Siirry pääsisältöön

Museo-obligaatiot Kotkassa mönkään

Lehti oli lojunut yöpöydällänl muiden perheeni asioiden sivuuttamana jo kolmisen viikkoa ja sen sisältö jäänyt ajattelematta. Kyseessä oli valtakunnallinen, arvostamani julkaisu siitäkin huolimatta, että kotikaupunkini tähänastiset enemmistöasukkaat eivät juuri ole täyttäneet eivätkä juhlineet vuosipäiviään tässä lehdessä. Kyseessä oli Suomen Kuvalehti 13.12.2013, monia kymmeniä vuosia arvokkaita lukuhetkiä tarjonnut julkaisu.

Mielenkiinnottomana pidin otsikkoa, jonka alla näytti olevan vain pohdiskelua siitä, miten olisi suhtauduttava Guggenheim-ehdotukseen vararata tontti keskeisestä Helsingistä ja miten rahoittaa koko museo. Mitä se meille kuuluu? Kulttuuria pitää toki edistää, mutta kun valtio velkaantuu tätä vauhtia. Selasin hajamielisenä pikavauhtia lehtiä eteen päin, mutta sitten pysähdyin. Mainittiinko otsikon alla nimi Kotka? Nopea selaus takaisin.

Mainittiin. Etsittäessä uutta ja luovaa rahoitusmuotoa museorahoituksiin, siis positiivista ratkaisua, lehti otti mielenkiinoiseksi esimerkiksi Kotkan Merimuseon! Lehden mukaan yhteismuseo rakennettiin positiivisella obligaatiorahoituksella, jonka merkitsivät yksityiset pääomapiirit. Mitä! Minun tietääkseni koko Merikeskus rakennettiin pelkällä velalla, 55 miljoonalla. Koko kiinteistö maapohjineen, infroineen kuuluu Kotkalle. Merimuseo siinä on vuokralla. Se obligaatiorahoitus täällä meni taatusti mönkään!

Kuka tällaisen uutisen oli toimittanut arvostamalleni lehdelle? Tiesin kyllä Kotkan taloutta raskaasti rasittavan museon saaneen aikaan Vellamon Ystävät ry:n, joka yritti jos jonkinlaisin keinoin saada käsitystä aikaan, ettei museo olisikaan kaupungin talouden painolasti. Kenties se. Muistin erään kunnioittamani keskeisen toimittajan lausuneen, että me julkaisemme uutiset sellaisenaan kuin ne meille annetaan. Olen hänen kanssaan tästä eri mieltä. Vasta taustojen tutkimisesta syntyy lehden luotettavuus.

Elämmekö täällä Kotkassa Väärennettyjen Tietojen Klubissa? Kyllä. Jo kauan kaikki täkäläiset tietävät, että Meripäivien ja Tall Ship Racen kävijämäärät varustetaan etukäteen sovitulla kertoimella ja että se tehdään järkähtämättä vastaväitteistä. Mutta että Kotkan Merikeskus olisi merkittäviltä osiltaan rahoitettu museo-obligaatioilla, se ylitti jo kaiken. Rahoitettakoon Guggenheim-museo miten hyvänsä, se merkitsee aina useampaa ohitse huristamista Kyminlinnassa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...