Vuosikymmenien ajan Kotkasta on luotu kuvaa, että kaupunki on ominaisuuksiltaan maailman kärkikaartiin kuuluva merikaupunki. Hätkähdyttävänä esimerkkinä käy Vellamo-merikeskus, joka yksinäisenä seisoo perustallaan. Sen lopullisia rakennuskustannuksia ei koskaan ole maksajilleen virallisesti ilmoitettu ja joka kuitenkin Museoviraston antamien tietojen perusteella vuosittain kerää aikamoisen summan miinusta kaupungin lopulliseen tulokseen.
Onnellisena pienen Suomenlahden tuulahduksesta on unohdettu muitten todellisten Euroopan rantakaupunkien, kuten Hampurin, Amsterdamin, Gdanskin, Göteborgin, Narvikin tai Riikan lisäominaisuudet suurien tonnimäärien myötävaltteina. Puistot kukoistavat niissäkin, taideteokset vähintään yhtä arvokkaat. Täällä on siis vuosikymmeniä luotettu sellaiseen turismiin, joka rakastaa merta yli kaiken ja antaa auliisti kukkaron avautua niin kaupunkisuunnittelun kuin arkkitehtuurinkin tarpeille. Sitä turismia ei kuitenkaan haluta helpottaa sen kiitäessä Pietarista Helsinkiin.
Toistaiseksi ei odotuksia vastaavaa kasvua ja samalla velkojen purkautumista ole näkynyt. Joka ainoa merellisen nimen ja samalla romanttisen asun Kotkassa saanut kohde on kehityksessään jämähtänyt ja tappio luetaan joka vuosi taseista. Velkainen hankejono ei ole vähääkään jaksanut kantaa osaansa kaupungin muusta palvelun tarpeesta. Voidaan tietysti sanoa, että olosuhteet ovat olleet epäsuotuisat. Mutta uusi pikitie Pietari -Helsinki herättää vielä toivoa. Kyminlinnan nykyaikaistaminen on pakko nopeutua.
Mutta näinhän se tuppaa olemaan yleensä maailmassa. Eritoten yritystoiminnassa. On siis syytä yrittää rakentaa tasapainoa. Tulee taas kerran mieleen vanha ajatus. Saada kaupungin kehittäjät ymmärtämään toimintaympäristön laajuus ja kerroksellisuus. Ei kannata tavoitella Kotkansaareen Keskustapalkintoa, eikä sitä enää myönnettäisikään. Niin paljon ulkoiset laskelmat ja väittämät ovat toisaalle pyllähtäneet. Viimeisenä kikkana korotetaan sitten täysin omaehtoisesti kiinteistöjen arvoja.
Kotkan hallinto on järjestelmällisesti painottanut, ettei sen henkilöstö ole kovan vähentämisen edessä. Vain pehmeät keinot ovat kelvanneet. Onko tämän kaiken jälkeen enää muuta kuin yksi jäljellä? Kaakko kerralla kuntoon! Yhdistetään Etelä-Karjalan ja koko Kymenlaakson tarpeet valtiovallan yksipuolisella määräyksellä. Levennetään harteita oikein kunnolla. Kyllä kansa senkin maksaisi, totuttuaan ensin koko järjestelmään. Ratkaisu - halki poikki ja pinoon - olisi jatkuvaa riitelyä ja jähnäämistä parempi.
Mainostoimisto Zeelandin markkinoima, vain harvojen ymmärtämä - Kaakko 135 astetta - on nyt vaihtumassa uudeksi markkinointisloganiksi. Kyseessä on Cursorin (!) kehittämä "row by nature". Miten tämä Oxford-englanninkielinen lause toimisi kehittävänä innovaatiostragiana, kun sen toivotaan yhtäaikaa herättävän positiivisia signaaleja venäläisten turisteissa. Todellisuudessa se on taseissa nähtävissä vasta usean vuoden kuluttua. Tavalliselle kadun kulkijalle saattaisi kirjainyhdistelmä yt:t (Cursor + Kotkan kaupunki) olla melkoisesti ymmärrettävämpi.
Onnellisena pienen Suomenlahden tuulahduksesta on unohdettu muitten todellisten Euroopan rantakaupunkien, kuten Hampurin, Amsterdamin, Gdanskin, Göteborgin, Narvikin tai Riikan lisäominaisuudet suurien tonnimäärien myötävaltteina. Puistot kukoistavat niissäkin, taideteokset vähintään yhtä arvokkaat. Täällä on siis vuosikymmeniä luotettu sellaiseen turismiin, joka rakastaa merta yli kaiken ja antaa auliisti kukkaron avautua niin kaupunkisuunnittelun kuin arkkitehtuurinkin tarpeille. Sitä turismia ei kuitenkaan haluta helpottaa sen kiitäessä Pietarista Helsinkiin.
Toistaiseksi ei odotuksia vastaavaa kasvua ja samalla velkojen purkautumista ole näkynyt. Joka ainoa merellisen nimen ja samalla romanttisen asun Kotkassa saanut kohde on kehityksessään jämähtänyt ja tappio luetaan joka vuosi taseista. Velkainen hankejono ei ole vähääkään jaksanut kantaa osaansa kaupungin muusta palvelun tarpeesta. Voidaan tietysti sanoa, että olosuhteet ovat olleet epäsuotuisat. Mutta uusi pikitie Pietari -Helsinki herättää vielä toivoa. Kyminlinnan nykyaikaistaminen on pakko nopeutua.
Mutta näinhän se tuppaa olemaan yleensä maailmassa. Eritoten yritystoiminnassa. On siis syytä yrittää rakentaa tasapainoa. Tulee taas kerran mieleen vanha ajatus. Saada kaupungin kehittäjät ymmärtämään toimintaympäristön laajuus ja kerroksellisuus. Ei kannata tavoitella Kotkansaareen Keskustapalkintoa, eikä sitä enää myönnettäisikään. Niin paljon ulkoiset laskelmat ja väittämät ovat toisaalle pyllähtäneet. Viimeisenä kikkana korotetaan sitten täysin omaehtoisesti kiinteistöjen arvoja.
Kotkan hallinto on järjestelmällisesti painottanut, ettei sen henkilöstö ole kovan vähentämisen edessä. Vain pehmeät keinot ovat kelvanneet. Onko tämän kaiken jälkeen enää muuta kuin yksi jäljellä? Kaakko kerralla kuntoon! Yhdistetään Etelä-Karjalan ja koko Kymenlaakson tarpeet valtiovallan yksipuolisella määräyksellä. Levennetään harteita oikein kunnolla. Kyllä kansa senkin maksaisi, totuttuaan ensin koko järjestelmään. Ratkaisu - halki poikki ja pinoon - olisi jatkuvaa riitelyä ja jähnäämistä parempi.
Mainostoimisto Zeelandin markkinoima, vain harvojen ymmärtämä - Kaakko 135 astetta - on nyt vaihtumassa uudeksi markkinointisloganiksi. Kyseessä on Cursorin (!) kehittämä "row by nature". Miten tämä Oxford-englanninkielinen lause toimisi kehittävänä innovaatiostragiana, kun sen toivotaan yhtäaikaa herättävän positiivisia signaaleja venäläisten turisteissa. Todellisuudessa se on taseissa nähtävissä vasta usean vuoden kuluttua. Tavalliselle kadun kulkijalle saattaisi kirjainyhdistelmä yt:t (Cursor + Kotkan kaupunki) olla melkoisesti ymmärrettävämpi.
Kommentit