Siirry pääsisältöön

Toivoa täynnä

Kotoisen sanomalehtemme pääotsikko - Risteilijöitä horisontissa -  rävähdytti silmäni selälleen. Jotakin, vihdoin? Mutta nopea sivunvaihto varsinaiseen uutisosastoon saikin sitten syntymään kysymysmerkkejä kuin siipiä suhisevaan tuulimyllypuistoon. Olisiko itse hankitussa rahapulassaan halvaantuneena makaava kaupunkimme, nyt vihdoinkin uuden elämän edessä? Uskomatonta! Puolen sivua täyttäneet kuvat ja piirrokset vanhasta kantasatamasta johtivat kuitenkin ajatukseni niihin jo paljon aikaisemmin mietittyihin, vanhoihin uriin. 
 
Cameron Sawyeriä kyllä ymmärtää. Äkillinen rikkaana pidettyjen venäläisten poisjäänti turismin massoista haittaa tietenkin laskelmia, oli kyseessä minkätasoinen outlet tahansa. Häneltä on vedetty matto jalkojen alta. Hellitellyjen risteilymatkustajien halut kokea matkoillaan uutta ja yllätyksellisyyttä ovat varmaan ennakkoon ja taatusti nykyaikaisin keinoin tutkittu tarkkaan. Haluaisivatko ristelymatkustajat edes vähäksi ajaksi rantautua tänne Kotkaan, jos ja kun laivan oppaat kertoisivat tärkeimmiksi käyntikohteeksi outlet-tehdasmyymälän tai jotain muuta. Mitä muuta Kotkassa on..?

Kaupunkimme satamankin tuntevat kauempaa tulevat vain ani harvat. Tuntijat lukeutuvat enimmäkseen meriliikennepiireihin, laivayhtiöitten muutamiin virkahenkilöihin, ja kokonaan lopettaneeseen tai harventuneeseen huolinta- ja tullihenkilöstöön. Olisiko laivalla jo hemmotellulla tavallisella merimatkailijalla toivoa löytää täältä ennen kokemattomia elämyksiä tai matkailullisesti jotain uutta? Varsinkaan, kun kultaa välkkyvä miljoonien asukkaiden monipuolinen metropoli elämystarjouksineen siintää silmien edessä.

Merimiehet ja rekkakuskit ovat erikseen, mutta he tuskin osuvat näihin loistolaivan matkustajahotelleihin. Tottakai jokainen kaupunki maailmassa haluaa maaperälleen kansainvälisiä turisteja. Hotellit mielivät varakkaita majoitettavia, ravintolat nälkäisiä asiakkaita, ulkoterassit janoisia olutveikkoja, museot vihertäviä kulttuurikävijöitä ja kaikki marketit himo-ostajia. Mutta ollaan nyt reilusti realisteja. Turhaan me arvuuttelemme tulevatko vai menevätkö kaikki odotetut meidän mielestämme oikeaan paikkaan.

Onhan meillä omat Kotkan Meripäivät - yli 200 000:ne (!) vieraineen, yhdistyksille tuottavine talkoineen ja kauppaliikkeet valtavine ostopiikkeineen. Onko kukaan koskaan miettinyt, mihin kotkalaiset ihan vapaat varansa käyttävät? Sitä paitsi - onhan meillä olemassa  toinenkin iso ja positiivienen vaihtoehto, mikäli kuvitelma jättiristeilijöistä häipyisi. Rakennetaanhan meille, vielä nimettömän Nauhakaupungin (Vaalimaa - Pyhtää) Kotkan pohjoista kaupunginosasa, Karhulaa ja Kyminlinnaa korostava uusi pikitie Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Sen lopullista merkitystä emme kaikkine vaikutuksineen vielä edes tunne.Se voi mullistaa ajattelua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…