Siirry pääsisältöön

Läpikulkukaupunki

Harvoin luen tekstareita, joskus kuitenkin. Viime aikoina ovat erikoisesti Kantasatamaan piirrellyt suunnitelmat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Syy tähän on selvä.  Kaupunkimme taloussunnitelman todellinen alijäämä on tänäkin vuonna yli 15 milj., eikä samansuuntaiselle kehitykselle näytä olevan loppua. Kotkalla ei edes ole varaa rakentaa paikalle kunnallistekniikkaa, saati sitten samanaikaisesti toteuttaa muuta kunnalta vaadittavaa rahoitusta.

Äskettäin näin tekstareissa parahduksenomaisen pyynnön, ettei juuri julkaistua, vanhan sataman kaavasuunnitelmaa heti ammuttaisi alas. Kysyjä oli ilmeisesti Kotkansaari-uskovainen, jolle mikään taloustieto ei tee päähän pesää. Samaan aikaan joukko valtuutettuja tiedusteli, minkä suuruisia kustannuksia välkkyvä suunnittelu oli jo maksanut. Vastausta tiedusteluun ei kuulunut. Salaisuuksien kaupunki siis jatkaa vanhaa menoaan. Kikkailu kiinteistöjen arvoilla vain vahvistaa maineen.

Eduskuntavaalit sotkevat pahasti taloudellista ajattelua muutenkin. "Ei saa koskea saavutettuihin etuihin!" On taloudesta kuulunut vasemmiston mielilause. "Eläkeikään ei kyllä kajota!" Tosivaikeaksi tekee talouden selvittämisen se, että huudoista kehitellään väenväkisin vedenjakajaa juuri eduskuntavaalien alla vasemmiston ja oikeiston välille. Toinen haluaa panosta ostovoimaan, toinen korostaa vastuuta. Kaikki me samaan tulokseen pyrimme kuitenkin. Kummallista!

Suomi nousuun! Eri painotuksilla halutaan kuitenkin samaa. Käytännössä tämä ei onnistu päinvastaislla pyrinnöillä, sillä kaikkien on tingittävä elannostaan, vaativat sitten eduskuntavaalit millaista propagandaa hyvänsä. Lopputulokseksi tulee sitten joku kompromissi ja sen saa pääministeripuolue hallitusta värkätessään pureskeltavakseen. Elintaso ei voi kuitenkaan jatkua entisenlaisena.  Autoakin ajettaessa, pakittaminen on kaikkein kiusallisinta.

Nyt kehitellään kikkailun viime vaihetta. Demarit pelkäävät kuollakseen paikkojen menetystä eduskunnassa. Vasta vaalien jälkeen tiedämme, toteutuuko se lainkaan ja kuinka paljon. Häviöön varautumista voimme kuitenkin aistia jotain. Halutaan myydä Kotkan Energia Oy. Sen voi tehdä kuitenkin vain kerran. Kerran myytyä ei enää takaisin saa. Kaupunginjohtajan eläkkeelle lähtö lähestyy ja olisi hänen aktiiviajalleen edullista, jos Las Vegas-suunnitelma sittenkin antaisi Kantasatamaan lisää työntöä. Jotain edes. Vaikka narulla.

Saa nähdä miten käy. Oma veikkaukseni on, että Kotkan Energia Oy kyllä myydään, vastoin kaupunkilaisten etuja, sillä suuri ja kauhistuttava vaihtoehto olisi joutua eduskuntavaaleissa ja tulevassa kuntahallinnossa syyllistämään Antti Rinnettä ja sd.puoluetta koko tuhon lähteeksi. Vaikkei se tarkkaan ottaen kaikessa paikkaansa pitäisikään. Tarkkaillaan siis galuppien kehitystä.  Riskillä tässä kuitenkin pelataan. Ajatteluttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…