Onko kaikki muuten totta? Miten kaikki voi yhtäaikaa olla totta? Niin vain on, jos pelkästään lehtiä lukee. Sitä vaikeaselkoisuutta pohtii SK 2 (SH). Samaan pähkäilyyn yhtyy mm. Turku yliopistossaan, monet muut sen lisäksi. Antaako lämpöä siis tuore saunapuu paremmin, kuin kuiva? Yleispätevät totuudet joko rapsahtavat kokonaan rikki tai sumuun hukkuu entinen, totuutena pidetty
käsitys. Muun muassa Gallup yrittää onkia vastauksia mittaamalla lukuisia kohteita. Muinoin hyväksytyt neuvot käyvät jo vähiin?
Vaalit ovat edessä, saavatko kaikki paasata vain omia käsityksiään, jotka näyttävät vallan kannalta parhailta? Mielestäni se tulee kieltää. Mutta vallasta luopuminen tekee kipeää. Sittenkin ei, sillä siinä juuri mitataan demokratian kestävyys. Eikö muinainen totuus enää pysy voimassa? Heittääkö nykyaikainen tiede vanhat uskomukset romukoppaan? Demokratiaa sinänsä ei voi syöstä
syrjään, koska sille ei toistaiseksi löydy vaihtoehtoa. Diktatuuria ovat monet jo kokeilleet, huonoin tuloksin. Stalin ja Hitler!
Kysymyksiä on niin paljon. Onko vanhuksen, jo onnistuneesti vallasta jo luopuneen, tyydyttvä vain tukitsemaan nykytiedettä? Onko otettava vain yksi totuus kerrallaan ja pyrittävä sen selitykseen? Pystytkö jo nyt löytämään tieteenaloja, jotka vilkuttavat täysin uutta tulevaisuutta? Tuleeko vanha taas kunniaansa niinkuin muodissa näyttää tapahtuvan. Tiukkaan pohkeisiin pingoitetut lahkeet tulevat levenemään. Muuttuuko lainanotto normaalitavaksi, kun vain väitetään, että pieniä on suojeltava?
Onko esimerkkinä ekologia, josta 1800-luvun alussa ei aavistustakaan vielä näkynyt. Lapsia hakattiin tai lähetettiin rangaistukseksi Töölön lastenkotiin. Se hyväksyttiin tavaksi. Vähempiarvoisia orjuutettiin, koska arvoja ei juuri kyselty. Elämmekö jonkinlaisessa murroksessa, kyllä kaikki tästä vielä selkiintyy? Pidetäänkö auton vaihde liikennevaloissa päällä vai vapaalla. Onko vain niin, että ikuisuuskysymyksetkin sotkeutuvat tieteen historiaan? Noin vain, ihan kevyesti. Kyllä vanhuksen on nykyisin vaikea olla.
käsitys. Muun muassa Gallup yrittää onkia vastauksia mittaamalla lukuisia kohteita. Muinoin hyväksytyt neuvot käyvät jo vähiin?
Vaalit ovat edessä, saavatko kaikki paasata vain omia käsityksiään, jotka näyttävät vallan kannalta parhailta? Mielestäni se tulee kieltää. Mutta vallasta luopuminen tekee kipeää. Sittenkin ei, sillä siinä juuri mitataan demokratian kestävyys. Eikö muinainen totuus enää pysy voimassa? Heittääkö nykyaikainen tiede vanhat uskomukset romukoppaan? Demokratiaa sinänsä ei voi syöstä
syrjään, koska sille ei toistaiseksi löydy vaihtoehtoa. Diktatuuria ovat monet jo kokeilleet, huonoin tuloksin. Stalin ja Hitler!
Kysymyksiä on niin paljon. Onko vanhuksen, jo onnistuneesti vallasta jo luopuneen, tyydyttvä vain tukitsemaan nykytiedettä? Onko otettava vain yksi totuus kerrallaan ja pyrittävä sen selitykseen? Pystytkö jo nyt löytämään tieteenaloja, jotka vilkuttavat täysin uutta tulevaisuutta? Tuleeko vanha taas kunniaansa niinkuin muodissa näyttää tapahtuvan. Tiukkaan pohkeisiin pingoitetut lahkeet tulevat levenemään. Muuttuuko lainanotto normaalitavaksi, kun vain väitetään, että pieniä on suojeltava?
Onko esimerkkinä ekologia, josta 1800-luvun alussa ei aavistustakaan vielä näkynyt. Lapsia hakattiin tai lähetettiin rangaistukseksi Töölön lastenkotiin. Se hyväksyttiin tavaksi. Vähempiarvoisia orjuutettiin, koska arvoja ei juuri kyselty. Elämmekö jonkinlaisessa murroksessa, kyllä kaikki tästä vielä selkiintyy? Pidetäänkö auton vaihde liikennevaloissa päällä vai vapaalla. Onko vain niin, että ikuisuuskysymyksetkin sotkeutuvat tieteen historiaan? Noin vain, ihan kevyesti. Kyllä vanhuksen on nykyisin vaikea olla.
Kommentit