Siirry pääsisältöön

Arkiston aarteita

Muutamana päivänä, hävittäessäni vanhaa arkistoani, innostuin  sukeltautumaan vuosikymmenien takaiseen kirjeenvaihtooni. Aivan erikoisesti minua kiinnosti 17.11.2003, kaupungin silloiselle johdolle kirjoittamani suunnitelma. Se koski monipuolisesti Kyminlinnaa, menneisyyden lahjaa Kotkan kaupungille. Ajattelin Kyminlinnan linnoitusta silloin maisemallisena kokonaisuutena, mutta tehden kaikki yksityiskohdat kuitenkin sopimalla Museoviraston kanssa.

Päätin kirjeessäni urheasti lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla. Aloitteeni oli moniosainen. Siinä oli kohtia, jotka näkivät myös riskejä. Tässä kohden nostin kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen roolin siihen korkeuteen, mihin se luovuudessaan kuului. Riskinä pelkäsin nimittäin, että jonain päivänä saatamme menettää ahkeran ja kelpo virkamiehemme jonnekin, muitten antamiin, muihin tehtäviin. Houkuttelijoita kun tuntui riittävän ulkomaita myöten.

Suunnitelmani edellytti, että Laaksonen kannattaisi tietyin järjestelyin irrottaa rutiinitehtävistä, joita hänellä oli liikaa, ja vapauttaa siihen työhön, jossa hän oli maan kärkeä. Laaksoselle itselleen ei hiiskuttu sanaakaan. Yhdessä korkean, johtavaan poliitikkoväkeen kuuluvan kanssa, kävin nimittäin KyAmk:n rehtoria ja koulutuspäällikköä tapaamassa ja pohdintaani tarkkuuttamassa. Molemmat koulutuksesta kiinnostuneet tuntuivat alkuhämmästelystä päästyään, kovinkin innostuneilta.

Kyminlinnan linnoituksen modernisointiin tarvittiin ensimmäiseksi suunnittelutiimi. Sen jatkeeksi tarvittaisiin uusi opiskeluyksikkö: ulkomaisen esimerkin mukaisesti, maisemointi-insinöörit.  Laaksosesta tulisi suunnitelman mukaan pääkouluttaja. Millä nimikkeellä hän toimisi, se ei kai ollut suurin ongelma. Professuuri kuitenkin, jo sanana, aiheutti pitkän pohdiskelun.  Koulutettuja maisemointi-insinöörejä tarvitsivat monet muutkin Kaakkois-Suomen kunnat muun muassa omiin rajalinnoituksiinsa. Tärkeimpiä, kaikille yhteistä Salpalinjaa ja Ruotsinsalmen linnoitusta silloin tietenkään unohtamatta.

Opiskelun oheen oli tarkoitus synnyttää silloin automaattisesti linnoituksia korjaava ja maisemoiva toimisto. Aluksi se tekisi tilaustöitä muillekin kunnille, mutta toiminnasta kertyisi joka tapauksessa KyAmk:lle merkittävää lisärahoitusta. Museovirasto valtiokonttorin tukemana saattaisi intoutua mukaan näin aktiiviseen pilottiprojektiin, mutta ainakin maakunta saisi oman leimansa matkailuun, ikään kuin lisäarvona. Suunnitelma synnyttäisi kenties aikanaan korkeata kunnallista verotuotantoa.

Seurauksena oli monta vuotta kestänyt hiljaisuus. Suunnitelmasta ei sitten useista jatkopuhalluksista huolimatta tullut mitään. Ajatus kaupungin ydinkeskustasta oli siihen aikaan liian hallitseva, tai sitten muu varainkäyttösuunnitelma, Kantasatama, kiinnosti hallitsevaa hallintoa uutta ajattelua enemmän. Tämä ylläoleva "arkiston aarre" syntyi  silloin, kun Kotkaa hallitsivat toisenlaiset aatteet ja uusi kaupunginjohtaja näytti hallintoväen enemmistölle suurempia näkemyksiä kaupungin tulevaisuudesta.

Helle latistaa laiskaksi!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…