Asunnon muutto aiheutti sen, että tulin ensimmäisen kerran tarkkailleeksi, miten kaupunki herää. Oli lauantaiaamu. Kuka tai mitkä olisivat ensimmäiset kulkijat tai työnsä aloittavat, se kiinnosri päällimmäisenä. Paikkakunnan lehti oli jo ennen heräämistäni toiminut kiitosta ansaitsevalla tavalla. Postiluukku oli aikaiseen jo kolahtanut. Ketkä aloittaisivat kaupungin heräämisen, se herätti uteliaisuuteni ja oli tarkkailuni kohde. Uutta ja jännittävää!
Ensimmäisenä ilmestyi näköpiiriini tumppimies. Sellaiselle nimelle ristin tämän katujen ensimmäisen kulkijan. Mies ajoi pakettiautoa, jonka kyljessä oli kirjavia mainoksia. Aluksi mies ilmestyi pankin edustalle. Työ oli selvästi roskien keräystä., tupakan tumpit suurimpana katua likaamassa. Pankin pääoven edusta jalkakäytävineen puhdistettiin huolellisesti ja varmaan sopimuksen mukaisesti. Auto seisoi sen aikaa alueen jalkakäytävällä, puhdistusaseina harja ja peltinen säiliökihveli.
Todennäköisesti pankki oli tehnyt katujen siistijän kanssa sopimuksen, pankkia samassa korttelissa seuraavat kiinteistöt tuskin. Tumppimies lähti ajoon. En saanut aamurähmäisiin silmiini kirjaimia, jotka olisivat kertoneet työnantajasta. Ei se minulle kuulunutkaan. Työn tarkkuuden valvonta kuului toisille. Mutta sen se selvitti, että vain sopimuksen mukaisesti oltiin liikkeellä. Koska muut kiinteistöt olivat hylänneet ulkopuolisen työvoiman, niiden roskat jäivät jalkakäytävälle.
Tumppimies ilmestyi uudelleen häkyviin. Tällä kertaa ihan pienelle etäisyydelle. Kaduille alkoi saman aikaisesti ilmestyä kävelijöita. Joko kuljettiin pariskuntina, mies edellä ja vaimo perässä, kuten ikivanha tapa teollisuuspaikkakunnilla määräsi. Tai nykykoulutukseen paremmin soveltuvana, vaimo edellä ja mies perässä Yksinäiset kulkijat kertoivat kai erotteneisuudesta perhelämässä. Joko tuoni oli vieraillut tai sitten puolison kiinnostuneisuus tähän liikunnanmuotoon ei ollut vielä herännyt.
Tumppimies hoiti edelleen virkaansa, keräten roskat. Pieni hollaushetki ja siinä tupakka huuleen. Miehen tukan väri oikeutti joko oikeaan tai väärään arvioon, Tukan väri ja muoti kun vaihtelivat, ettei perässä pysynyt. Oma käsitys tukattomuudesta sen sijaan oli ikoninen. Kaupunki heräsi vähitellen, henkilöautot ja bussit hurisivat jo liikenteessä. Vain yksijalkainen, lastenvaunuja nytkähdellen työntävä mies jäi näköpiiriin. Tärkein - tumppimies - hän oli poissa.
Ensimmäisenä ilmestyi näköpiiriini tumppimies. Sellaiselle nimelle ristin tämän katujen ensimmäisen kulkijan. Mies ajoi pakettiautoa, jonka kyljessä oli kirjavia mainoksia. Aluksi mies ilmestyi pankin edustalle. Työ oli selvästi roskien keräystä., tupakan tumpit suurimpana katua likaamassa. Pankin pääoven edusta jalkakäytävineen puhdistettiin huolellisesti ja varmaan sopimuksen mukaisesti. Auto seisoi sen aikaa alueen jalkakäytävällä, puhdistusaseina harja ja peltinen säiliökihveli.
Todennäköisesti pankki oli tehnyt katujen siistijän kanssa sopimuksen, pankkia samassa korttelissa seuraavat kiinteistöt tuskin. Tumppimies lähti ajoon. En saanut aamurähmäisiin silmiini kirjaimia, jotka olisivat kertoneet työnantajasta. Ei se minulle kuulunutkaan. Työn tarkkuuden valvonta kuului toisille. Mutta sen se selvitti, että vain sopimuksen mukaisesti oltiin liikkeellä. Koska muut kiinteistöt olivat hylänneet ulkopuolisen työvoiman, niiden roskat jäivät jalkakäytävälle.
Tumppimies ilmestyi uudelleen häkyviin. Tällä kertaa ihan pienelle etäisyydelle. Kaduille alkoi saman aikaisesti ilmestyä kävelijöita. Joko kuljettiin pariskuntina, mies edellä ja vaimo perässä, kuten ikivanha tapa teollisuuspaikkakunnilla määräsi. Tai nykykoulutukseen paremmin soveltuvana, vaimo edellä ja mies perässä Yksinäiset kulkijat kertoivat kai erotteneisuudesta perhelämässä. Joko tuoni oli vieraillut tai sitten puolison kiinnostuneisuus tähän liikunnanmuotoon ei ollut vielä herännyt.
Tumppimies hoiti edelleen virkaansa, keräten roskat. Pieni hollaushetki ja siinä tupakka huuleen. Miehen tukan väri oikeutti joko oikeaan tai väärään arvioon, Tukan väri ja muoti kun vaihtelivat, ettei perässä pysynyt. Oma käsitys tukattomuudesta sen sijaan oli ikoninen. Kaupunki heräsi vähitellen, henkilöautot ja bussit hurisivat jo liikenteessä. Vain yksijalkainen, lastenvaunuja nytkähdellen työntävä mies jäi näköpiiriin. Tärkein - tumppimies - hän oli poissa.
Kommentit