Siirry pääsisältöön

Museo-obligaatiot Kotkassa mönkään

Lehti oli lojunut yöpöydällänl muiden perheeni asioiden sivuuttamana jo kolmisen viikkoa ja sen sisältö jäänyt ajattelematta. Kyseessä oli valtakunnallinen, arvostamani julkaisu siitäkin huolimatta, että kotikaupunkini tähänastiset enemmistöasukkaat eivät juuri ole täyttäneet eivätkä juhlineet vuosipäiviään tässä lehdessä. Kyseessä oli Suomen Kuvalehti 13.12.2013, monia kymmeniä vuosia arvokkaita lukuhetkiä tarjonnut julkaisu.

Mielenkiinnottomana pidin otsikkoa, jonka alla näytti olevan vain pohdiskelua siitä, miten olisi suhtauduttava Guggenheim-ehdotukseen vararata tontti keskeisestä Helsingistä ja miten rahoittaa koko museo. Mitä se meille kuuluu? Kulttuuria pitää toki edistää, mutta kun valtio velkaantuu tätä vauhtia. Selasin hajamielisenä pikavauhtia lehtiä eteen päin, mutta sitten pysähdyin. Mainittiinko otsikon alla nimi Kotka? Nopea selaus takaisin.

Mainittiin. Etsittäessä uutta ja luovaa rahoitusmuotoa museorahoituksiin, siis positiivista ratkaisua, lehti otti mielenkiinoiseksi esimerkiksi Kotkan Merimuseon! Lehden mukaan yhteismuseo rakennettiin positiivisella obligaatiorahoituksella, jonka merkitsivät yksityiset pääomapiirit. Mitä! Minun tietääkseni koko Merikeskus rakennettiin pelkällä velalla, 55 miljoonalla. Koko kiinteistö maapohjineen, infroineen kuuluu Kotkalle. Merimuseo siinä on vuokralla. Se obligaatiorahoitus täällä meni taatusti mönkään!

Kuka tällaisen uutisen oli toimittanut arvostamalleni lehdelle? Tiesin kyllä Kotkan taloutta raskaasti rasittavan museon saaneen aikaan Vellamon Ystävät ry:n, joka yritti jos jonkinlaisin keinoin saada käsitystä aikaan, ettei museo olisikaan kaupungin talouden painolasti. Kenties se. Muistin erään kunnioittamani keskeisen toimittajan lausuneen, että me julkaisemme uutiset sellaisenaan kuin ne meille annetaan. Olen hänen kanssaan tästä eri mieltä. Vasta taustojen tutkimisesta syntyy lehden luotettavuus.

Elämmekö täällä Kotkassa Väärennettyjen Tietojen Klubissa? Kyllä. Jo kauan kaikki täkäläiset tietävät, että Meripäivien ja Tall Ship Racen kävijämäärät varustetaan etukäteen sovitulla kertoimella ja että se tehdään järkähtämättä vastaväitteistä. Mutta että Kotkan Merikeskus olisi merkittäviltä osiltaan rahoitettu museo-obligaatioilla, se ylitti jo kaiken. Rahoitettakoon Guggenheim-museo miten hyvänsä, se merkitsee aina useampaa ohitse huristamista Kyminlinnassa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…