Kansalla on käytössään jokseenkin muuttumaton rahamäärä, jolla se haluaa pitää eri urheilulajit ja muun viihteen hengissä ja kehittää niitä kansainvälisesti. Jos esimerkiksi Nuuksion vaelluspolku haluaa kassaan, uusitulla suunnittelullaan, hankkia lisää 1 miljoonan, se on jostain muualta revittävä. Kansan vapaassa käytössä oleva rahamäärä on - nollasumma peliä.
Rahalla siis saa viihdettä. Kärjessä kulkee lätkä, kaikkein kallein harjoitukseltaan kuin varusteiltaankin. Sen merkityksestä ei ole epäselvyttä, vasta saavutettu junnujen MM siitä on tuoreena takuuna. Hyvin yksimielisesti kansa on valmis lajia tukemaan, ja siis pelaamaan varoillaan, vaikka urheilulaji ei olekaan maailman eniten levinneitä.
Mäkihyppy, ennen niin viihteellinen tv-urheilulaji, on päinvastoin kärsinyt käsittämättömän romahduksen. Pitkälti menneisyyteen ei tarvitse katsoa, kun suomalainen löytyi jostakin kärkisijoilta ja suomalaiset valmentajat käskivät koko maailmaa. Nyt kaikki on pyllähtänyt nurin ja selityksiä tapahtuneelle on yritetty antaa. Kaikkialle tunkeutunut rahanpuute nähdään suurimpana onnettomuuden aiheuttajana. Nollasumma peli toimii jatkuvasti.
Rahanpuutteesta onkin lähdettävä. Lasketaan ensin kuinka paljon mäenlasku vaatii pääomia
antaakseen todella harvoille urheilijoille mahdollisuuden urheilulajiin. Aika moni on vastaan, jos alkupanostuksena lasketaan maaston raivaus ja lisäksi nykyaikainen hyppyriteknologia. Lasketaan sitten kuinka monta harrastajaa me saamme käyttämään niitä melkoisia varoja, joita olemme kansakuntana valmiit tähän lajiin panostamaan.
Kun se rahamäärä, jonka kansa on valmis talousarviostaan urheiluviihteelle siirtämään on jokseenkin vakio, kannattaisiko alkaa miettiä, mitkä lajit tulevat syrjäyttämään perinteisemmät. Tulee mieleen - salibandy - joka edustaa tv:n-omaisuutta ja nimenomaan uutta aikaa, joka käyttää jo muihin tärkeisiin tarkoituksiin rakennettuja saleja ja yhdistää aikalailla nykynuorisoa. Kannattaisiko raha ottaa mukaan muidenkin urheilulajien tulevaisuutta suunniteltaessa?
On ihan totta, että monet lajit ovat kotoisin tietyistä maan osista, maakunnista. Niiden karsiminen saattaa perinteiden takia olla vaikea. Johonkin meidän kuitenkin tulevaisuudessa on pakko ajatuksemme suunnata, jos me aiomme maailmalla pärjätä. Yleisömääriin katsomossa? Kunnan ja kunnallisten yhtiöiden osallistumiseen kustannuksiin? Perinteeseen? Kuka keksisi kaavan, jolla voisi pienikin valtio kansainvälisessä kilpailussa olla menestyksellä mukana?
Rahalla siis saa viihdettä. Kärjessä kulkee lätkä, kaikkein kallein harjoitukseltaan kuin varusteiltaankin. Sen merkityksestä ei ole epäselvyttä, vasta saavutettu junnujen MM siitä on tuoreena takuuna. Hyvin yksimielisesti kansa on valmis lajia tukemaan, ja siis pelaamaan varoillaan, vaikka urheilulaji ei olekaan maailman eniten levinneitä.
Mäkihyppy, ennen niin viihteellinen tv-urheilulaji, on päinvastoin kärsinyt käsittämättömän romahduksen. Pitkälti menneisyyteen ei tarvitse katsoa, kun suomalainen löytyi jostakin kärkisijoilta ja suomalaiset valmentajat käskivät koko maailmaa. Nyt kaikki on pyllähtänyt nurin ja selityksiä tapahtuneelle on yritetty antaa. Kaikkialle tunkeutunut rahanpuute nähdään suurimpana onnettomuuden aiheuttajana. Nollasumma peli toimii jatkuvasti.
Rahanpuutteesta onkin lähdettävä. Lasketaan ensin kuinka paljon mäenlasku vaatii pääomia
antaakseen todella harvoille urheilijoille mahdollisuuden urheilulajiin. Aika moni on vastaan, jos alkupanostuksena lasketaan maaston raivaus ja lisäksi nykyaikainen hyppyriteknologia. Lasketaan sitten kuinka monta harrastajaa me saamme käyttämään niitä melkoisia varoja, joita olemme kansakuntana valmiit tähän lajiin panostamaan.
Kun se rahamäärä, jonka kansa on valmis talousarviostaan urheiluviihteelle siirtämään on jokseenkin vakio, kannattaisiko alkaa miettiä, mitkä lajit tulevat syrjäyttämään perinteisemmät. Tulee mieleen - salibandy - joka edustaa tv:n-omaisuutta ja nimenomaan uutta aikaa, joka käyttää jo muihin tärkeisiin tarkoituksiin rakennettuja saleja ja yhdistää aikalailla nykynuorisoa. Kannattaisiko raha ottaa mukaan muidenkin urheilulajien tulevaisuutta suunniteltaessa?
On ihan totta, että monet lajit ovat kotoisin tietyistä maan osista, maakunnista. Niiden karsiminen saattaa perinteiden takia olla vaikea. Johonkin meidän kuitenkin tulevaisuudessa on pakko ajatuksemme suunnata, jos me aiomme maailmalla pärjätä. Yleisömääriin katsomossa? Kunnan ja kunnallisten yhtiöiden osallistumiseen kustannuksiin? Perinteeseen? Kuka keksisi kaavan, jolla voisi pienikin valtio kansainvälisessä kilpailussa olla menestyksellä mukana?
Kommentit