Siirry pääsisältöön

Toivoa täynnä

Kotoisen sanomalehtemme pääotsikko - Risteilijöitä horisontissa -  rävähdytti silmäni selälleen. Jotakin, vihdoin? Mutta nopea sivunvaihto varsinaiseen uutisosastoon saikin sitten syntymään kysymysmerkkejä kuin siipiä suhisevaan tuulimyllypuistoon. Olisiko itse hankitussa rahapulassaan halvaantuneena makaava kaupunkimme, nyt vihdoinkin uuden elämän edessä? Uskomatonta! Puolen sivua täyttäneet kuvat ja piirrokset vanhasta kantasatamasta johtivat kuitenkin ajatukseni niihin jo paljon aikaisemmin mietittyihin, vanhoihin uriin. 
 
Cameron Sawyeriä kyllä ymmärtää. Äkillinen rikkaana pidettyjen venäläisten poisjäänti turismin massoista haittaa tietenkin laskelmia, oli kyseessä minkätasoinen outlet tahansa. Häneltä on vedetty matto jalkojen alta. Hellitellyjen risteilymatkustajien halut kokea matkoillaan uutta ja yllätyksellisyyttä ovat varmaan ennakkoon ja taatusti nykyaikaisin keinoin tutkittu tarkkaan. Haluaisivatko ristelymatkustajat edes vähäksi ajaksi rantautua tänne Kotkaan, jos ja kun laivan oppaat kertoisivat tärkeimmiksi käyntikohteeksi outlet-tehdasmyymälän tai jotain muuta. Mitä muuta Kotkassa on..?

Kaupunkimme satamankin tuntevat kauempaa tulevat vain ani harvat. Tuntijat lukeutuvat enimmäkseen meriliikennepiireihin, laivayhtiöitten muutamiin virkahenkilöihin, ja kokonaan lopettaneeseen tai harventuneeseen huolinta- ja tullihenkilöstöön. Olisiko laivalla jo hemmotellulla tavallisella merimatkailijalla toivoa löytää täältä ennen kokemattomia elämyksiä tai matkailullisesti jotain uutta? Varsinkaan, kun kultaa välkkyvä miljoonien asukkaiden monipuolinen metropoli elämystarjouksineen siintää silmien edessä.

Merimiehet ja rekkakuskit ovat erikseen, mutta he tuskin osuvat näihin loistolaivan matkustajahotelleihin. Tottakai jokainen kaupunki maailmassa haluaa maaperälleen kansainvälisiä turisteja. Hotellit mielivät varakkaita majoitettavia, ravintolat nälkäisiä asiakkaita, ulkoterassit janoisia olutveikkoja, museot vihertäviä kulttuurikävijöitä ja kaikki marketit himo-ostajia. Mutta ollaan nyt reilusti realisteja. Turhaan me arvuuttelemme tulevatko vai menevätkö kaikki odotetut meidän mielestämme oikeaan paikkaan.

Onhan meillä omat Kotkan Meripäivät - yli 200 000:ne (!) vieraineen, yhdistyksille tuottavine talkoineen ja kauppaliikkeet valtavine ostopiikkeineen. Onko kukaan koskaan miettinyt, mihin kotkalaiset ihan vapaat varansa käyttävät? Sitä paitsi - onhan meillä olemassa  toinenkin iso ja positiivienen vaihtoehto, mikäli kuvitelma jättiristeilijöistä häipyisi. Rakennetaanhan meille, vielä nimettömän Nauhakaupungin (Vaalimaa - Pyhtää) Kotkan pohjoista kaupunginosasa, Karhulaa ja Kyminlinnaa korostava uusi pikitie Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Sen lopullista merkitystä emme kaikkine vaikutuksineen vielä edes tunne.Se voi mullistaa ajattelua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...