Siirry pääsisältöön

Talousarvion tuskaa

Kotka on taistellut talousarvionsa kokoon todella raskaan taakan alla. Aikaansaannos, vertailua vuosien 2013 ja 2014 välillä, aiheuttaa kuitenkin joukon lisäkysymyksiä. Loppuratkaisut niin kuntaliitoksen pakkotilassa, kurjasti päättyneessä tuulimyllytoimessa ja vaikkappa Carean pysyvässä alijäämässä herättävät ajatuksia, joita ei lainkaan esiinny riveillä sanomalehdessä. Arviota Kotka-konsernin nykytilasta ja odotettavissa olevasta velkataakasta ei ole vielä julkisuudessa esitetty.

Henkilökohtaisen käsitykseni mukaan kuntaliitoksessa puheet kahdesta eri kaupungista, Haminasta ja Kotkasta, ovat vailla todellisuutta. Silloin kun eteläisen Kymenlaakson viisi kuntaa aikanaan yhtyy, kaikkien yhdistyvien kuntien taseiden tulee muuttua kaikille yhteiseksi vastuuksi. Kuntien liitoksen aikaiset velat ja varat laitetaan kuin suureen kattilaan, ja siitä sopasta jokainen saa asukaskohtaisen osansa. Esimerkiksi Haminan ei siis käsitykseni mukaan kannata kiirehtiä mitään selvityksiä.

Jos ja kun kuntaliitos näin toteutetaan, Kotka saa oman osansa selvityksen jälkeisen osansa tuulimyllyteollisuuden konkurssista. Muut harmit, kuten Carean (Kymenlaakson keskussairaalan) pysyvä alijäämä, tarkastulautakunnan viimeisen lausunnon mukaan noin 30 miljoonaa, on myös vailla lopullista jakoa. Sekin on kuitenkin jaettava, viimeistään Valviran käskystä, omistajakuntien kesken. Viime aikoina muun muassa lääkärikunnan lausunnot viittaavat  siihen, että potilaiden todellinen  etäisyys hoitopaikasta ei enää jäisi laskelmien ulkopuolelle ja asteelle..

Velkaa kerättiin Karhulassakin kun pakkoliitos aikanaan Kotkan kanssa varmistui. Velkaa tehtiin enemmän kuin arkitarpeeksi. Rakennettiin uimahalli, asfaltoitiin tienpätkiä, katuja ja kerättiin oman alueen kaunistukseksi rutosti vierasta pääomaa. Kerättiin, koska velat ja varat pakkoliitoksessa kuitenkin menivät yhteiseen kattilaan. Kerättiin, koska meillä oli vielä omaa valtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…