Siirry pääsisältöön

Arkiston aarteita

Muutamana päivänä, hävittäessäni vanhaa arkistoani, innostuin  sukeltautumaan vuosikymmenien takaiseen kirjeenvaihtooni. Aivan erikoisesti minua kiinnosti 17.11.2003, kaupungin silloiselle johdolle kirjoittamani suunnitelma. Se koski monipuolisesti Kyminlinnaa, menneisyyden lahjaa Kotkan kaupungille. Ajattelin Kyminlinnan linnoitusta silloin maisemallisena kokonaisuutena, mutta tehden kaikki yksityiskohdat kuitenkin sopimalla Museoviraston kanssa.

Päätin kirjeessäni urheasti lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla. Aloitteeni oli moniosainen. Siinä oli kohtia, jotka näkivät myös riskejä. Tässä kohden nostin kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen roolin siihen korkeuteen, mihin se luovuudessaan kuului. Riskinä pelkäsin nimittäin, että jonain päivänä saatamme menettää ahkeran ja kelpo virkamiehemme jonnekin, muitten antamiin, muihin tehtäviin. Houkuttelijoita kun tuntui riittävän ulkomaita myöten.

Suunnitelmani edellytti, että Laaksonen kannattaisi tietyin järjestelyin irrottaa rutiinitehtävistä, joita hänellä oli liikaa, ja vapauttaa siihen työhön, jossa hän oli maan kärkeä. Laaksoselle itselleen ei hiiskuttu sanaakaan. Yhdessä korkean, johtavaan poliitikkoväkeen kuuluvan kanssa, kävin nimittäin KyAmk:n rehtoria ja koulutuspäällikköä tapaamassa ja pohdintaani tarkkuuttamassa. Molemmat koulutuksesta kiinnostuneet tuntuivat alkuhämmästelystä päästyään, kovinkin innostuneilta.

Kyminlinnan linnoituksen modernisointiin tarvittiin ensimmäiseksi suunnittelutiimi. Sen jatkeeksi tarvittaisiin uusi opiskeluyksikkö: ulkomaisen esimerkin mukaisesti, maisemointi-insinöörit.  Laaksosesta tulisi suunnitelman mukaan pääkouluttaja. Millä nimikkeellä hän toimisi, se ei kai ollut suurin ongelma. Professuuri kuitenkin, jo sanana, aiheutti pitkän pohdiskelun.  Koulutettuja maisemointi-insinöörejä tarvitsivat monet muutkin Kaakkois-Suomen kunnat muun muassa omiin rajalinnoituksiinsa. Tärkeimpiä, kaikille yhteistä Salpalinjaa ja Ruotsinsalmen linnoitusta silloin tietenkään unohtamatta.

Opiskelun oheen oli tarkoitus synnyttää silloin automaattisesti linnoituksia korjaava ja maisemoiva toimisto. Aluksi se tekisi tilaustöitä muillekin kunnille, mutta toiminnasta kertyisi joka tapauksessa KyAmk:lle merkittävää lisärahoitusta. Museovirasto valtiokonttorin tukemana saattaisi intoutua mukaan näin aktiiviseen pilottiprojektiin, mutta ainakin maakunta saisi oman leimansa matkailuun, ikään kuin lisäarvona. Suunnitelma synnyttäisi kenties aikanaan korkeata kunnallista verotuotantoa.

Seurauksena oli monta vuotta kestänyt hiljaisuus. Suunnitelmasta ei sitten useista jatkopuhalluksista huolimatta tullut mitään. Ajatus kaupungin ydinkeskustasta oli siihen aikaan liian hallitseva, tai sitten muu varainkäyttösuunnitelma, Kantasatama, kiinnosti hallitsevaa hallintoa uutta ajattelua enemmän. Tämä ylläoleva "arkiston aarre" syntyi  silloin, kun Kotkaa hallitsivat toisenlaiset aatteet ja uusi kaupunginjohtaja näytti hallintoväen enemmistölle suurempia näkemyksiä kaupungin tulevaisuudesta.

Helle latistaa laiskaksi!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...