Nykykieleen juurtunut leasing-sana on ilmeisesti peräisin sota-ajalta. Silloin nimittäin lainaaminen oli suurta ja talousarviot tuppasivat unohtumaan. Pääasiassa sitä käytettiin sotilastarvikkeiden siirtelyssä maasta toiseen. Paljon käytettyä sanaa on yritetty suomentaa vuokrausluotoksi, mutta se ei oikein ole kipinöinyt. Eräs epävirallinen selitys on, että sitä ei ole tarpeellistakaan niin syvällisesti ymmärtää. Vuokrausluotto sanoo kuitenkin mitä selvimmin, että kyse on luotosta - siis velasta.
Vuokrausluottoa käytetään usein auton hankinnan yhteydessä, kenenkään kuvittelematta että omistaa vuokrauksen kohteen. Velkaa kyllä syntyy. Rakentamisessa tapaa tällaisen sopimuksen. Telineet ja suhteellisen pienet tuotteet ovat joskus kannattavampia vuokrata nopeaan käyttöön, kuin omistaa pitkäaikaisesti. Vuokrausluotto - tosin leasing-nimisenä - on vanhentuneesta lakitekstistä johtuen kuntien talouden nykykäytössä. Leasing onkin kuntatalouksissa saanut varsin keskeisen käytön.
Laki ei nimittäin pakota vuokrattua tuotetta kirjaamaan omaisuudeksi ja samalla velaksi, vaikka se sitä mitä selvimmin on. Kuntayhtiöt ovat nimittäin hankkineet esimerkiksi tuulimyllyjä vuokrausperiaatteella vielä voimassa olevaa lakia noudattaen, mutta jättäneet kertomatta maksajille - kuntalaisille, samalla erittäin sitovasta velkasopimuksesta ja sen, että sijoitusyhtiö omistaakin myllyn eikä vuokraaja. Kunnallinen yhtiö on näin saatu näyttämään todellisuutta paljon paremmalta, mutta samalla on kyllä noudatettu voimassa olevaa lakia.
Kikkailulla on tulos saatu hyvinkin tolkulliseksi: on kirjattu vuokra kuluksi ja samalla luottosopimuksella tehty kuitenkin pitkäaikaista velkaa. Taseessa velka ei näy. Keinotellen sanavalinnalla kuntayhtiö on näin saatu kehumista kestävään kuntoon ja ennustella voi, milloin toimintoja johtava henkilö hakeutuu suunnittelemalleen, uudelle polulle. Yhtiön hinnassa pankit aina ottavat leasingvelan huomioon.
Samoin tekee sen myös yhtiön mikä tahansa ostaja. Perustuslain vastaisesti ei kuntalainen - eli kaiken maksaja - saa kuitenkaan leasingjärjestelmän kaikkia velkoja tietoonsa. Laki, joka nykyisin suo mahdollisuuden laajaan talouskeinotteluun, on aikansa elänyt ja pikaisesti uudistettava. Jo kansan oikeustaju edellyttää, että velan maksaja tietää, mistä hän kulloinkin vastaa. Lainmuutos on saatava kiireellisenä eduskuntaan.
Vuokrausluottoa käytetään usein auton hankinnan yhteydessä, kenenkään kuvittelematta että omistaa vuokrauksen kohteen. Velkaa kyllä syntyy. Rakentamisessa tapaa tällaisen sopimuksen. Telineet ja suhteellisen pienet tuotteet ovat joskus kannattavampia vuokrata nopeaan käyttöön, kuin omistaa pitkäaikaisesti. Vuokrausluotto - tosin leasing-nimisenä - on vanhentuneesta lakitekstistä johtuen kuntien talouden nykykäytössä. Leasing onkin kuntatalouksissa saanut varsin keskeisen käytön.
Laki ei nimittäin pakota vuokrattua tuotetta kirjaamaan omaisuudeksi ja samalla velaksi, vaikka se sitä mitä selvimmin on. Kuntayhtiöt ovat nimittäin hankkineet esimerkiksi tuulimyllyjä vuokrausperiaatteella vielä voimassa olevaa lakia noudattaen, mutta jättäneet kertomatta maksajille - kuntalaisille, samalla erittäin sitovasta velkasopimuksesta ja sen, että sijoitusyhtiö omistaakin myllyn eikä vuokraaja. Kunnallinen yhtiö on näin saatu näyttämään todellisuutta paljon paremmalta, mutta samalla on kyllä noudatettu voimassa olevaa lakia.
Kikkailulla on tulos saatu hyvinkin tolkulliseksi: on kirjattu vuokra kuluksi ja samalla luottosopimuksella tehty kuitenkin pitkäaikaista velkaa. Taseessa velka ei näy. Keinotellen sanavalinnalla kuntayhtiö on näin saatu kehumista kestävään kuntoon ja ennustella voi, milloin toimintoja johtava henkilö hakeutuu suunnittelemalleen, uudelle polulle. Yhtiön hinnassa pankit aina ottavat leasingvelan huomioon.
Samoin tekee sen myös yhtiön mikä tahansa ostaja. Perustuslain vastaisesti ei kuntalainen - eli kaiken maksaja - saa kuitenkaan leasingjärjestelmän kaikkia velkoja tietoonsa. Laki, joka nykyisin suo mahdollisuuden laajaan talouskeinotteluun, on aikansa elänyt ja pikaisesti uudistettava. Jo kansan oikeustaju edellyttää, että velan maksaja tietää, mistä hän kulloinkin vastaa. Lainmuutos on saatava kiireellisenä eduskuntaan.
Kommentit