Siirry pääsisältöön

Tavoite

Eduskuntavaalien edellä näkee mitä ihmeellisimpiä sanavalintoja. Osa niistä on puoluetoimistojen harkitusti vääristeleviä, osa tulee sanan käyttäjälle jo tutusta arvoasenteesta. Joku taas on niin demokratian uskoon liimautunut, että odottaa eduskuntavaalien muuttavan yhteiskunnassa parempaan suuntaan lähes kaiken. Yrityksen tärkein tehtävä ei tietenkään ole työpaikkojen luominen, vaan vaihtelevissa olosuhteissa - yrityksen hengissä pysyminen. Vain se takaa yrityksen työpaikkojen säilymisen. Uudet työpaikat tulevat sitten aikanaan menestyksen myötä.

Selkokielellä kyse on siis yrityksen kannattavuudesta. Jotta kukaan tuotteittemme ostaja suostuisi edes johonkin kauppaan, tuotteen täytyy olla kilpailukykyinen niin hinnaltaan kuin teknologialtaan. Jos kulkisimme vain työpaikat säilyttämiset kärkenä, yritysten kaari kyllä katkeaisi ja kaikki muutkin työpaikat olisivat vaarassa tuhoutua. Näissä olouhteissa työpaikat säilyvät vain siksi, ettei vasemmiston väitteeseen eduskuntavaalien allakaan uskota.

Vielä hulmuaa lippu Kotkassa Ankkurirakennuksen säilyttämiseksi, vaikka sen remontti ja korjauksen jälkeinen ylläpito olisivat kaupungin rahkeille mahdottomia. Mutta eivät edes jumalat kykene tyhmyyttä kaatamaan. Viesti vanhalle  suunnalle: kyllä ne venäläiset takaisin tulevat, mutta melkoista köyhempinä. Rikkaimmat tuskin enää haluavatkaan tänne pohjoiseen, he suuntaavat parempaan tarjontaan. Mistä ne elolle välttämättömät asiakkaat sitten tulevat?

Venäläisten rikkauden voi kyllä mielessään säilyttää. Kaupungin tulevaisuutta tosissaan kiikaroivan kannattaa kuitenkin nyt heti siirtyä Suomen Pankin valuuttanoteerausten ja Nesteen ilmoittamien raakaöljyhintojen seuraamiseen. Sieltä Kotkankin tulevaisuus on varmimmin luettavissa. Venäjän taantuma hidastaa tietysti myös Suomen vientimahdollisuuksia. Täkäläinen konepajateollisuus ottaisi mielellään vastaan tilauksia myös idästä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...