Siirry pääsisältöön

Tiede

Onko kaikki muuten totta? Miten kaikki voi yhtäaikaa olla totta? Niin vain on, jos pelkästään lehtiä lukee. Sitä vaikeaselkoisuutta pohtii SK 2 (SH). Samaan pähkäilyyn yhtyy mm. Turku yliopistossaan, monet muut sen lisäksi. Antaako lämpöä siis tuore saunapuu paremmin, kuin kuiva? Yleispätevät totuudet joko rapsahtavat kokonaan rikki tai sumuun hukkuu entinen, totuutena pidetty
käsitys. Muun muassa Gallup yrittää onkia vastauksia mittaamalla lukuisia kohteita. Muinoin hyväksytyt neuvot käyvät jo vähiin?

Vaalit ovat edessä, saavatko kaikki paasata vain omia käsityksiään, jotka näyttävät vallan kannalta parhailta? Mielestäni se tulee kieltää. Mutta vallasta luopuminen tekee kipeää. Sittenkin ei, sillä siinä  juuri mitataan demokratian kestävyys. Eikö muinainen totuus enää pysy voimassa? Heittääkö nykyaikainen tiede vanhat uskomukset romukoppaan? Demokratiaa sinänsä ei voi syöstä
syrjään, koska sille ei toistaiseksi löydy vaihtoehtoa. Diktatuuria ovat monet jo kokeilleet, huonoin tuloksin. Stalin ja Hitler!

Kysymyksiä on niin paljon. Onko vanhuksen, jo onnistuneesti vallasta jo luopuneen, tyydyttvä vain tukitsemaan nykytiedettä? Onko otettava vain yksi totuus kerrallaan ja pyrittävä sen selitykseen? Pystytkö jo nyt löytämään tieteenaloja, jotka vilkuttavat täysin uutta tulevaisuutta? Tuleeko vanha taas kunniaansa niinkuin muodissa näyttää tapahtuvan. Tiukkaan pohkeisiin pingoitetut lahkeet tulevat levenemään. Muuttuuko lainanotto normaalitavaksi, kun vain väitetään, että pieniä on suojeltava?

Onko esimerkkinä ekologia, josta 1800-luvun alussa ei aavistustakaan vielä näkynyt. Lapsia hakattiin tai lähetettiin rangaistukseksi Töölön lastenkotiin. Se hyväksyttiin tavaksi. Vähempiarvoisia orjuutettiin, koska arvoja ei juuri kyselty. Elämmekö jonkinlaisessa murroksessa, kyllä kaikki tästä vielä selkiintyy? Pidetäänkö auton vaihde liikennevaloissa päällä vai vapaalla. Onko vain niin, että ikuisuuskysymyksetkin sotkeutuvat tieteen historiaan? Noin vain, ihan kevyesti. Kyllä vanhuksen on nykyisin vaikea olla.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…