Siirry pääsisältöön

Romahdus?

Kaksi vastakkaisille tahoille kiskovaa talousratkaisua on noussut eteemme. Toinen painottaa ostovoiman ja samalla kaupan työpaikkojen säilymistä. Toinen taas hetkellisesti palkkojen ja eläkkeiden ynnä muiden maksujen leikkaamista. Edellinen yleensä vaikenee velkojen takaisin- maksusta. Jälkimmäinen: "kaikkihan on maksettava eikös juu.! Kun ei kummallakaan taholla tiedetä, mitä todella pitäisi tehdä, halutaan puhua epäselvästi ja hämätä; samalla sekaannusten takana väikkyy hätä eduskuntavaalien tuloksesta.

Todennäköisesti tulee jatkumaan, ainakin vaaleihin saakka, nykyisen tasoista velkaantumista. Toisin sanoen, annetaan kansan äänestää se "oikea" ratkaisu. Vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä, että joidenkin puolueiden on koettava väistämätön tappio. Puoluetoimistot valmistautuvat jo nyt selityksin näyttämään vaalitulos voitolta - näissä olosuhteissa. Todellista riemua ei missään puolueessa voi kokea. Vaalien voittaja saa ottaa vastuulleen nousun, hävinnyt selittelee häpeäänsä. Todellisuuden tunnustaminen on vaikeaa.

Jos on vaalien tulos epäselvä, ministeripaikat ovat vielä enemmän arvailujen varassa. Yksi vaatimus kuitenkin on pilkahtanut selvästi esiin ja useita kertoja. Ulkoministerin vakanssi ja siitä edelleen Moskovan kortti. Senkin arvo ratkeaa öljyn hinnan myötä. Mikäli öljy jatkaa nykyistä laskuaan, samassa suhteessa halpenee myös Moskova-kortin arvo. Näin toivon kipinä saattaa sammua jo ennen seuraavia tasavallan presidentin vaaleja. Jäämme uteliaasti seuraamaan vanhan poliitikon seuraavia vetoja.

On kutakuinkin saman tekevää, puhutaanko koti- vai valtakunnan vaikeista olosuhteista. Velaksi eletään autuaasti molemmissa. Omaisuuden myynti ei ratkaise tätä ongelmaa ja ongelman ratkaisemattomuuteen meillä ei enää todellakaan olisi varaa. Viimeistään vaalin jälkeen elintasomme on pakko mukautua talouden ehtoihin. Tästä syystä kaikille puolueillemme sama kysymys: Jos puolueenne voittaa, mitä aiotte voitollanne tehdä? Ellei luotettavaa suunnitelmaa voiton käytölle ole, koko voittokin voi jäädä näkemättä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean