Siirry pääsisältöön

Tumppimies

Asunnon muutto aiheutti sen, että tulin ensimmäisen kerran tarkkailleeksi, miten kaupunki herää. Oli lauantaiaamu. Kuka tai mitkä olisivat ensimmäiset kulkijat tai työnsä aloittavat, se kiinnosri päällimmäisenä. Paikkakunnan lehti oli jo ennen heräämistäni toiminut kiitosta ansaitsevalla tavalla. Postiluukku oli aikaiseen jo kolahtanut. Ketkä aloittaisivat kaupungin heräämisen, se herätti uteliaisuuteni ja oli tarkkailuni kohde. Uutta ja jännittävää!

Ensimmäisenä ilmestyi näköpiiriini tumppimies. Sellaiselle nimelle ristin tämän katujen ensimmäisen kulkijan. Mies ajoi pakettiautoa, jonka kyljessä oli kirjavia mainoksia. Aluksi mies ilmestyi pankin edustalle. Työ oli selvästi roskien keräystä., tupakan tumpit suurimpana katua likaamassa. Pankin pääoven edusta jalkakäytävineen puhdistettiin huolellisesti ja varmaan sopimuksen mukaisesti. Auto seisoi sen aikaa alueen jalkakäytävällä, puhdistusaseina harja ja peltinen säiliökihveli.

Todennäköisesti pankki oli tehnyt katujen siistijän kanssa sopimuksen, pankkia samassa korttelissa seuraavat kiinteistöt tuskin. Tumppimies lähti ajoon. En saanut aamurähmäisiin silmiini kirjaimia, jotka olisivat kertoneet työnantajasta. Ei se minulle kuulunutkaan. Työn tarkkuuden valvonta kuului toisille. Mutta sen se selvitti, että vain sopimuksen mukaisesti oltiin liikkeellä. Koska muut kiinteistöt olivat hylänneet ulkopuolisen työvoiman, niiden roskat jäivät jalkakäytävälle.

Tumppimies ilmestyi uudelleen häkyviin. Tällä kertaa ihan pienelle etäisyydelle. Kaduille alkoi saman aikaisesti ilmestyä kävelijöita. Joko kuljettiin pariskuntina, mies edellä ja vaimo perässä, kuten ikivanha tapa teollisuuspaikkakunnilla määräsi. Tai nykykoulutukseen paremmin soveltuvana, vaimo edellä ja mies perässä Yksinäiset kulkijat kertoivat kai erotteneisuudesta perhelämässä. Joko tuoni oli vieraillut tai sitten puolison kiinnostuneisuus tähän liikunnanmuotoon ei ollut vielä herännyt.

Tumppimies hoiti edelleen virkaansa, keräten roskat. Pieni hollaushetki ja siinä tupakka huuleen. Miehen tukan väri oikeutti joko oikeaan tai väärään arvioon, Tukan väri ja muoti kun vaihtelivat, ettei perässä pysynyt. Oma käsitys tukattomuudesta sen sijaan oli ikoninen. Kaupunki heräsi vähitellen, henkilöautot ja bussit hurisivat jo liikenteessä. Vain yksijalkainen, lastenvaunuja nytkähdellen työntävä mies jäi näköpiiriin. Tärkein - tumppimies - hän oli poissa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…