Siirry pääsisältöön

Arkiston aarteita

Muutamana päivänä, hävittäessäni vanhaa arkistoani, innostuin  sukeltautumaan vuosikymmenien takaiseen kirjeenvaihtooni. Aivan erikoisesti minua kiinnosti 17.11.2003, kaupungin silloiselle johdolle kirjoittamani suunnitelma. Se koski monipuolisesti Kyminlinnaa, menneisyyden lahjaa Kotkan kaupungille. Ajattelin Kyminlinnan linnoitusta silloin maisemallisena kokonaisuutena, mutta tehden kaikki yksityiskohdat kuitenkin sopimalla Museoviraston kanssa.

Päätin kirjeessäni urheasti lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla. Aloitteeni oli moniosainen. Siinä oli kohtia, jotka näkivät myös riskejä. Tässä kohden nostin kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen roolin siihen korkeuteen, mihin se luovuudessaan kuului. Riskinä pelkäsin nimittäin, että jonain päivänä saatamme menettää ahkeran ja kelpo virkamiehemme jonnekin, muitten antamiin, muihin tehtäviin. Houkuttelijoita kun tuntui riittävän ulkomaita myöten.

Suunnitelmani edellytti, että Laaksonen kannattaisi tietyin järjestelyin irrottaa rutiinitehtävistä, joita hänellä oli liikaa, ja vapauttaa siihen työhön, jossa hän oli maan kärkeä. Laaksoselle itselleen ei hiiskuttu sanaakaan. Yhdessä korkean, johtavaan poliitikkoväkeen kuuluvan kanssa, kävin nimittäin KyAmk:n rehtoria ja koulutuspäällikköä tapaamassa ja pohdintaani tarkkuuttamassa. Molemmat koulutuksesta kiinnostuneet tuntuivat alkuhämmästelystä päästyään, kovinkin innostuneilta.

Kyminlinnan linnoituksen modernisointiin tarvittiin ensimmäiseksi suunnittelutiimi. Sen jatkeeksi tarvittaisiin uusi opiskeluyksikkö: ulkomaisen esimerkin mukaisesti, maisemointi-insinöörit.  Laaksosesta tulisi suunnitelman mukaan pääkouluttaja. Millä nimikkeellä hän toimisi, se ei kai ollut suurin ongelma. Professuuri kuitenkin, jo sanana, aiheutti pitkän pohdiskelun.  Koulutettuja maisemointi-insinöörejä tarvitsivat monet muutkin Kaakkois-Suomen kunnat muun muassa omiin rajalinnoituksiinsa. Tärkeimpiä, kaikille yhteistä Salpalinjaa ja Ruotsinsalmen linnoitusta silloin tietenkään unohtamatta.

Opiskelun oheen oli tarkoitus synnyttää silloin automaattisesti linnoituksia korjaava ja maisemoiva toimisto. Aluksi se tekisi tilaustöitä muillekin kunnille, mutta toiminnasta kertyisi joka tapauksessa KyAmk:lle merkittävää lisärahoitusta. Museovirasto valtiokonttorin tukemana saattaisi intoutua mukaan näin aktiiviseen pilottiprojektiin, mutta ainakin maakunta saisi oman leimansa matkailuun, ikään kuin lisäarvona. Suunnitelma synnyttäisi kenties aikanaan korkeata kunnallista verotuotantoa.

Seurauksena oli monta vuotta kestänyt hiljaisuus. Suunnitelmasta ei sitten useista jatkopuhalluksista huolimatta tullut mitään. Ajatus kaupungin ydinkeskustasta oli siihen aikaan liian hallitseva, tai sitten muu varainkäyttösuunnitelma, Kantasatama, kiinnosti hallitsevaa hallintoa uutta ajattelua enemmän. Tämä ylläoleva "arkiston aarre" syntyi  silloin, kun Kotkaa hallitsivat toisenlaiset aatteet ja uusi kaupunginjohtaja näytti hallintoväen enemmistölle suurempia näkemyksiä kaupungin tulevaisuudesta.

Helle latistaa laiskaksi!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...