Siirry pääsisältöön

Valheellista

Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki puhuisivat vain totta? Voidaanko tilanne kokea todellisena ilman koetta - ei? Siis mennään kokeiluun. Aamulla heti unien loputtua ei kuviteltaisi kaikkea jäsenten kolotusta todellisuutena, vaan tyydyttäisiin valkeaan valheeseen. Toisin sanoen sievistellään eli valehdellaan. Avoin toteamus aviopuolisolle päivän aluksi on unohtaa vanhentuneet piirteet. Miten näytät pirteältä? Valhettako eikä niin valkoista. Näin eteenpäin.

Elämmekö - pelkästään - valkoisen valheen maailmassa? Eivät poliitikot ole ainoita, jotka valehtelevat. Mekin teemme sitä, kun kaikki tekevät! Toiset valkoisen, toiset hieman siitä poikkeavana. Emmekö enää kunnioita suoraan sanojia, kuten Hertta Kuusista, kommunistia? Kai niitä, omassa totuudessaan pitäytyviä, rehvastelee molemmissa vastapuolissa? Rehellistä totuutta siis ei ole olemassakaan? Kaikki valehtelevat. Alan lähestyä tavoitetta.

Kinastelu ei katso aikaa, se jatkuu aina. Porukka, johon kuuluu löytyy sen mukaan, miten sopivasti sen enemmistö käyttäytyy. Sitä on kuulemma demokratia. Se kykenee mitätöimään jopa väkijoukkojen massat. Kun Trump väittää, että virkaanastujaisissa oli enemmän väkeä kuin edeltäjällä. Muutamat uskovat, toiset eivät. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, vain "demokratiaa". Mutta miten syntyy kasvava enemmistö, joka lopulta johtaa oikeaan demokratiaan?

Syitä valheisiin löytyy tuhansia ja taas tuhansia. Joku vain värittää sanomaansa haluamatta lainkaan valehdella. Syynä saattaa olla omien mokien selittely, positiivisen imagon luominen. Oma etu, jos kyse on valtion maksuista. Tuhannet syyt syntyvät nopeasti. Lapset ovat rehellisimpiä. Jos he valehtelevat, tekevät sen osaamatta totuutta. Ilkeyttä ei sentään voi puolustaa. Poliitikoille on tärkeää säilyttää sosiaalinen kuva itsestä ja töykyden välttäminen. Sitä eivät kaikki tosin osaa.

Miksi uskomme valheisiin niin sinisilmäisesti, vaikka tarjolla olisi täysin vastakkaisia todisteita? Valehtelulla, kuten joulupukilla, on motiivinsa ja inhimillisillä olennoilla monimutkaiset totuussuhteensa. Siksi totuuden sanominen on vaikeaa. Kaikki valehtelevat, siihen johtopäätökseen on pakko tulla. Kaikki sievistelevät, eivätkä kerro suoraa totuutta. Olisiko sellainen maailma sitten miellyttävämpi. Tuskin. Valheellisuus siis jatkukoon. Asioiden sievistely kuuluu nykyaikaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…