan tulevat kuvat, vaikka värilliset, nykyisellä ja kehittyvällä tekniikalla siihen mahdollisuus. Perustyö on nyt kuitenkin tehty. Syntyykö suvulle jatkuvan kiireen oheen lisää pysyvää tapahtumien arvostusta - sen näyttää tulevaisuus.



    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...