Siirry pääsisältöön

Museo-obligaatiot Kotkassa mönkään

Lehti oli lojunut yöpöydällänl muiden perheeni asioiden sivuuttamana jo kolmisen viikkoa ja sen sisältö jäänyt ajattelematta. Kyseessä oli valtakunnallinen, arvostamani julkaisu siitäkin huolimatta, että kotikaupunkini tähänastiset enemmistöasukkaat eivät juuri ole täyttäneet eivätkä juhlineet vuosipäiviään tässä lehdessä. Kyseessä oli Suomen Kuvalehti 13.12.2013, monia kymmeniä vuosia arvokkaita lukuhetkiä tarjonnut julkaisu.

Mielenkiinnottomana pidin otsikkoa, jonka alla näytti olevan vain pohdiskelua siitä, miten olisi suhtauduttava Guggenheim-ehdotukseen vararata tontti keskeisestä Helsingistä ja miten rahoittaa koko museo. Mitä se meille kuuluu? Kulttuuria pitää toki edistää, mutta kun valtio velkaantuu tätä vauhtia. Selasin hajamielisenä pikavauhtia lehtiä eteen päin, mutta sitten pysähdyin. Mainittiinko otsikon alla nimi Kotka? Nopea selaus takaisin.

Mainittiin. Etsittäessä uutta ja luovaa rahoitusmuotoa museorahoituksiin, siis positiivista ratkaisua, lehti otti mielenkiinoiseksi esimerkiksi Kotkan Merimuseon! Lehden mukaan yhteismuseo rakennettiin positiivisella obligaatiorahoituksella, jonka merkitsivät yksityiset pääomapiirit. Mitä! Minun tietääkseni koko Merikeskus rakennettiin pelkällä velalla, 55 miljoonalla. Koko kiinteistö maapohjineen, infroineen kuuluu Kotkalle. Merimuseo siinä on vuokralla. Se obligaatiorahoitus täällä meni taatusti mönkään!

Kuka tällaisen uutisen oli toimittanut arvostamalleni lehdelle? Tiesin kyllä Kotkan taloutta raskaasti rasittavan museon saaneen aikaan Vellamon Ystävät ry:n, joka yritti jos jonkinlaisin keinoin saada käsitystä aikaan, ettei museo olisikaan kaupungin talouden painolasti. Kenties se. Muistin erään kunnioittamani keskeisen toimittajan lausuneen, että me julkaisemme uutiset sellaisenaan kuin ne meille annetaan. Olen hänen kanssaan tästä eri mieltä. Vasta taustojen tutkimisesta syntyy lehden luotettavuus.

Elämmekö täällä Kotkassa Väärennettyjen Tietojen Klubissa? Kyllä. Jo kauan kaikki täkäläiset tietävät, että Meripäivien ja Tall Ship Racen kävijämäärät varustetaan etukäteen sovitulla kertoimella ja että se tehdään järkähtämättä vastaväitteistä. Mutta että Kotkan Merikeskus olisi merkittäviltä osiltaan rahoitettu museo-obligaatioilla, se ylitti jo kaiken. Rahoitettakoon Guggenheim-museo miten hyvänsä, se merkitsee aina useampaa ohitse huristamista Kyminlinnassa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…