Siirry pääsisältöön

Läpikulkukaupunki

Harvoin luen tekstareita, joskus kuitenkin. Viime aikoina ovat erikoisesti Kantasatamaan piirrellyt suunnitelmat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Syy tähän on selvä.  Kaupunkimme taloussunnitelman todellinen alijäämä on tänäkin vuonna yli 15 milj., eikä samansuuntaiselle kehitykselle näytä olevan loppua. Kotkalla ei edes ole varaa rakentaa paikalle kunnallistekniikkaa, saati sitten samanaikaisesti toteuttaa muuta kunnalta vaadittavaa rahoitusta.

Äskettäin näin tekstareissa parahduksenomaisen pyynnön, ettei juuri julkaistua, vanhan sataman kaavasuunnitelmaa heti ammuttaisi alas. Kysyjä oli ilmeisesti Kotkansaari-uskovainen, jolle mikään taloustieto ei tee päähän pesää. Samaan aikaan joukko valtuutettuja tiedusteli, minkä suuruisia kustannuksia välkkyvä suunnittelu oli jo maksanut. Vastausta tiedusteluun ei kuulunut. Salaisuuksien kaupunki siis jatkaa vanhaa menoaan. Kikkailu kiinteistöjen arvoilla vain vahvistaa maineen.

Eduskuntavaalit sotkevat pahasti taloudellista ajattelua muutenkin. "Ei saa koskea saavutettuihin etuihin!" On taloudesta kuulunut vasemmiston mielilause. "Eläkeikään ei kyllä kajota!" Tosivaikeaksi tekee talouden selvittämisen se, että huudoista kehitellään väenväkisin vedenjakajaa juuri eduskuntavaalien alla vasemmiston ja oikeiston välille. Toinen haluaa panosta ostovoimaan, toinen korostaa vastuuta. Kaikki me samaan tulokseen pyrimme kuitenkin. Kummallista!

Suomi nousuun! Eri painotuksilla halutaan kuitenkin samaa. Käytännössä tämä ei onnistu päinvastaislla pyrinnöillä, sillä kaikkien on tingittävä elannostaan, vaativat sitten eduskuntavaalit millaista propagandaa hyvänsä. Lopputulokseksi tulee sitten joku kompromissi ja sen saa pääministeripuolue hallitusta värkätessään pureskeltavakseen. Elintaso ei voi kuitenkaan jatkua entisenlaisena.  Autoakin ajettaessa, pakittaminen on kaikkein kiusallisinta.

Nyt kehitellään kikkailun viime vaihetta. Demarit pelkäävät kuollakseen paikkojen menetystä eduskunnassa. Vasta vaalien jälkeen tiedämme, toteutuuko se lainkaan ja kuinka paljon. Häviöön varautumista voimme kuitenkin aistia jotain. Halutaan myydä Kotkan Energia Oy. Sen voi tehdä kuitenkin vain kerran. Kerran myytyä ei enää takaisin saa. Kaupunginjohtajan eläkkeelle lähtö lähestyy ja olisi hänen aktiiviajalleen edullista, jos Las Vegas-suunnitelma sittenkin antaisi Kantasatamaan lisää työntöä. Jotain edes. Vaikka narulla.

Saa nähdä miten käy. Oma veikkaukseni on, että Kotkan Energia Oy kyllä myydään, vastoin kaupunkilaisten etuja, sillä suuri ja kauhistuttava vaihtoehto olisi joutua eduskuntavaaleissa ja tulevassa kuntahallinnossa syyllistämään Antti Rinnettä ja sd.puoluetta koko tuhon lähteeksi. Vaikkei se tarkkaan ottaen kaikessa paikkaansa pitäisikään. Tarkkaillaan siis galuppien kehitystä.  Riskillä tässä kuitenkin pelataan. Ajatteluttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…