Siirry pääsisältöön

Tavoite

Eduskuntavaalien edellä näkee mitä ihmeellisimpiä sanavalintoja. Osa niistä on puoluetoimistojen harkitusti vääristeleviä, osa tulee sanan käyttäjälle jo tutusta arvoasenteesta. Joku taas on niin demokratian uskoon liimautunut, että odottaa eduskuntavaalien muuttavan yhteiskunnassa parempaan suuntaan lähes kaiken. Yrityksen tärkein tehtävä ei tietenkään ole työpaikkojen luominen, vaan vaihtelevissa olosuhteissa - yrityksen hengissä pysyminen. Vain se takaa yrityksen työpaikkojen säilymisen. Uudet työpaikat tulevat sitten aikanaan menestyksen myötä.

Selkokielellä kyse on siis yrityksen kannattavuudesta. Jotta kukaan tuotteittemme ostaja suostuisi edes johonkin kauppaan, tuotteen täytyy olla kilpailukykyinen niin hinnaltaan kuin teknologialtaan. Jos kulkisimme vain työpaikat säilyttämiset kärkenä, yritysten kaari kyllä katkeaisi ja kaikki muutkin työpaikat olisivat vaarassa tuhoutua. Näissä olouhteissa työpaikat säilyvät vain siksi, ettei vasemmiston väitteeseen eduskuntavaalien allakaan uskota.

Vielä hulmuaa lippu Kotkassa Ankkurirakennuksen säilyttämiseksi, vaikka sen remontti ja korjauksen jälkeinen ylläpito olisivat kaupungin rahkeille mahdottomia. Mutta eivät edes jumalat kykene tyhmyyttä kaatamaan. Viesti vanhalle  suunnalle: kyllä ne venäläiset takaisin tulevat, mutta melkoista köyhempinä. Rikkaimmat tuskin enää haluavatkaan tänne pohjoiseen, he suuntaavat parempaan tarjontaan. Mistä ne elolle välttämättömät asiakkaat sitten tulevat?

Venäläisten rikkauden voi kyllä mielessään säilyttää. Kaupungin tulevaisuutta tosissaan kiikaroivan kannattaa kuitenkin nyt heti siirtyä Suomen Pankin valuuttanoteerausten ja Nesteen ilmoittamien raakaöljyhintojen seuraamiseen. Sieltä Kotkankin tulevaisuus on varmimmin luettavissa. Venäjän taantuma hidastaa tietysti myös Suomen vientimahdollisuuksia. Täkäläinen konepajateollisuus ottaisi mielellään vastaan tilauksia myös idästä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…