Siirry pääsisältöön

Vastoin maan tapaa

Ajanjakso, jolloin toimin Kotkan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana, sijoittuu kaupunginjohtaja Risto Parjanteen aikaan. Päätarkoituksena oli yhdistyksen toiminnassa se, että kaikki kotkalaiset merkittävät yrittäjäyhdistykset tulisivat keskusteluyhteyteen toistensa kanssa. Lopullinen tavoite oli, että yrittäjät voisivat puhaltaa yhteen hiileen ja siten saada kentällä aikaan voimakkaan positiivisen sysäyksen kaupungin elinkeinoelämälle.

Merkittäviksi yrittäjäyhdistyksiksi Kotkassa luettiin Kotkan Kauppiasyhdistys ry ja Karhulan Liikkeenharjoittajat ry. Molemmat olivat jo ennestään kooltaan kunnioitettavan suuria. Kaupungissa vaikutti lisäksi joitakin pieniä kauppayhdistyksiä, Kotkan Yrittäjät ry alkoi kokea silloin huomiota herättävän voimakasta kasvua. Se oli 60 jäsenen yhteisöstä parissa vuodessa kasvanut yli 350 jäsenen mittaiseksi. Kotkassa elettiin silloin silloin voimaksasta yrittäjähengen aikaa.

Ehdotukseni yrittäjäyhdistysten yhtymiseksi ei yllätyksekseni löytynyt vastakaikua. Kotkan Kaupiasyhdistys ry, jota silloin pidettiin vanhimpana, perinteisimpänä ja arvokkaimpana vastasi, että heidän jäsenkoostumuksensa muodostui pääasiassa ns. kivijalkakauppiaista ja oli sopivasti yhtenäinen. Heidän puheenjahtajansa kieltäytyi yhtymiskeskusteluista. Siihen suuntaan ei siis ollut mahdollisuuksia.

Karhulan Liikkeenharjoittajilla taas oli omat valtaintressinsä. Sen johdossa oli valtuustohenkilöitä ja se todennäköisesti näki toisen yrittäjäyhdistyksen kasvussa vaaran omille kuntapoliittisille tavoitteelleen. Kotkan kaupunki arvosti kaikkea yrittämistä ja katseli sivusta, kun Kotkan Yrittäjien jäsenmäärä yhä nousi. Sen oli jäsenmaksutuloissa havainnut myös yrittäjäliikkeen valtakunnallinen keskusjärjestö Suomen Yrittäjät.

Keskusjärjestö ilmoitti myöntävänsä Kotkan Yrittäjät ry;n puheenjohtajalle kuparisen kunniamerkin. Sen yläpuolella olivat luonnollisesti hopea ja kulta. Kotkan Yrittäjistä lähti tuota pikaa omasta arvostaan itsetietoinen vastailmoitus. Ei ota vastaan. Kuparinen kunniamerkki ei ole linjassa sen edistyksen kanssa, minkä alan Kotkassa suurimmaksi kasvaneen yrittäjäyhdistyksen johto olisi ansainnut. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus. Kunniamerkit, millaiset hyvänsä, otettiin siihen aikaan vastaan, maan yleisen tavan mukaan.

Muutaman tyynnyttävän lausunnon jälkeen maan tapa ja kunniamerkkisäännöt kuitenkin saivat väistyä ja seuraavassa yrittäjäillassa alin palkitsemistaso oli mainesanojen kera vaihtunut kaikkein korkeimmaksi, kullaksi. Se sai  komistuksekseen Kotkan kaupungin vaakunalla varustetun Y-lipun. Kotkan Yrittäjät ry:n uhoava itsetunto oli kyllä voittanut, mutta tapaus jätti joksikin aikaa monia epäileviä päänpudistuksia kahvikeskusteluihin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Valheellista

Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki puhuisivat vain totta? Voidaanko tilanne kokea todellisena ilman koetta - ei? Siis mennään kokeiluun. Aamulla heti unien loputtua ei kuviteltaisi kaikkea jäsenten kolotusta todellisuutena, vaan tyydyttäisiin valkeaan valheeseen. Toisin sanoen sievistellään eli valehdellaan. Avoin toteamus aviopuolisolle päivän aluksi on unohtaa vanhentuneet piirteet. Miten näytät pirteältä? Valhettako eikä niin valkoista. Näin eteenpäin.

Elämmekö - pelkästään - valkoisen valheen maailmassa? Eivät poliitikot ole ainoita, jotka valehtelevat. Mekin teemme sitä, kun kaikki tekevät! Toiset valkoisen, toiset hieman siitä poikkeavana. Emmekö enää kunnioita suoraan sanojia, kuten Hertta Kuusista, kommunistia? Kai niitä, omassa totuudessaan pitäytyviä, rehvastelee molemmissa vastapuolissa? Rehellistä totuutta siis ei ole olemassakaan? Kaikki valehtelevat. Alan lähestyä tavoitetta.

Kinastelu ei katso aikaa, se jatkuu aina. Porukka, johon kuuluu löytyy sen mukaan, miten sopiva…