Siirry pääsisältöön

Rulettia

Kotkan kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jolla ns. keskikaupungin - siis Kotkansaaren - tähän asti jo yli 100 miljoonan toive, sai loputtomalta vaikuttavan jatkeen. Onko olemattomien varojen sijoittamisessa kyse ruletista vai shakista, uhkapelistä vai viisaudesta, sitä emme vielä tiedä. Aavistaa kyllä voimme. Panostus, suunnittelun ja julkistuksen mukaan valtava, on tehty pelkän olettamuksen varaan. Mistä iloiselle Kantasatamalle saadaan tarpeeksi laajat ostajamäärät?

Toimivien yritityksien myynnistä ja henkilökunnasta siirtyy luovan tuhon perusteella tietenkin osa. Kaupungille jo siitä syntyy työvoimakuluja. Pääasiassa epävarmojen, varakkaiden venäläisten varaan peli kun on rakennettu. Nyt kysytään pysähtyvätkö varakkaat turistit yleensä Kotkaan vai huristavatko ne ohi? Kannattava markkinoinnin suunnitelma vaatii jo aikamoista, mutta silloin oikeilla numeroilla pelaamista.

Laumoittain rikkaita turisteja joka tapauksessa tarvitaan. Mistä he tulevat?  Riittävätkö silloin Kotkansaaren parkkipaikat? Jos uusi kulttuurijohtaja aikoo edelleen selvittää 250 000 kävijää Kotkan Meripäivillä, hän tekee työn, jota pitää sekä kunnioittaa että kummastella. Riittämättömyys Merikeskus Vellamon paikoituksessa silloin on ohi. Kasa muitakin rahoitusongelmia sivuutetaan noin vain. Onkohan se uudehko kulttuurijohtaja vielä valtuuksiensa ja kokonaistilanteen tasalla?

Valtion rahakirstun mustatakkisilla vartijoilla kyllä on lokakuussa sote/kuntaliitosasiassa oma ratkaisunsa. Nopeasti kasvavat turistijoukot vaativat Kotkalta muutakin palvelua kuin jonkun toisen rahoittaman hotellin ja mahdollisesti kylpylän. Ovatko silloin pysyvä kokonaishygienia ja terveys/sairaanhoito myös pyörineet kannattavuuden numeroissa? Integroidaanko varmasti kaikki ne tahot, jotka toimivat kaupungin maksamin velkarahoituksin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…