Siirry pääsisältöön

Jos...

Jos suurvallat alkavat puhua pienten pään yli,  se merkitsee tietysti monen mutkan vetämistä suoraksi. Turhia mutkia on syytä kuitenkin välttää, koska sotilaallinen toimi vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin silloin, kun  tehty suunnitelma toteutetaan yllättäen. Niin pätee vielä tänäänkin. Jos siis suuret haluavat unohtaa pienet, pienten täytyy silloin tulla suureksi! Onko se mahdollista? Sitä sietää pohtia, varsinkin, kun se on ainoa keino turvata tähän asti saavutettu.

Joskus 1500-luvulla Pohjola yhdistyi. Silloin syntyi ns. Kalmarin Union, jolloin Ruotsi-Suomi, Norja ja Tanska yhdistyivät kuin yhdeksi, enemmän tai vähemmän toisiaan tukevaksi kansakunnaksi. Nykyisin se olisi PU. Motiivit nykytilanteeseen verrattuna olivat tietysti erilaiset, mutta yhdistyminen loi tilanteen, johon myös ulkomaailman oli pakko suhtautua. Tilanne muistuttaa nykyistä. Pohjolan täytyy tänäänkin olla niin suuri, ettei kenenkään mieleen juolahda lähteä valloitusretkelle.

Siihen on tänään erilaiset mahdollisuudet kuin vuosisatoja sitten. Pohjola on vauras alue, mihin verrattuna hyvänsä. Sitä kadehditaan, siltä haetaan apua, jos jossakin tarve ylittää tarjonnan. Sen hallintoa väitetään käytännössä vapaaksi korruptiosta. Se loistaa kärkipaikoilla sellaisilla alueilla, joille suurvaltojen on vaikea koskaan päästä, kuten eliniän odotteessa. Mutta suuret vallat sanelevat sittenkin. On siis kiire tulla niiden valtaan ottaneiden joukkoon, joiden sana painaa.

Venäjä on ollut aina ja on edelleen ainoa uhkamme. Keppiä ja porkkanaa. Muskelit paljaina nytkin aseita mainostetaan, niitä julkisesti esitellään. Myös Pohjola varustautuu omaan, varallisuuttaan osoittaen. Venäjän on syytä aina muistaa Neuvostoliiton kohtalo, aseet ja koko organisaatio tulivat taloudelle liian kalliiksi. Sama uhkaa nytkin sitä, joka ei kykene huolehtimaan tasapuolisesta vauraudestaan. Toivomme toki yhteistyötä, sitä pidämme paljon järkevämpänä kuin voimien mittelöä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutinen

Viides kierros ei tuonut ratkaisua sekavana jatkuvaan vyyhteen. Englannissa kyllä vakuutettiin, että neuvottelut olivat askel hyvään suuntaan. Pääministeri Teresa May näytti kuitenkin joutuneen sitä- vastoin aikamoiseen sekasotkuun. Se oli ainakin SK:n no 41:ssa tulkittu mielipide. Hänen asemansa oli konsrvatiivipuolueen johdossa alkanut todella horjua. Yritykset kohentaa puolueen mainetta olivat varsin kolhiintuneet.

Kaikkinainen tyytymättömyys brexitiä kohtaan kohosi huippuunsa. Siellä osa saman aatteen edustajista alkoi avoimen kapinan pääministeriä vastaan. Sama kokous oli Teresa Mayn kannalta täysi pannukakku. Linjapuhe epäonnistui ja se keskeytettiin tahattomin yskänkohtauksin. Hänelle ojennettiin jopa lomake, jolla tarjoudutaan eristäytymään koko brexit-tavoitteesta. Ja kapinaliike sen kuin vain lisääntyi. Jo 30 kansanedustajaa alkoi epäillä.

Konservatiivien äänisaalis kutistui ennenaikaisissa vaaleissa 13 paikan verran. Vastaavasti labour-puolue sai ääniosuudekseen noin 40 pro…

Molemminpuolista uhoa

Presidentti Putin pani maailman hätkähtämään Krimi-operatiollaan. Alkoiko uusi kylmä sota Euroopassa? Varmaa on, ettei kukaan sellaista toivo juuri kun Eurooppa on toipumassa viimeisestä taantumakaudestaan. Putin on saanut hyväksyviä hurraahuutoja omiltaan, mutta pääseekö tilanne vielä eskaloitumaan?  Sisältääkö lännen hyssyttely sittenkin toimia, joita Venäjän olisi odotustensa vastaisesti pakko kuunnella? Ottiko presidentti Putin huomioon, ettei vastustaja kaikkea huutamalla sano? Kyllä, sen Moskova tajusi varmasti. Kremlillä on hyvät tulkit.
Kansalaiset ovat panneet merkille USA:n presidentti Obaman puheenvuoron. Pinnallisesti se vaikutti hyttysten läpsyttelyltä. Tosiasiassa kannatti kiinnittää huomio hänen sanomansa sisimpään ytimeen. Sen mukaan - Yhdysvallat ja Eurooppa yhdessä - eivät tule antamaan noin vain anteeksi tämänkaltaisia Krimi-operaatioita. Vastavetona Amerikka alkaa aivan varmasti varautua muun muassa oman liuskekaasunsa nopeutettuihin toimituksiin Eurooppaan. Tätä …

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla.

Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.

Naisten rangaistusleiri Karhula…