Siirry pääsisältöön

Romahdus?

Kaksi vastakkaisille tahoille kiskovaa talousratkaisua on noussut eteemme. Toinen painottaa ostovoiman ja samalla kaupan työpaikkojen säilymistä. Toinen taas hetkellisesti palkkojen ja eläkkeiden ynnä muiden maksujen leikkaamista. Edellinen yleensä vaikenee velkojen takaisin- maksusta. Jälkimmäinen: "kaikkihan on maksettava eikös juu.! Kun ei kummallakaan taholla tiedetä, mitä todella pitäisi tehdä, halutaan puhua epäselvästi ja hämätä; samalla sekaannusten takana väikkyy hätä eduskuntavaalien tuloksesta.

Todennäköisesti tulee jatkumaan, ainakin vaaleihin saakka, nykyisen tasoista velkaantumista. Toisin sanoen, annetaan kansan äänestää se "oikea" ratkaisu. Vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä, että joidenkin puolueiden on koettava väistämätön tappio. Puoluetoimistot valmistautuvat jo nyt selityksin näyttämään vaalitulos voitolta - näissä olosuhteissa. Todellista riemua ei missään puolueessa voi kokea. Vaalien voittaja saa ottaa vastuulleen nousun, hävinnyt selittelee häpeäänsä. Todellisuuden tunnustaminen on vaikeaa.

Jos on vaalien tulos epäselvä, ministeripaikat ovat vielä enemmän arvailujen varassa. Yksi vaatimus kuitenkin on pilkahtanut selvästi esiin ja useita kertoja. Ulkoministerin vakanssi ja siitä edelleen Moskovan kortti. Senkin arvo ratkeaa öljyn hinnan myötä. Mikäli öljy jatkaa nykyistä laskuaan, samassa suhteessa halpenee myös Moskova-kortin arvo. Näin toivon kipinä saattaa sammua jo ennen seuraavia tasavallan presidentin vaaleja. Jäämme uteliaasti seuraamaan vanhan poliitikon seuraavia vetoja.

On kutakuinkin saman tekevää, puhutaanko koti- vai valtakunnan vaikeista olosuhteista. Velaksi eletään autuaasti molemmissa. Omaisuuden myynti ei ratkaise tätä ongelmaa ja ongelman ratkaisemattomuuteen meillä ei enää todellakaan olisi varaa. Viimeistään vaalin jälkeen elintasomme on pakko mukautua talouden ehtoihin. Tästä syystä kaikille puolueillemme sama kysymys: Jos puolueenne voittaa, mitä aiotte voitollanne tehdä? Ellei luotettavaa suunnitelmaa voiton käytölle ole, koko voittokin voi jäädä näkemättä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…