Siirry pääsisältöön

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä houkuttavat..

Valeuutist sotkevat vielä koko yhteiskunnan soppaa. Kaikesta kehityksestä, erinomaisista apuneuvoista ja ammatti-ihmisistä huolimatta oikean polun valinta on vaikea. Tutkimukset, algoritmit, tuntevat ilmiön, joka myös saattaa suuunnitelmia kieroittaa. Nekin palvelevat parhaiten vain tutkimuksen rahoittajaa. Haitalliset seuraukset eivät voi olla ihan vähäiset. Tutkimuksesta on tullut sosiaalista kanssakäymistä ohjaava. Uutisten valheellissus voi olla taitavasti verhottu. Se tekee kaikesta suunnittelusta vielä vaikeampaa.

Mikä on median rooli? Valeuutisten ohella seulotaan jo tosiasioita. Ovatko ne tahallisia kiertoilmauksia vai vaikuttavatko ne esimerkiksi haetulla värityksellä. Jotkut ovat vaatineet lisää läpinäkyvyyttä nimenomaan mediassa esiintyviin mainoksiin. Oikeaan aikaan sijoitettuina väritkin voivat vaikuttaa joittenkin vaalien tuloksiin. Värikkäät vaatteet, myssy mukaanluettuna, saattavat paljastaa asianomaisen asettumisen jommalle kummalle yhteiskunnan puolelle. Vasta aika näyttää kuinka läpinäkyviksi mainokset tulevat muodostumaan.

Sosiaalisessa mediassa voidaan joko rakentaa uutta tai tuhota vanhaa. Sen periaatteen mekin hyvksymme. Onko käsien pesusta apua, sitä emme vielä varmasti tiedä, mutta  vieraille ajatuksille sopii kyllä saada uusia vivahteita. Pääkopassa on tilaa, mikäli suunnitelma sisältää eri näkemyksiä. Ovatko mielipideilmaisut toreilla yhtenäisyyttä rakentavia? Sen päättelevät parhaiten osallistuvat, olivat ne sitten käskettyjä, houkuteltuja pääkaupunkiseudulta tai muualta. Jään pähkäilemään onko taistelu eduskuntapaikoista alkanut jo nyt!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…