Siirry pääsisältöön

Merikeskuksen lopullinen hinta.

Merikeskus Wellamon oikeaa hintaa ei ole koskaan ilmoitettu, eikä ilmoiteta. Kaupunginjohto on päättänyt, että pitää sen omana tietonaan, jos tietää itsekään. Niin suuresta, valtavasta flopista on kyse. Jos kansalainen, kadun kulkija, veronmaksaja, maan hiljainen, yrittää saada itselleen käsitystä Merikeskukseen sitoutuneesta velkapääomasta, sitä tietoa ei helpolla löydy. Museoviraston viralliseen tiedottamiseen voi kyllä luottaa, mutta siitäkään ei kaikki aukea.

Vaikeutena on silloin vain se, etteivät laskelmat sellaisenaan ole sovitettavissa yhteen. Ne nimittäin tarkastelevat kuluja ja tuloja eri näkökulmista. Kiitosta kuuluu kuitenkin Museoviraston tiedoille ja niiden perusteella veronmaksajat kyllä kykenevät jo tekemään tärkeitä johtopäätöksiä. Aikaisemmat laskelmani ja Museoviraston tekemät päätyvät aika lähelle toisiaan. Ymmärrämme siis toisiamme. Merikeskuksen lopullinen Kotkalle asettama taakka pystytään nyt lopullisesti, vaadittavalla tarkkuudella punnitsemaan.

Kaiken on perustuttava kaupungintalolta saatavaan lausuntoon. "Miksi ajaisimme Ladalle, jos voimme ostaa Mercedeksen!" Merikeskus Wellamoon upposi kyseisen lausunnon mukaan rakennusvaiheen aikana kaupungin varoja hiukan alle 40 000 000 euroa. Kaupungilta saatu tieto jäi tosin hiukan alle, mutta kun koko kaupungin hallinto-organisaatiota juoksutti samaan rakentamisen loppuviikkojen aikaan Tall Ship Race, se kiirehti kalliisti rakentamista hintaan mihin hyvänsä ja näin 40 000 000 euroa kyllä täyttyi. Kustannuslaskut vain kenties osittain "lipsahtivat" yleishallinnon momenteille.

Statement-summaan on lisättävä niin kutsutun salaisen sopimuksen sovittu loppulasku. Kannattaa panna merkille, että salaiseksi julistaminen tapahtui nimenomaan vastapuolen toivomuksesta, ei omien virkahenkilöiden vaatimuksesta. Mikä olisi oikeuden käsitys tällaisesta salaamisesta? "Salaisen sopimuksen" oikea määrä selviää edellisen talousjohtajan tekemästä poistojen lisäyksestä, mikä kirjattiin heti oikeuskäsittelyn peruuntumisen jälkeen. Senkin määrä - poistojen - on neljän toimintavuoden aikana noussut lähelle komeaa 10 000 000 euron lukua. Näin Merikeskuksen potti nousi jo 50 miljoonaan euroon. Aikaisemmasta blogistani löytyy tarkkakin summa.

Kun satamayhteistyö aikanaan perustettiin osakejakoon naapurikaupunkien kesken, Kotkassa kulujen sujauttelu Kotkan Satama OY:n tileihin ei enää käynyt entiseen malliin, se loppui. Ei suju myöskään Härniemen laiturin korjaustyö ilman, että kansa haluaa enemmän tästäkin tietää. Hamina tuskin hyväksyy, että kotkalaista satama-allasta korjattaisiin yhteisestä kassasta. Mutta hyväksykäämme tähän laskelmaan vain puolet Härniemen laiturin korjauslaskusta eli 5 000 000 euroa. Loppu menköön sitten vaikka aikaisemman satamaliikenteen potkurivirtojen lukuun.

Mutta olemmekin jo kiinni rakentamisen kokonaisummassa 55 000 000 euron tasolla. Se ole tässä kuitenkaan kaikkein tärkein. Polttavin tuleville veronmaksajille on vasta se tarkka luku siitä, mitä Kantasatamaan on jo kokonaisuutena, konsulttitöinä, mahdollisina provisioina ja havainnekuvina uponnut. Rakentamiseen emme enää voi puuttua. Kiinteistö seisoo siellä, missä se tulevat vuosikymmenet tulee seisomaan. "Kotka on sijoittnut jo 100 miljoonaa keskikaupunkinsa kehittämiseen". Näin kuului torinäkymää tukeva lausunto kunniataulun jakotilaisuudessa. Mitä sillä suunnattomalla rahasummalla on saatu aikaan?

Kaikkein polttavimpana koetaan näin ollen tiedottomuus siitä, millaisia kuluja/tuottoja Merikeskus vastaisuudessa lompakoillemme aiheuttaa. Niitä kannattaa ottaa kirjoituksissa pohdittavaksi. Vertalkaa Merikeskuksen vuosikuluja Kotkan Teatterista saatuun vuosisäästöön? Paljonko säästöä syntyy pikku koulujen lakkauttamisesta? Varoituksia Kotkan vaarallisesta taloustilanteesta on kyllä ajoissa annettu, mutta niitä ei ole haluttu uskoa. "Pitäisikö Merikeskuksen ovet nyt pistää kiinni?!". "Ei - sitä on vain pakko sietää!"



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…