Siirry pääsisältöön

Uhkat

Vanhaan aikaan uhkasivat eri verkkoja kaatuvat puut ja korkeintaan luonnonmullistukset. Nyt vahingoittavat niitä ilkeät pöpöt. Hurjimmat arvelevat, että SIM-korttien salausavaimet voidaan noin vain varastaa, tai trollitehtaat luovat sellaisia kyberuhkia, jolloin koko maailma menettää ohjattavuutensa. Näin toivottomaksi ei maailma sentään ole muuttunut. Vaikka tavallinen kuluttaja, ainakin vanhempi sellainen, onkin hämillään kaiken murroksesta, maailma seisoo sentään tolpillaan.

Kybertilanne on paljon muuttunut ja muutoksiin on reagoitava. Niin tekee maanpuolustuskin.  Ei Suomen puolustus hetimiten kaadu, niin kuin villeimmissä ajatuksissa kerrotaan. Ihmiset kyllä selviävät syntyvistä valtakunnallisista kyberuhkistakin suhteellisen vähin vaurioin. Yhteiskuntamme toimii, päätöksiä tehdään ja järjestelmät alkavat taas uudelleen toimia. Tästä tiedosta huolimatta viestinnän uhkat toki arvelluttavat kokonaisia elinkeinoelämän osia.

Valistusta on saatavissa, jo nettikäytöstä. Sen oppiminen tälle ajalle on täysin pakollinen taito. Eteenpäin pääsee asiantuntijoiden avulla. Jo rikollisten pääsy pankkitilille ja rahoihin velvoittavat kuluttajaa suojaamaan itsensä ja pakottavat väkisin tulemaan tähän nykyiseen maailmaan. Joskin tieto maamme puolustusjärjestelmän toimivuudesta luo rauhallisuutta, maanpuolustukseen osallistuvalla on omat velvoitteensa pitää omat tietonsa edes hyväksyttävällä keskitasolla.

Ajan riento on nopea, tulo- ja menokulmat niin monet, ettei liian pitkäaikaista jäämistä avuttomaksi päältä katsojaksi kenellekään voi suositella. Ajatusta nopeasta opiskelusta helpottaa tieto, että kokonaista kyberturvallisuutta ei kukaan tavallinen kansalainen voi kokonaan hallita. Jo lainsäädäntö yksin vaatii jatkuvaa tarkennusta ja päivitystä. Se vie aikaa ja vaatii eri mielipiteistä kansalaisryhmien välistä keskustelua. Tavalliset verkkohyökkäykset voivat sitäpaitsi kohdata ketä hyvänsä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean