Siirry pääsisältöön

Velkaa

Joka vuosi sama laulu, talousarvion tekeminen on vaikeaa. Vaikeaahan se on, kun ei ole jakovaraa. Eikä tällä näkymin tule. Kaikki haluavat kuitenkin tehdä jotain, joka jotenkin kohentaisi oman puolueen valtaa. Soppa kiehuu ja sen sisältö on sekava. Tee sitten arvioita seuraavasta vuodesta. Pieni myönnytys jossain kohdassa on vanha keino tasoittaa mielet.

Muuten kaikki menee vanhan kaavan mukaan. Maailman kuulu kulissimies Potemkin on niin monta kertaa luvannut jotain ja lupauksensa sitten pettänyt. Velkaa on kukkuramitoin kertynyt ja seuraavan talousarvion rakentaneet tietävät jo, että miinusta tulee tästä vuodesta lisää. Mutta kaikelle tulee maksun aika. Kaupunginhallitus kyllä sen surun jo ennalta tietää ja muista poliitikoista aavistavat ne valistuneimmat.

Saattavat koputtajat olla jo nyt valtiokonttorista. Musta takki ja kaikki. Kaupunginhallitus jatkaa nyrkkitappelua, vaihtaako rahaksi vielä loppuosa Kotkan Energiasta, jatkaen ennalta varman, tappiollisen kohtalonsa viivytystä. Uskoako Ankkurin ihmeeseen, että luotettavia vuokran maksajia kulttuurin piiristä löytyy ja hankkeesta saadaan edes siedettävän tappiollinen, kun aika moni on valtion pussilla jo nyt.?

Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu. Niin oli ennen ja niin on nyt. Yksikään velkamarkka ei katoa taivaalle,  Ikeen alta on pakko kulkea, jos itse halutaan olla herrana talossa. Kikkailun marginaali on rajallinen. Kikkailijoiden oikea paikka olisi jalkapuussa. Heikot suojataan ja eliitti saa hieman raskaamman taakan. Niin se jotenkuten menisi.

Kaupungin johdon on pakko antaa raportti Cursorin helottavista ruusutarhoista, käytetyistä EU-rahoista, ja raportti kaikkien konsulttien veloituksista koreaan Kantasatamaan. Samalla vallankäyttäjien on muistettava, että valtaosa kaikkien kulujen maksajista asuu muualla kuin Kotkansaarella. Tälläkin suurella joukolla on vaaleissa mielipide. Eikä kaikkien mieleinen.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…