Siirry pääsisältöön

Vastuuton

Sotilasalueen päällikkönä koulutukseni tärkeimmäksi kärjeksi vakiintui Kotkassa ja Pyhtäällä joukkojen perustaminen. Nykyistä järjestelmää pidettiin kyllä hyvänä, mutta sen piti alati myös nopeutua. Luvattoman maahantunkeutujan yllätystä haluttiin välttää. Koko sotilasesikunnan kehitystyö, kantahenkilöstö ja reserviläiset, lisäsi suunnitelmissaan liikekannallepanon nopeutta.

Minun tehtäväkseni tuli koulutukseni edistyessä, perustaa ja huoltaa erilaisia osastoja, aina sisseistä muihin jalkaväen toimintoihin saakka.  Perustamisen raporttiin sisältyi ammattitietoa vaatinut varusteiden täydentäminen joko hankintamääräyksin siviilikaupoista tai erilaisin sopimuksin teollisuudelta. Perustettava joukko pyrittiin ensimmäiseksi suojaamaan ilmatorjunnalla.

Tällä kertaa perustettavana oli viestikomppania, paikkana uusi A:n peruskoulu. Turvaa tarjosivat kaksi sodanaikaista it. -konekivääriä miehistöineen, mutta poikkeuksellisesti kaikkein ensimmäisenä torjuntavarusteensa sai tässä harjoituksessa se ryhmä, jonka tehtävä oli suojata koko oman viestijoukon perustaminen siviili- ja vihollishäirinnältä. Politiikka koki herkkää vaihetta.

Rannikkopuolustuksen suunnittelema sotaharjoitus oli juuri käynnistynyt. Jääkäripataljoona oli Ahvenkosken länsi -puolella ainakin aluksi onnistunut torjumaan maihinnousun, mutta joutunut kuvitteellisesti vielä lopussa kokemaan raskaan tappion. Ainakin puolet henkilöstöstä ja kalustosta tuhoutui tai joutui vihollisen haltuun. Pataljoonan loppuosa pelastautui rikki raadeltuna ja loppuun lyötynä joen itä -puolelle.

Perustamiseen keskittynyt oma esikuntani, joka oli juuri vapautumassa perustehtävästään, haluttiin nyt toiseen taistelun johtotehtävään. Joen yli pelastettuja raskaita aseita ja niille ammuksia etsittiin paraikaa. Annoin kiireisen käskyn etsiä tulenjohtajia, määräsin tykistön ja krh:n tulivoiman yhdistettäväksi ja mikäli toimintaa syntyisi, ampumaan jo havaittuihin maaleihin.

Samalla ilmoitettiin tarkastavan kenraalin olevan jo tulossa. Käsissäni oli elämäni ensimmäinen taistelukäsky. Kenraali tuli, otti minut istumaan viereensä ja ensimmäisenä kysymyksenään viileästi tiukkasi, miten kapteeni aikoo järjestää jäljellä olevalle joukolle puolustuksen? Se, jos mikä hyydytti. Koko harjoitus tuntui sekavalta, kuvitteelliselta, puolustussuunnitelma mahdottomalta.

Tein yhtäkkisen päätöksen.  Luovun kaikesta.  Perusteluita kyllä löytyisi. Ruumiillista kuntoani oli rikkinävertänyt yli 24 vuotta jo jatkunut, perheeni talouden raunioittanut miljoonavelka. Tuomion mukaan minun tuli korvata valtiolle yritykseni konkurssin synnyttämä menetys. Sen aiheuttaman henkisen tuskan vain harvat huomasivat.  Kouvolan Sotilaspiiri ja Lappeenrannan yliopisto, jota palvelin siviilissä viimeiset aktiiviajan 10 vuotta, havaitsivat sitä tuskin ollenkaan.

Koska ulosotto vei kolmasosan jokaisesta nettoansiostani, yritin jo lasten koulutuksen takia lisätä tulojani ensin kaupunginvaltuustossa, sitten tilintarkastajana. Istuin lukuisissa lautakunnissa, minua haluttiin Tarkastin tilejä yrityksissä, puolueessa. Kirjoitin eri kustantajille 400 -sivuisen käsikirjoituksen Otsaan tatuoitu.  Lehti sai tekstiäni, nukuin vähän. Hämmästyneenä ja yhtään keskeyttämättä kenraali kuunteli perustelujani.

Sitten vielä kerran hän katsahti minuun, jotenkin epäuskoisena, luopumiseen kaikesta. Syntyi nopea päätös. "Vapautetaan kaikesta vastuusta - sairaana". Hapuilin lakkia päähän. Tein kenraalille kunniaa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…