Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.
Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä houkuttavat..
Valeuutist sotkevat vielä koko yhteiskunnan soppaa. Kaikesta kehityksestä, erinomaisista apuneuvoista ja ammatti-ihmisistä huolimatta oikean polun valinta on vaikea. Tutkimukset, algoritmit, tuntevat ilmiön, joka myös saattaa suuunnitelmia kieroittaa. Nekin palvelevat parhaiten vain tutkimuksen rahoittajaa. Haitalliset seuraukset eivät voi olla ihan vähäiset. Tutkimuksesta on tullut sosiaalista kanssakäymistä ohjaava. Uutisten valheellissus voi olla taitavasti verhottu. Se tekee kaikesta suunnittelusta vielä vaikeampaa.
Mikä on median rooli? Valeuutisten ohella seulotaan jo tosiasioita. Ovatko ne tahallisia kiertoilmauksia vai vaikuttavatko ne esimerkiksi haetulla värityksellä. Jotkut ovat vaatineet lisää läpinäkyvyyttä nimenomaan mediassa esiintyviin mainoksiin. Oikeaan aikaan sijoitettuina väritkin voivat vaikuttaa joittenkin vaalien tuloksiin. Värikkäät vaatteet, myssy mukaanluettuna, saattavat paljastaa asianomaisen asettumisen jommalle kummalle yhteiskunnan puolelle. Vasta aika näyttää kuinka läpinäkyviksi mainokset tulevat muodostumaan.
Sosiaalisessa mediassa voidaan joko rakentaa uutta tai tuhota vanhaa. Sen periaatteen mekin hyvksymme. Onko käsien pesusta apua, sitä emme vielä varmasti tiedä, mutta vieraille ajatuksille sopii kyllä saada uusia vivahteita. Pääkopassa on tilaa, mikäli suunnitelma sisältää eri näkemyksiä. Ovatko mielipideilmaisut toreilla yhtenäisyyttä rakentavia? Sen päättelevät parhaiten osallistuvat, olivat ne sitten käskettyjä, houkuteltuja pääkaupunkiseudulta tai muualta. Jään pähkäilemään onko taistelu eduskuntapaikoista alkanut jo nyt!
Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä houkuttavat..
Valeuutist sotkevat vielä koko yhteiskunnan soppaa. Kaikesta kehityksestä, erinomaisista apuneuvoista ja ammatti-ihmisistä huolimatta oikean polun valinta on vaikea. Tutkimukset, algoritmit, tuntevat ilmiön, joka myös saattaa suuunnitelmia kieroittaa. Nekin palvelevat parhaiten vain tutkimuksen rahoittajaa. Haitalliset seuraukset eivät voi olla ihan vähäiset. Tutkimuksesta on tullut sosiaalista kanssakäymistä ohjaava. Uutisten valheellissus voi olla taitavasti verhottu. Se tekee kaikesta suunnittelusta vielä vaikeampaa.
Mikä on median rooli? Valeuutisten ohella seulotaan jo tosiasioita. Ovatko ne tahallisia kiertoilmauksia vai vaikuttavatko ne esimerkiksi haetulla värityksellä. Jotkut ovat vaatineet lisää läpinäkyvyyttä nimenomaan mediassa esiintyviin mainoksiin. Oikeaan aikaan sijoitettuina väritkin voivat vaikuttaa joittenkin vaalien tuloksiin. Värikkäät vaatteet, myssy mukaanluettuna, saattavat paljastaa asianomaisen asettumisen jommalle kummalle yhteiskunnan puolelle. Vasta aika näyttää kuinka läpinäkyviksi mainokset tulevat muodostumaan.
Sosiaalisessa mediassa voidaan joko rakentaa uutta tai tuhota vanhaa. Sen periaatteen mekin hyvksymme. Onko käsien pesusta apua, sitä emme vielä varmasti tiedä, mutta vieraille ajatuksille sopii kyllä saada uusia vivahteita. Pääkopassa on tilaa, mikäli suunnitelma sisältää eri näkemyksiä. Ovatko mielipideilmaisut toreilla yhtenäisyyttä rakentavia? Sen päättelevät parhaiten osallistuvat, olivat ne sitten käskettyjä, houkuteltuja pääkaupunkiseudulta tai muualta. Jään pähkäilemään onko taistelu eduskuntapaikoista alkanut jo nyt!
Kommentit