Siirry pääsisältöön

Läpikulkukaupunki

Harvoin luen tekstareita, joskus kuitenkin. Viime aikoina ovat erikoisesti Kantasatamaan piirrellyt suunnitelmat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Syy tähän on selvä.  Kaupunkimme taloussunnitelman todellinen alijäämä on tänäkin vuonna yli 15 milj., eikä samansuuntaiselle kehitykselle näytä olevan loppua. Kotkalla ei edes ole varaa rakentaa paikalle kunnallistekniikkaa, saati sitten samanaikaisesti toteuttaa muuta kunnalta vaadittavaa rahoitusta.

Äskettäin näin tekstareissa parahduksenomaisen pyynnön, ettei juuri julkaistua, vanhan sataman kaavasuunnitelmaa heti ammuttaisi alas. Kysyjä oli ilmeisesti Kotkansaari-uskovainen, jolle mikään taloustieto ei tee päähän pesää. Samaan aikaan joukko valtuutettuja tiedusteli, minkä suuruisia kustannuksia välkkyvä suunnittelu oli jo maksanut. Vastausta tiedusteluun ei kuulunut. Salaisuuksien kaupunki siis jatkaa vanhaa menoaan. Kikkailu kiinteistöjen arvoilla vain vahvistaa maineen.

Eduskuntavaalit sotkevat pahasti taloudellista ajattelua muutenkin. "Ei saa koskea saavutettuihin etuihin!" On taloudesta kuulunut vasemmiston mielilause. "Eläkeikään ei kyllä kajota!" Tosivaikeaksi tekee talouden selvittämisen se, että huudoista kehitellään väenväkisin vedenjakajaa juuri eduskuntavaalien alla vasemmiston ja oikeiston välille. Toinen haluaa panosta ostovoimaan, toinen korostaa vastuuta. Kaikki me samaan tulokseen pyrimme kuitenkin. Kummallista!

Suomi nousuun! Eri painotuksilla halutaan kuitenkin samaa. Käytännössä tämä ei onnistu päinvastaislla pyrinnöillä, sillä kaikkien on tingittävä elannostaan, vaativat sitten eduskuntavaalit millaista propagandaa hyvänsä. Lopputulokseksi tulee sitten joku kompromissi ja sen saa pääministeripuolue hallitusta värkätessään pureskeltavakseen. Elintaso ei voi kuitenkaan jatkua entisenlaisena.  Autoakin ajettaessa, pakittaminen on kaikkein kiusallisinta.

Nyt kehitellään kikkailun viime vaihetta. Demarit pelkäävät kuollakseen paikkojen menetystä eduskunnassa. Vasta vaalien jälkeen tiedämme, toteutuuko se lainkaan ja kuinka paljon. Häviöön varautumista voimme kuitenkin aistia jotain. Halutaan myydä Kotkan Energia Oy. Sen voi tehdä kuitenkin vain kerran. Kerran myytyä ei enää takaisin saa. Kaupunginjohtajan eläkkeelle lähtö lähestyy ja olisi hänen aktiiviajalleen edullista, jos Las Vegas-suunnitelma sittenkin antaisi Kantasatamaan lisää työntöä. Jotain edes. Vaikka narulla.

Saa nähdä miten käy. Oma veikkaukseni on, että Kotkan Energia Oy kyllä myydään, vastoin kaupunkilaisten etuja, sillä suuri ja kauhistuttava vaihtoehto olisi joutua eduskuntavaaleissa ja tulevassa kuntahallinnossa syyllistämään Antti Rinnettä ja sd.puoluetta koko tuhon lähteeksi. Vaikkei se tarkkaan ottaen kaikessa paikkaansa pitäisikään. Tarkkaillaan siis galuppien kehitystä.  Riskillä tässä kuitenkin pelataan. Ajatteluttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...