Siirry pääsisältöön

Runoilua kuntakielessä

Joku viisas on sanonut, että kuntademokratia on voimala, joka pitää yllä ja liikkeessä vähän kaiken. Kun uusia sanoja keksitään, luetaan ne yleensä normaaliksi kielen kehittämiseksi. Mutta jos sanoilla tarkoituksellisesti hämärretään tai suoranaisesti peitetään todellisuutta, silloin ei enää puhuta kielen terveestä kehittymisestä. Sarkastisesti voidaan silloin puhua vaikkapa "runoudesta". Niin kauan kun voimalassa riittää polttoainetta tarpeeksi - rahaa, voimala jaksaa toimia.

Kunnallisesta kielestä voi löytyä hämäävää tietoa, jota ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Tästä huolimatta, ja tarpeeksi usein toistettuna, sanat alkavat kummasti muuttua todeksi. Tällä tekniikalla teki Saksan kulttuurikansa aikanaan Hitleristä melkein jumalan. Samaa hipovia propagandan mestareitä löytyy vieläkin. Matkailun kävijämääristä niitä helpoimmin löytää. Elvyttää vai eikö elvyttää, kuka tällaisessa tilanteessa tänään menee ennustamaan, kumpaan pitäisi satsata.

Toisaalta hallintomuoto tarvitsee erilaisia väitteitä ollakseen demokratia. Kansan on saatava taistella erilaisista tulkinnoista, jotta järjestelmä voisi toimia demokratiana. Niin käy nytkin. Tärkeät herrat, hiki otsalla, takit heitettyinä tuolin selkänojalle, keksivät kyllä viimeisen yön viimeisenä tuntina ratkaisun, joka pelastaa suomalaisen yhteiskunnan tavalla, jonka kanssa voi elää. 

Kun katsoo hauisten pullistelua vaikkapa valtioneuvoston sisällä, ei voi välttyä presidentti Koiviston sattuvalta, timanttisen lyhyeltä analyysiltä, joka suomalaisessa yhteiskunnassa, kuntatalous siihen mukaan luettuna, sopii vähän kaikkeen. Kun häneltä kysyttiin, mikä hänen mielestään on kansamme kaikkein tärkein ominaisuus - eli Suomen idea - hän vastasi: - Selviytyminen. Niin tulee käymään nytkin. Me selviydymme. Taas.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...