Siirry pääsisältöön

Toivoa täynnä

Kotoisen sanomalehtemme pääotsikko - Risteilijöitä horisontissa -  rävähdytti silmäni selälleen. Jotakin, vihdoin? Mutta nopea sivunvaihto varsinaiseen uutisosastoon saikin sitten syntymään kysymysmerkkejä kuin siipiä suhisevaan tuulimyllypuistoon. Olisiko itse hankitussa rahapulassaan halvaantuneena makaava kaupunkimme, nyt vihdoinkin uuden elämän edessä? Uskomatonta! Puolen sivua täyttäneet kuvat ja piirrokset vanhasta kantasatamasta johtivat kuitenkin ajatukseni niihin jo paljon aikaisemmin mietittyihin, vanhoihin uriin. 
 
Cameron Sawyeriä kyllä ymmärtää. Äkillinen rikkaana pidettyjen venäläisten poisjäänti turismin massoista haittaa tietenkin laskelmia, oli kyseessä minkätasoinen outlet tahansa. Häneltä on vedetty matto jalkojen alta. Hellitellyjen risteilymatkustajien halut kokea matkoillaan uutta ja yllätyksellisyyttä ovat varmaan ennakkoon ja taatusti nykyaikaisin keinoin tutkittu tarkkaan. Haluaisivatko ristelymatkustajat edes vähäksi ajaksi rantautua tänne Kotkaan, jos ja kun laivan oppaat kertoisivat tärkeimmiksi käyntikohteeksi outlet-tehdasmyymälän tai jotain muuta. Mitä muuta Kotkassa on..?

Kaupunkimme satamankin tuntevat kauempaa tulevat vain ani harvat. Tuntijat lukeutuvat enimmäkseen meriliikennepiireihin, laivayhtiöitten muutamiin virkahenkilöihin, ja kokonaan lopettaneeseen tai harventuneeseen huolinta- ja tullihenkilöstöön. Olisiko laivalla jo hemmotellulla tavallisella merimatkailijalla toivoa löytää täältä ennen kokemattomia elämyksiä tai matkailullisesti jotain uutta? Varsinkaan, kun kultaa välkkyvä miljoonien asukkaiden monipuolinen metropoli elämystarjouksineen siintää silmien edessä.

Merimiehet ja rekkakuskit ovat erikseen, mutta he tuskin osuvat näihin loistolaivan matkustajahotelleihin. Tottakai jokainen kaupunki maailmassa haluaa maaperälleen kansainvälisiä turisteja. Hotellit mielivät varakkaita majoitettavia, ravintolat nälkäisiä asiakkaita, ulkoterassit janoisia olutveikkoja, museot vihertäviä kulttuurikävijöitä ja kaikki marketit himo-ostajia. Mutta ollaan nyt reilusti realisteja. Turhaan me arvuuttelemme tulevatko vai menevätkö kaikki odotetut meidän mielestämme oikeaan paikkaan.

Onhan meillä omat Kotkan Meripäivät - yli 200 000:ne (!) vieraineen, yhdistyksille tuottavine talkoineen ja kauppaliikkeet valtavine ostopiikkeineen. Onko kukaan koskaan miettinyt, mihin kotkalaiset ihan vapaat varansa käyttävät? Sitä paitsi - onhan meillä olemassa  toinenkin iso ja positiivienen vaihtoehto, mikäli kuvitelma jättiristeilijöistä häipyisi. Rakennetaanhan meille, vielä nimettömän Nauhakaupungin (Vaalimaa - Pyhtää) Kotkan pohjoista kaupunginosasa, Karhulaa ja Kyminlinnaa korostava uusi pikitie Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Sen lopullista merkitystä emme kaikkine vaikutuksineen vielä edes tunne.Se voi mullistaa ajattelua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…