Siirry pääsisältöön

Vastoin maan tapaa

Ajanjakso, jolloin toimin Kotkan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana, sijoittuu kaupunginjohtaja Risto Parjanteen aikaan. Päätarkoituksena oli yhdistyksen toiminnassa se, että kaikki kotkalaiset merkittävät yrittäjäyhdistykset tulisivat keskusteluyhteyteen toistensa kanssa. Lopullinen tavoite oli, että yrittäjät voisivat puhaltaa yhteen hiileen ja siten saada kentällä aikaan voimakkaan positiivisen sysäyksen kaupungin elinkeinoelämälle.

Merkittäviksi yrittäjäyhdistyksiksi Kotkassa luettiin Kotkan Kauppiasyhdistys ry ja Karhulan Liikkeenharjoittajat ry. Molemmat olivat jo ennestään kooltaan kunnioitettavan suuria. Kaupungissa vaikutti lisäksi joitakin pieniä kauppayhdistyksiä, Kotkan Yrittäjät ry alkoi kokea silloin huomiota herättävän voimakasta kasvua. Se oli 60 jäsenen yhteisöstä parissa vuodessa kasvanut yli 350 jäsenen mittaiseksi. Kotkassa elettiin silloin silloin voimaksasta yrittäjähengen aikaa.

Ehdotukseni yrittäjäyhdistysten yhtymiseksi ei yllätyksekseni löytynyt vastakaikua. Kotkan Kaupiasyhdistys ry, jota silloin pidettiin vanhimpana, perinteisimpänä ja arvokkaimpana vastasi, että heidän jäsenkoostumuksensa muodostui pääasiassa ns. kivijalkakauppiaista ja oli sopivasti yhtenäinen. Heidän puheenjahtajansa kieltäytyi yhtymiskeskusteluista. Siihen suuntaan ei siis ollut mahdollisuuksia.

Karhulan Liikkeenharjoittajilla taas oli omat valtaintressinsä. Sen johdossa oli valtuustohenkilöitä ja se todennäköisesti näki toisen yrittäjäyhdistyksen kasvussa vaaran omille kuntapoliittisille tavoitteelleen. Kotkan kaupunki arvosti kaikkea yrittämistä ja katseli sivusta, kun Kotkan Yrittäjien jäsenmäärä yhä nousi. Sen oli jäsenmaksutuloissa havainnut myös yrittäjäliikkeen valtakunnallinen keskusjärjestö Suomen Yrittäjät.

Keskusjärjestö ilmoitti myöntävänsä Kotkan Yrittäjät ry;n puheenjohtajalle kuparisen kunniamerkin. Sen yläpuolella olivat luonnollisesti hopea ja kulta. Kotkan Yrittäjistä lähti tuota pikaa omasta arvostaan itsetietoinen vastailmoitus. Ei ota vastaan. Kuparinen kunniamerkki ei ole linjassa sen edistyksen kanssa, minkä alan Kotkassa suurimmaksi kasvaneen yrittäjäyhdistyksen johto olisi ansainnut. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus. Kunniamerkit, millaiset hyvänsä, otettiin siihen aikaan vastaan, maan yleisen tavan mukaan.

Muutaman tyynnyttävän lausunnon jälkeen maan tapa ja kunniamerkkisäännöt kuitenkin saivat väistyä ja seuraavassa yrittäjäillassa alin palkitsemistaso oli mainesanojen kera vaihtunut kaikkein korkeimmaksi, kullaksi. Se sai  komistuksekseen Kotkan kaupungin vaakunalla varustetun Y-lipun. Kotkan Yrittäjät ry:n uhoava itsetunto oli kyllä voittanut, mutta tapaus jätti joksikin aikaa monia epäileviä päänpudistuksia kahvikeskusteluihin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…