Siirry pääsisältöön

Vastoin maan tapaa

Ajanjakso, jolloin toimin Kotkan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana, sijoittuu kaupunginjohtaja Risto Parjanteen aikaan. Päätarkoituksena oli yhdistyksen toiminnassa se, että kaikki kotkalaiset merkittävät yrittäjäyhdistykset tulisivat keskusteluyhteyteen toistensa kanssa. Lopullinen tavoite oli, että yrittäjät voisivat puhaltaa yhteen hiileen ja siten saada kentällä aikaan voimakkaan positiivisen sysäyksen kaupungin elinkeinoelämälle.

Merkittäviksi yrittäjäyhdistyksiksi Kotkassa luettiin Kotkan Kauppiasyhdistys ry ja Karhulan Liikkeenharjoittajat ry. Molemmat olivat jo ennestään kooltaan kunnioitettavan suuria. Kaupungissa vaikutti lisäksi joitakin pieniä kauppayhdistyksiä, Kotkan Yrittäjät ry alkoi kokea silloin huomiota herättävän voimakasta kasvua. Se oli 60 jäsenen yhteisöstä parissa vuodessa kasvanut yli 350 jäsenen mittaiseksi. Kotkassa elettiin silloin silloin voimaksasta yrittäjähengen aikaa.

Ehdotukseni yrittäjäyhdistysten yhtymiseksi ei yllätyksekseni löytynyt vastakaikua. Kotkan Kaupiasyhdistys ry, jota silloin pidettiin vanhimpana, perinteisimpänä ja arvokkaimpana vastasi, että heidän jäsenkoostumuksensa muodostui pääasiassa ns. kivijalkakauppiaista ja oli sopivasti yhtenäinen. Heidän puheenjahtajansa kieltäytyi yhtymiskeskusteluista. Siihen suuntaan ei siis ollut mahdollisuuksia.

Karhulan Liikkeenharjoittajilla taas oli omat valtaintressinsä. Sen johdossa oli valtuustohenkilöitä ja se todennäköisesti näki toisen yrittäjäyhdistyksen kasvussa vaaran omille kuntapoliittisille tavoitteelleen. Kotkan kaupunki arvosti kaikkea yrittämistä ja katseli sivusta, kun Kotkan Yrittäjien jäsenmäärä yhä nousi. Sen oli jäsenmaksutuloissa havainnut myös yrittäjäliikkeen valtakunnallinen keskusjärjestö Suomen Yrittäjät.

Keskusjärjestö ilmoitti myöntävänsä Kotkan Yrittäjät ry;n puheenjohtajalle kuparisen kunniamerkin. Sen yläpuolella olivat luonnollisesti hopea ja kulta. Kotkan Yrittäjistä lähti tuota pikaa omasta arvostaan itsetietoinen vastailmoitus. Ei ota vastaan. Kuparinen kunniamerkki ei ole linjassa sen edistyksen kanssa, minkä alan Kotkassa suurimmaksi kasvaneen yrittäjäyhdistyksen johto olisi ansainnut. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus. Kunniamerkit, millaiset hyvänsä, otettiin siihen aikaan vastaan, maan yleisen tavan mukaan.

Muutaman tyynnyttävän lausunnon jälkeen maan tapa ja kunniamerkkisäännöt kuitenkin saivat väistyä ja seuraavassa yrittäjäillassa alin palkitsemistaso oli mainesanojen kera vaihtunut kaikkein korkeimmaksi, kullaksi. Se sai  komistuksekseen Kotkan kaupungin vaakunalla varustetun Y-lipun. Kotkan Yrittäjät ry:n uhoava itsetunto oli kyllä voittanut, mutta tapaus jätti joksikin aikaa monia epäileviä päänpudistuksia kahvikeskusteluihin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…